Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Mielummin kaira kuin koira

Vaimo jätti edellisviikonloppuna kairani yöksi pystyyn jäähän, mihin se tietenkin oli aamulla jämähtänyt kunnolla kiinni. Aikani sitä irti temmottuani kaira tietenkin katkesi, vanttera voimapussi kun olen.

Oli siis välttämätöntä ostaa uusi kaira, mutta sitä en ymmärrä, miksi kalakaverini meni ostamaan itselleen koiran, en varsinkaan, jos vanha ei ollut mennyt katki.

Tuumin, että menetin todennäköisesti taas yhden hyvän kalakaverin. Laskeskelin, että aika moni kalakaverini on ottanut koiran. Yksikseni olen sen jälkeen saanut kalastella.

Mikä ihme siinä vouhottavassa kirppukasassa oikein on? Koirahan tuo tullessaan kalastusrajoitteita. Olen pannut merkille, että kalareissu jää koiran hoito-ongelmien vuoksi helposti tekemättä, asettaa aikatauluja tai vaatii erikoisjärjestelyjä varsinkin, jos vaimo tai muu perhe sattuu olemaan yhteistyökyvyttömällä päällä tai poissa maisemista.

Koira ei ole veneessä kovin kätevä, koska se ei mahdu pois jaloista kalapakkiin kuin korkeintaan ensimmäisen ikävuotensa ajaksi. Jos oikein hassusti sattuu, rannalle jätetty koira voi lähteä uimaan isäntänsä kalaveneen perässä kilometrikaupalla vaikka hyisessä meressä, kuten kerran saimme havaita.

Olen kauhulla odottanut sitä päivää, jolloin kaverini ilmoittavat, että en mahdu harvoiksi käyneillä yhteisillä kalareissuilla veneeseen, koska tilani vie koira. Sitä välttääkseni ilmoitan nyt, että jos kalakaverini kaipaavat rapsutettavaa, minua saa rapsutella. Osaan myös haukkua, varsinkin siimojemme mennessä ristiin. Olen karvainen, läähätän ja kuolaan. Minua saa käydä myös kusettamassa, vaikka kalajutuilla edelleen. Mutta nylpyttämisestä kieltäydyn, ainakin äijäporukassa.

Olen sitä mieltä, että kalamiehelle soveltuu vain yksi lemmikki: vaimo, tuo kultainen soutaja.

Välttävästi kalaveneeseen hyväksytään myös hotdogit tai boxerit, jos villahousut ovat jääneet kotiin, mutta mäyräkoira alkaa olla jo liikaa.

Kerran mietin, että voisin ottaa lemmikiksi hauen. Panisin sen pyörillä varustettuun akvaarioon, jota vetäisin sitten naurulla perässäni pitkin katuja. Ei varmaan tulisi toista samanlaista vastaan. Tulin järkiini. Saattaisinhan joku aamu herätä siihen, että hauki nuolee naamaani.

Kevään tulosta kertoo se, että pilkkireikiin ilmestyy jostain kummaa mönjää.
Hetken jo luulin, että tällä kuhalla oli pituutta yli 40 senttiä. Harmikseni matkaani osui mittanauha, joka ei ollut tehty kuminauhasta.

Viime viikonvaihteessa jatkoin Luonnonmaan länsipuolella kuhakoettani: vietin merellä yhteensä 15 tuntia, mutta en saanut ahventen sivutuotteena kuin kolme kuhaa, joista suurin tosin läheni jo maagista 40 sentin rajaa. Puoli senttiä jäi vajaaksi.

Olen nyt saanut peräjälkeen yhteensä 93 kuhaa. Niistä yksikään ei ole ylittänyt 40 senttiä, puhumattakaan 42 sentistä, joka on alamitta.

Lauantaina Luonnonmaan länsipuolelta tuli kohtuullisesti ahvenia, mutta pääasiassa aika silppua. Tämän verran isompia panin pussiin. Kelkkailukeli oli erinomainen. Yhdellä potkulla pääsi Luonnonmaan ympäri. Siltojen alla piti edetä moottorikelkkavauhtia, koska ne olivat sulia.
Merimaskun suntin edestä Luonnonmaan pohjoispäästä tuli sunnuntaina muutamia mukavan kokoisia ahvenia. (Kuva: Kristiina Jurvainen)

Jos Saaristomeren ammattikalastajien kuhien 37 sentin alamitan siirtymäaikaa jatketaan tästä vuodesta eteenpäin, voitaisiin siinä samalla vapaa-ajankalastajien kuhien alamittaa laskea 40 senttiin, koska sellaisen kuhan saaminen näyttää olevan Saaristomerellä sekin jo haastavaa. Toive jäisi kuitenkin elämään, kun sen sijaan 42-senttinen tuntuu aivan utopialta. Alamitan laskeminen voisi myös hillitä sitä eripuraa, mikä syntynee siitä, että ammattikalastajille annettu kolmen vuoden siirtymäaika ei riittänytkään.

Selvintä olisi, jos tuo 40 sentin alamitta koskisi niin vapaa-ajankalastajia kuin ammattikalastajia. Se palvelisi ainakin joten kuten sitä alkuperäistä tarkoitusta, että kuhien keskikoko saataisiin kasvamaan. Kun niissä pyrkimyksissä ei nyt syystä tai toisesta ole onnistuttu, voi olla, että ammattikalastajilta viedään kohtuuttoman paljon voita leivän päältä nostamalla alamittaa alkuperäisessä aikataulussa.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ takavuosien suosituin brittiläinen koiraorkesteri oli The  Beagles.

2 vastausta artikkeliin “Mielummin kaira kuin koira”

  1. Auli

    Kiva kirjoitus…lisää vaan tällasia. Saa hyvälle mielelle ja samaa mieltä tuosta koiran omistamisestakin olen.


  2. vv

    parasta olisi jos kuhalta poistettaisiin alamitta kokonaan. kuha on niin tehokas lisääntyjä, että kutukannan koolla ei tosiasiassa ole merkitystä. kesän lämpimyys ratkaisee kaiken.
    ja jos joku haluaa pieniä kuhia kalastaa, niin siitä vaan sitten.
    ps hauen alamitan poistolla ei ollut mitään vaikutusta


Vastaa