Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Viiden siian viikonloppu

Olin aivan äimän käkenä, kun lauantaiaamuna menin silmät sikkurassa ja korvat kökkörässä aamutoimille mökillä. Jostain kuului selvää peipon laulua. Päätä kääntämällä huomasin, että niitä oli tontillamme joka puolella. Juurihan vasta oli täystalvi.

Lämmin viikonvaihde näytti tuoneen peippoja Korppooseen todella paljon. Lintujen muutto pelmahti muutenkin liikkeelle, sillä myös kurkia ja kottaraisia oli siellä täällä. Jostain syytä aikaisista muuttajista töyhtöhyyppiä ei vielä näkynyt.

Tilhi oli heittänyt henkensä lennettyään päin lasikaidetta. (Kuva: Jukka Vehmanen)

Sinitiaiset kävivät jo omatoimisesti pönttöesittelyissä, vaikka laiskana kiinteistönvälittäjänä minulta oli jäänyt kohteiden siivoukset tekemättä ja taitaa jäädä tältä keväältä kokonaan, koska avovesikausi on nyt alkanut enkä sen vuoksi ehdi enää tontilla puuhaamaan. Parempi niin, koska mökkipihan kehittämisessä tulee tehtyä paljon myös virheitä. Esimerkiksi pari vuotta vanhat lasikaiteemme ovat tuottaneet jo pienen hautausmaallisen pikkulintuja, jotka ovat taittaneet niskansa lasia päin lentäessään. Jostain syystä mökillämme vierailleet koirat ovat saman kohtalon välttäneet, vaikkei väliksi olisi.

Se on kumma kuinka näin keväällä päähäni nousee heti aamusta alkaen välähdysmäisesti mielikuvia erilaisista tutuista kalapaikoista, joille pitäisi jo päästä. Ne tulevat kupoliin vähän samalla tavalla kuin nuorena tulivat unelmakuvat tytöistä sillä erotuksella, että kalapaikat ovat ennemmin tai myöhemmin saavutettavissa eivätkä ne juokse heti kiljuen karkuun.

Viime viikonvaihteessa Korppoon pohjoispuolen ulapat alkoivat aueta ja etelän puolelta henkäillyt tuuli painoi ahtojäät Houtskarin puolelle. Pääsimme vaimon kanssa kävelemään vielä jäätä pitkin siikaongelle avoveden ääreen saareen, kun omalta mökiltä veneellä liikkeelle pääsyä saa odotella vielä yli viikon päivät. Pudotimme matkalla madot kairanreijistä pyytämään siikaa vavanpäivystyspaikalta näköetäisyyden päähän.  Molemmat kalastustavat tuottivat tulosta. Yhteensä saimme kahtena päivänä viisi siikaa, joista tosin vain kaksi oli siedettävän kokoisia.

Jäälauttoja jouduin taas tökkimään onkisiimasta kauemmas. (Kuva: Kristiina Jurvainen)
Sää suosi onnellista onkijaa.
Eväissäkään ei ollut moittimista.
Myös kaarnavenekilpailu sulavedessä kuului kevätohjelmistoomme. Rouva voitti, kun hänen kaarnaveneeseensä oli jo ehditty vetää pohjamaalit ja perämoottoriakin oli trimmattu.
Kairanreijästä nousi lauantaina kolme siikaa ja sunnuntaina yksi….
Onkimallakin tuli yksi siika.

Jää oli jo niin pehmeää, että ensi viikonvaihteessa ei siika-apajille taida olla enää jäätä pitkin asiaa. Aika jännältä tuntui jo nyt seistä jäällä, kun yhteysaluksen ja lauttojen aallot tunkeutuivat jään alle: jää hytkyi jalkojen alla kuin löysä hyytelö, jota meinasi päästä vähän housuihinkin.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ lukkofirma Abloyn omistajiksi on otettu avaintyöntekijöitä.

Vastaa