Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Matkalla luvattomiin kalakisoihin

Viime viikonvaihde tarjosi Korppoossa edelleen erinomaiset kelit jäällä liikkumiseen. Niinpä otimme vaimon kanssa kisan siitä, kummalla pääsee kovemmin, retkiluistimilla vai potkukelkalla. Toki vaimo voitti, vaikka ei siinä potkukelkkakaan paljon jälkeen jäänyt. Silti pakko on tunnustaa: olen jälkeenjäänyt.

Vaimo luisteli jäällä lauantaina yli 20 kilometriä ja minäkin pääsin potkukelkalla liukkaasti kauas mökiltä etsimään uusia pilkkiapajia, mutta ei siitä mitään apua ollut. En saanut tärpin tärppiä, mikä muuten taitaa olla kaikkien aikojen eniten käyttämäni lause blogissani.

Minulla tuli kiire viittoa lähestyvää vaimoa kauemmas kohdasta, jossa jää oheni uhkaavasti. Miten nuo retkiluistelijat uskaltavatkaan? Pilkkijällä on sentään kaira, jolla jään paksuutta voi tarvittaessa mitata. (Kuvat: Jukka Vehmanen)

Nyt alkaa tulla aika pahasti avovesiä ikävä. Viime vuonna pääsin venekyydillä siikaongelle täsmälleen tällä päivämäärällä eli 19.3., tosin naapurin mökkirannasta peukalokyydillä ja jäälauttojen välistä taistellen. Saalistakin tuli. Tänä vuonna veneellä apajille pääsyyn taitaa mennä kuukauden verran enemmän aikaa.

Jäätä piisasi Korppoon pohjoispuolen aukolla yli 20-30 senttiä, joskin yhden saaren päässä jää pehmeni ja oheni yhtäkkiä alle kymmeneen sentin, minkä vuoksi katsoin paremmaksi ottaa pakkia kuin edetä. En ollut havainnut siinä kohtaa avovesikautena virtauksia, mutta osasin jään olemuksesta ennakoida vaaraa riittävän ajoissa.

Takavuosilta muistan, kun olin Rymättylän jäillä pilkkireissulla autollani. Pysäköin autoni lähelle yhtä saarta kohtaan, jossa jäätä oli 40 senttiä. Tallustelin parikymmentä metriä kohti saaren kärkeä, kairasin ja hups: jäätä oli alle viisi senttiä. Onnekseni en ajanut yhtään lähemmäs. Muuten siellä olisi aika iso katiska, Toyota-merkiltään. Saatoin jatkaa sen katiskan käyttöä maalla, tosin huonolla menestyksellä: ei se juuri tyttöjä kerännyt.

Meriveden pinta oli edelleen monta kymmentä senttiä normaalia alempana, mikä antoi mahdollisuuden mennä vaikka laiturin kannen alle tarkistamaan missä jamassa rakenteet ovat.
Vaimoa nauratti kovasti, kun otin käyttöön puupinoille kehittämäni arkistointijärjestelmän. Selitin, että eihän näin vanha mies meinaa enää muuten muistaa, milloin mikäkin pino on tullut pilkottua ja minkä pinon puut alkavat olla polttokunnossa.

 

Kevään tulosta on näkyvissä sellaisia merkkejä, että jotkut suunnittelevat jo kalakisoja. Nykytekniikka on niitä viime vuosina mullistanut ja järkevöittänyt, kun kalojen rantaan punnittavaksi kiikuttaminen on voitu korvata kuvaamalla kalat mittatikun päällä heti veneeseen noston jälkeen esimerkiksi kännykällä, josta kuva lähetetään järjestäjälle. Mitatut kalat luonnollisesti vapautetaan välittömästi.

Hauenkalastajat-ryhmä teki tältä pohjalta uuden pelinavauksen järjestämällä viime keväänä yhden viikonlopun kestävän kalakisan, jossa kilpailualueena oli koko Suomi.  Kisaan osallistui jo silloin 120 venekuntaa. Tänä vuonna kisa järjestetään 18.-20.5. Järjestäjäryhmän taustalla vaikuttaa nokialainen Hauenkalastajat Suomi Oy.

Jo historiaan jääneissä Mossalan kalakisoissa käytettiin ensimmäisten joukossa mittatikkua ja kameraa saalistietojen välittämiseen järjestäjälle.

Mielenkiintoista Haunkalastajien kisakonseptissa on erityisesti se, että järjestäjät eivät tietääkseni ole hakeneet kisaa varten vesialueiden haltijoilta lupaa kalakisan järjestämistä varten, missä olisikin ollut ylivoimainen urakka, kun kisa-alueena ovat kaikki valtakunnan vedet.

Kalastuslain mukaan kalastuskilpailuille on haettava vesialueiden omistajien lupa, mikä määräys vaikuttaa ainakin päällisin puolin melko yksiselitteiseltä. Hauenkalastajat-ryhmä on kuitenkin selvittänyt koko maan kattavan kisakonseptinsa lainmukaisuutta maa- ja metsätalousministeriöstä. Ryhmä on tulkinnut saamiaan vastauksia tiettävästi ainakin itse niin, ettei lupia tarvitse tässä tapauksessa hakea.

Olen antanut itselleni kertoa, että Saaristomerelläkin on nyt alettu harkita kalastuskisan järjestämistä vähän samalta pohjalta, koska lupien saaminen kalakisoihin on yleensäkin kiven alla. Saattaa olla vain ajan kysymys, milloin kaikki kisojen järjestäjät keksivät lain mahdollisen porsaanreiän ja kirjoittavat sääntöihin kisa-alueeksi koko Suomen, vaikka painopiste käytännössä toki voisi keskittyä suppeahkolle alueelle. Ei ole vaikea arvata, mitä vesialueiden haltijat siitä ajattelevat.

Selvitin lupakysymystä maa- ja metsätalousministeriöstä. Kalatalousylitarkastaja Roni Selen oli ymmärrettävästi vastauksissaan hyvin varovainen, koska ministeriö ei tulkitse lakia eikä sen mielipiteellä sinänsä ole tässä tapauksessa merkitystä. Hän kuitenkin totesi, ettei ole itsestään selvää, voidaanko koko valtakunnan kattavia kisoja järjestää ilman lain määrämiä lupia, ei varsinkaan, jos kisoilla on joku ennalta ilmoitettu tukikohta tai yhteinen lähtöpaikka.

Hauenkalastajat-ryhmä lienee ottanut tässä tietoisen riskin, sillä jos esimerkiksi joku vesienhaltija päättää riitauttaa kisan järjestämisen, lupien hakematta jättämisen lainmukaisuus ratkaistaan oikeudessa jälkikäteen. Selenin mukaan ministeriö, Ely-keskus tai muut vastaavat viranomaiset eivät voi lupa-asiaa ratkaista, vaan nimenomaan oikeus. Saapa nähdä, saadaanko jo ensi kevään valtakunnallisista kisoista oikeuden ennakkoratkaisu vastaisen varalle.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ Turun koululaitoksissa pedagokiikka on vaihdettu pedogokiikkaan.

 

5 vastausta artikkeliin “Matkalla luvattomiin kalakisoihin”

  1. Kari Pirttimas

    Tottakai tuosta joudutaan leivättömän pöydän ääreen.. onhan näitä nähty. Keskisen miljoonapilkki tuomittiin arpajaisiksi, joka lopetti muutkin kalakisat joissa esim, voittotulos arvotaan.


  2. Mikael Jaakkola

    Viis kansan viihtyvyydestä juu. Kunhan on kuri ja järjestys.


  3. Taisto

    Kovin on tosiaan ollut hijaista kalan saannin suhteen. Tekeekö kirkkaus ja lumettomuus sen.


  4. Yksi vaan

    Kyllä on kalaukkeli jostain nyt katkera(tai sen kaveri.)Kyllä ne hauenkalastajat on siellä vesillä ilman kisaakin. Enemmän nuo kaikki mökkiläisten verkkoviritykset tekee kalakannoille hallaa kuin viehekalastus eli niistä vesialueiden omistajien ja kalaukkelin pitäisi olla huolissaan eikä jostain kisasta.


  5. Jukka Vehmanen

    Jos oikein tarkkaan luet, en juurikaan ottanut kantaa. Totesin vain, mitä tapahtuu. En ole katkera, koska en omista kalavesiä.


Vastaa