Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Karjalanpiirakka kalaretken paras saalis

Jäiden lähdöstä alkoi näkyä ensimmäisiä merkkejä saaristossa pääsiäisviikonvaihteessa. Paraisilla Sattmarkin sillan alla innokkaimmat onkivat jo siikoja ja sulapaikkoja alkoi ilmestyä muuallekin, mutta vasta aika hintsusti. Veikkaan, että jäät lähtevät Korppoosta mökkimme edestä 20.4., mihin veikkaukseen vaikuttaa kieltämättä se, että silloin alkaa talvilomani. Tiukoille se vetää, mutta tiukoilla alkavat olla jo hermonikin.

Niillä harvoilla aavoilla, missä avovesi valtaa alaa, jään liikkeet ovat nyt todella nopeita. Korppoon maantielauttakin joutui maanantaina puskemaan monta sataa metriä pitkän ja aika paksun umpijään lävitse, kun tuo jäälautta liikkui tielautan reitille muutamissa minuuteissa tuulen mukana. Tielautta taisi olla aika koetuksella tärinästä päätellen.

Tähän väliin olisi tarkalla heitolla voinut saada virvelillä siikaongen pyytämään avoveteen, ainakin hetkeksi.
Sää suosi siianongintaa varsinkin perjantaina ja lauantaina.

 

Itse en löytänyt vielä siikaongelle sopivaa sulapaikkaa, mutta kärsimättömyydessäni laskin pohjaonkeni pyytämään siikaa pilkkireijistä kolmena päivänä. Varsinkin kahtena ensimmäisenä päivänä auringonpaisteessa ja retkituolissa lokoilu oli sangen mukavaa puuhaa kaakaota ja kahvia siemaillessa sekä radiota kuunnellessa.

Täytyykin tässä oikein kiitellä Yle Suomea, joka melkein ainoana radiokanavana tarjoaa sellaista ohjelmaa, mitä viitsii kuunnella tuntikausia yhtäjaksoisesti.  Muilla kanavilla juontajien juttelut ovat yleensä niin tyhjänpäiväistä hölynpölyä, että epäilen juontajien sopertelevan enimmäkseen unissaan ja muuten tiedostamattomassa tilassa.

Laskin siikaonkeni pilkkireiästä mereen. Jään päälle asetin siiman päässä olevan kapulan pystyyn odottamaan, että siika vetää sen kumoon. (Kuva Kristiina Jurvainen)
Tämä siika ei jaksanut kapulaa kaataa.
Kaikkiaan sain kolmessa päivässä kolme siikaa, kaikki aika pieniä. (Kuva Kristiina Jurvainen)

Kalasaaliini jäivät taas niin vähäisiksi, että aloin jo harkita kalastamisen vaihtoehtona karjalanpiirakkakurssille osallistumista. Sellainenkin on kuulemma järjestetty Korppoon Simpussa, jonka makoisia piirakoita minulle kiikutettiin siikarannalle maistiaisiksi ensimmäistä kertaa ja vieläpä munavoilla. Jumanskurbaleisson, mitään niin hyvää en ole saanut aikoihin.

Jos joku löytää saaristosta verenpunaista jäätä, se ei todellakaan johdu siitä, että minä olisin lahdannut kalasaaliitani jäälle. Suomen Ympäristökeskus kertoo nimittäin nettisivuillaan, että ulkoilija voi merenrannalla liikkuessaan hätkähtää punaruskeaa tai verenpunaista jäätä. Värin aiheuttaja on mitä ilmeisimmin vaaraton leväpigmentti, joka on peräisin hajoavasta ruskolevästä, rakkohaurusta.

Havaintoja on tehty lounaisessa ulkosaaristossa ja Helsingin edustalla. Paikoin jää on ollut jopa verenpunaista.

Vaimoni päätti koettaa kuinka avannosta pääsee toppavaatteissa ylös naskaleiden avulla…

Luonnonvarakeskus puolestaan tiedotti, että kalamerkkejä palautettiin viime vuonna 992 kappaletta. Kalamerkkien avulla saadaan tärkeää tietoa kalojen vaelluksesta, kasvusta ja kuolevaisuudesta sekä istutusten kannattavuudesta. Palauttaisin toki itsekin, mutta ensin pitäisi saada kaloja, joissa merkkejä on. Vielä kymmenkunta vuotta sitten löysin kalamerkkejä muutamista taimenista, mutta viime vuosina  en ole niitä enää löytänyt. Mutta eipä niitä taimenia ole vuosikausiin tietääkseni istutettukaan niille vesille, joissa kalastan. Istutettujen taimenten vaellusreissujenkin voisi päätellä olevan aika lyhkäisiä.

 

 

 

… Ja katso: hän teki pääsiäisenä ylösnousemuksen.

Viime vuonna merkin palauttaneiden kesken arvottiin palkintoja, jotka jakautuivat eri puolille Suomea, mutta eipä tietenkään yhtään Varsinais-Suomeen. Tämä on taas yksi niistä salajuonista, joita meitä vastaan suunnataan, vaikka maakuntamme elättää muuta Suomea, tuota loiseläimistä pahinta.

Kun avovesille halajavat kalastajat joutuvat nyt kärvistelemään rannalla, ajan saa kulumaan menemällä ensi viikonvaihteessa vaikka Meri ja Mökki -messuille Turun Messukeskukseen. Erityisenä teemana on kalastus, minkä ympärille merimaskulainen kalastusopas Jani Ollikainen on koonnut ohjelman.

Perjantaina jigikalastuksen äärelle vie kalastusopas ja bloggaaja Pasi Tuike. Ollikainen puhuu lasten kanssa kalastamisesta ja sunnuntaina messuilla on mukana muun muassa kalastuksesta tubettava Janne Mäkinen.  Tietoa on saatavissa myös vene-elektroniikan hyödyntämisestä heittokalastuksessa.

Perjantaina messuilla on mielenkiintoinen ja puhuttava kuhaseminaari. Tavoitteena on jakaa viimeisintä kuhatutkimustietoa ja tuoda esille ammattikalastuksen, vapaa-ajankalastuksen, kalastusmatkailun ja kalatalousviranomaisen näkökulmia rakentavaan keskusteluun. Keskustelijoina ovat kalatalouspäällikkö Kari Ranta-aho Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta, Jani Ollikainen, vapaa-ajankalastaja Mikko Peltsi Peltola sekä ammattikalastaja Vesa Vihinen.

Luonnonvarakeskuksen tutkija Jari Raitaniemi alustaa tilaisuuden ennakkoon kuvatulla videolla: Kuhakantojen nykytila ja tulevaisuuden näkymät Saaristomerellä. Lisäksi kuullaan Lauri Rantasen alustus nimeltään Kuhan selviäminen pyyntitapahtumasta kesäjaksolla – catch & release- kalastus.

Itse en taida messuille ennättää, koska menen saaristoon polttelemaan sytkärillä ja tulitikuilla rannaltamme jäitä.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ kalju kalastaja hukkui, koska hänen henkensä oli hiuskarvan varassa.

Vastaa