BLOGIT | Kala-apajilla

Turmiolan Taimen

Sieltä se pamahti, mistä pitikin. Suosikkiapajiani taimenkalastuksessa ovat saarten väliset, alta parinkymmenen metrin levyiset ja nopeasti madaltuvat kapeikot, joissa mielellään saa olla ´selvää läpivirtausta. Jos kapeikon edestä löytyy vielä vedenalaisia kiviä ja pohjan kohoumia, niin siinä, siinä se taimen on.

Niin viime lauantainakin (Ei, hyvät kalakaverit, tämä ei ollut se kuuluisa taimensumppu, vaan uusi löytö).

Tuolta se nappasi (Kuvat: Jukka Vehmanen)

Taimen ampaisi kiinni heti kiinni uistimen läsähdettyä veteen, joten väsytysmatka oli pitkä. Kun olin yksin veneessä ja tuuli painoi kohti rantaa, arvasin jo hyvissä ajoin, ettei haavaamisesta tule helppoa, kun moottorillakin piti välillä säätää.

Sain taimenen kuitenkin veneen vierelle, jolloin pääsin arvioimaan: ehkä hyvinkin mittakala.

Ensimmäinen haavausyritys meni ohi, kohta toinenkin – ja sen jälkeen meni kala.

Ei auttanut kuin syyttää itseäni, sillä jotenkin suhtauduin haavaamiseen turhan kärsimättömästi. Sitä kun ei pidä koittaa liian hätäisesti, vaan vasta sitten, kun taimen on varmasti hollilla ja jo vähän rauhoittunut. Tämä on tärkeää muistaa ennen kaikkea silloin, kun on yksin veneessä.

Jos kaveri on apuna, muistutan heti kalan tartuttua, että haavia ei sitten aleta työntää meren yhtään ennen kuin vavan varressa oleva antaa siihen selvän luvan. Kalaa väsyttävä tuntee parhaiten, milloin aika on kypsä ja siksi vastuukysymykset on hyvä tehdä ajoissa selväksi. Ylävitoset on paljon hauskempi lyödä kuin hampaat kurkkuun.

Karkuutus meni  taimenholismini piikkiin. Kun mittakaloja ei ole haavaamisetäisyydelle juuri siunaantunut, alkoivat haavaamishetkellä kädet täristä kuin vieroitusoireisella eikä päässä muutenkaan järki juossut. Katseeni sumentui, näin edessäni vain kirkasta: Turmiolan Taimen oli jo melkein kielen päällä.

Olen ajatellut perustaa kaltaisiani varten TT-kerhon.  Siihen aikaan, kun meressä oli vielä kalaa, tuo TT tarkoitti kännykkäviestikielessämme taimenterveisiä, mutta nyt se on kääntynyt tarkoittamaan Taas Tyhjää. TT-kerhon kokoukset alkaisivat omakohtaisella tunnustuksella: ”Hei olen Jukka. Olen tänään ollut 231 päivää ilman mittataimenta.”

Kuka haluaa liittyä?

Minua vaivasi myös kaksisuuntainen mielialahäiriö, kun en tiennyt kalastaisinko lyhyen valoisan ajan siikaa ongella vai taimenta. Merellä vastaantullut vaimoni oli aiheuttaa minulle vielä sydänkohtauksenkin kertomalla saaneensa tutulta siikaonkipaikaltamme kaksi siikaa ennen kuin paljasti, että ne tulivat verkolla. Joulusiiat odottavatkin nyt sumpussa. Varkaille tiedoksi, että sumppu on Aurajoessa.

En päässyt siis vielä viime viikonvaihteessakaan kokemaan sitä infernaalista huumaa, irrationaalista sekopäisyyttä ja rankasti ylimitoitettua lauluinnokkuutta, minkä täysimittaisen taimenen saanti aiheuttaa. Pari kertaa olin vähän kuin suljetun Alkon lasiovien takana, sillä näin pari lupaavaa pyörrettä veneen vierellä, mutta en päässyt itse nautintoon käsiksi.

Lohduttauduin sillä, että vielähän tässä ehtii joulukalan hankkimaan aatonaattona tai aattona, jolloin kala onkin sitten takuulla tuoretta.

Taimenkeli näyttää jatkuvan parhaimmillaan, kun ainakaan Korppooseen ei ole pakkasia eikä jäitä  luvassa lähipäivinä. Merenveden pinta oli noin 50 senttiä normaalia ylempänä, joten kalavesikään ei pääse ihan heti loppumaan.

Veden lämpötila oli  4,5 asteen tietämillä, joten saatoin siirtää veneen noston harkitsemisen ainakin tapaninpäivään.  Senkin jälkeen jää vielä käyttöön pienempi kalaveneistämme, jolla arvelen pääseväni aloittamaan siikaonkisesonkia heti tammikuussa, ellen aloita jo joulun pyhinä. Siitä ja siitä tulon päällä olevasta joulutaimenesta joulun jälkeen lisää.

Hyvää joulua ja kalaonnea kaikille myös ensi vuodeksi.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ kalajampan kalastuksesta ei tullut pikkujoulujen jälkeen mitään, koska pakki oli sekaisin.

 

 

Vastaa