Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Pieni on parempi

Lapsuudessani minua harmitti vietävästi se, että isoveljeni olivat (huom. imperfekti) komeita ja vahvoja. Kun isäni näki minut ensi kerran, hän kuulemma totesi, että nyt on aika lopettaa lasten teko, kun tämä viimeinen on näköjään tehty jätepaloista. Vielä kouluun mennessänikin olin pieni rääpäle, joka etsiskeli turhaan itsestään lihaksia peilin edessä.  Etsiskelen niitä vieläkin.

Olen yrittänyt lohduttautua sillä, että myös formulamaailmassa tehdään ensin pari prototyyppiä ennen kuin syntyy voittaja-Ferrari.

Viime viikonvaihde kuitenkin vahvisti sen jo vuosien mittaan kehittyneen käsitykseni, että pieni on sittenkin parempi.

Olin pilkillä kahtena päivänä Luonnonmaan länsipuolella, jossa kala oli ihan hyvällä syönnillä. Kun tämän talven pilkkisaaliini olivat olleet heikot, päätin jo heti aluksi, että otan kalareppuuni vaikka pieniä ahvenia, jotta saan vaimolle ruokaa.

Kyllä niitä sitten tulikin. Lauantaina yhteissaaliini nousi varmaan yli sadan ahvenen, joista laskin reppuuni päätyneen 65 ahventa.  Kunnon köriläitä ei joukkoon mahtunut ainuttakaan.

Yläkuvan ahvenläjästä syntyi filettä vain tämän verran.

Yhtä kaikki, perkaamiseen meni aikaa puolitoista tuntia eikä siitä ahvenkasasta syntynyt filettä kuin litran jäätelörasia täyteen.

Perkaamisnäpertely maksoi kuitenkin vaivan. Ja tässä on otsikon pointti: pannulla paistetut pienet ahvenfileet ovat maultaan hiton paljon parempia kuin suuret fileet, joihin välillä jää väkisinkin syömistä kiusaavia piikkejä.

Siitä litran rasiasta kaksi ihmistä söi kaksi ateriaa. Ylijääneillä fileillä palkitsin lisäksi kaksi naapurustossa asuvaa kollegaani. Eivät ymmärtäneet, että paras velka on kiitollisuudenvelka, vaan toinen kiikutti vastalahjaksi kaksi pääsiäismunaa ja toinen kaksi oluttölkkiä. Arvatkaa, kumpi saa seuraavaksi kalojani, jos ylimääräisiä piisaa vain yhdelle.

Pääsiäismunien antaja tosin perusteli vastalahjansa hyvin. Olin nimittäin aiemmin kertonut synkän lapsuuteni peittääkseni, että olen tullut maailmaan pääsiäismunasta kideryllätyksenä. Siten mahdollista mahdollista olisi, että munista voisi kuoriutua vielä ihana kaksoisolentoni, mitä kollegani ymmärtääkseni lahjan antaessaan toivoi.

Yritin valita saalispussiini poika-ahvenia, koska niissä on nyt enemmän lihaa kuin mätiä täynnä olevissa tyttöahvenissa. Tällä kuvalla yritin osoittaa, että yllä olevan tyttöahvenen erottaa alla olevasta poika-ahvenesta tietenkin pyöremmästä muodosta. Kaloja peratessani ylimmäinen ahven osoittautui kuitenkin maidin perusteella sittenkin pojaksi. Kalamies on niiiiiiiiin erehtyväinen!

Viikonvaihteessa jatkoin myös kuhatutkimustani, jossa selvitän, kuinka monta alamittaista kuhaa pitää saada ennen kuin tulee yksi uuden 42 sentin alamitan täyttävä kuha. Kun sain lauantaina seitsemän kuhaa ja sunnuntainakin neljä, peräkkäisten alamittaisten saldo nousi jo tasan 90:een. Kaiken lisäksi yksikään niistä ei vieläkään ole ylittänyt edes 40 senttiä. Sunnuntaina sain kuitenkin pari yli 37-senttistä, jotka nekin toki palautin mereen, vaikka entisen alamitan täyttivätkin.

On se muuten yhtä helvettiä, että Turun ja Naantalin satamat aikovat levittää lisää miljoona kuutiota ruoppausmassoja Pohjois-Airistolle Rajakarin viereen. Satamat hakevat lupaa uuden läjitysalueen käyttöön ottamiseksi. Läjityksen arvioidaan vähentävän kalastussaaliita. Airiston-Velkuan kalastusalue ilmoittaakin vastustavansa uutta läjitysaluetta. Sen mukaan haitallisia aineita sisältävien ja veden laatua heikentävien ruoppausmassojen läjitys Airistolle on lopetettava.

Vaatimus on täysin ymmärrettävä, sillä Airisto on ammattikalastajille tärkeää silakan lisääntymisaluetta, joka on jo nyt menettänyt merkitystään lisääntymisalueena todennäköisesti  jo tehtyjen läjitysten vuoksi.

Tämä hauki on ulkonäöstä päätellen erehtynyt jossain vaiheessa uimaan Airiston ruoppausmassojen ylitse.

Airistolle istutetaan runsaasti kalaa. Istutuksista pääsevät hyötymään muun muassa Ruissalon siianonkijat, jotka tuskin riemuitsevat siitä, että ruoppausmassat samentavat vettä ja vähentävät kalan saalistamista alueella.

Airiston-Velkuan kalastusalue vaatii, että ruoppausmassat on jatkossa levitettävä maa-alueille tai pengerrettäville alueille. Yhdyn tähän vaatimukseen tietäen sen, että vastaväitteenä epäilemättä lyödään pöytään maaläjitysten kalleus. Sillä syyllä vastustetaan aina kaikkia uusia ympäristönsuojelullisia käytöntöjä, jotka sitten lopulta kuitenkin joudutaan ottamaan käyttöön, kuten esimerkiksi kalankasvatusten siirto maa-altaisiin on osoittamassa.

Ilmoitan jo nyt, että olen valmis maksamaan lisää kunnallisveroa, jos sillä saadaan Itämeren ja Airiston tilaa parannettua. Veikkaan, että joku muukin voisi siihen suostua.

Airistolla läjittäminen ei nimittäin ole enää tästä ajasta, kun otetaan huomioon muun muassa se, että ympäristöjärjestö WWF luki hiljattain Itämeren rantavaltioille madonluvut laiskuudesta Itämeren suojelemisessa. Valtioiden lupauksista huolimatta Itämeren elpyminen on järjestön mukaan ollut verkkaista, ja itse asiassa meren tila on jossain määrin jopa huonontumassa.

Allekirjoittamassaan Itämeren suojeluun tähtäävässä toimenpideohjelmassa rantavaltiot sitoutuivat parantamaan Itämeren tilaa merkittävästi vuoteen 2021 mennessä. WWF painottaa, että mikään rantavaltioista ei ole ryhtynyt riittäviin suojelutoimiin.

Tämän vuoksi satamaherrat saavat minun puolestani työntää ruoppausmassansa vaikka takapuoleensa ennen kuin Airistolle.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ pakkaskauden jälkeen kalamiehet alkavat lähennellä kokoomusnaisia huomattuaan, että kylmä kangistaa.

 

 

2 vastausta artikkeliin “Pieni on parempi”

  1. Tuomas

    Milläs moinen ahvensaalis pilkittiin?


  2. Jukka Vehmanen

    Saalis tuli Luonnonmaan länsipuolelta, Särkän saaren läheltä.


Vastaa