Hyvä tietää

HYVÄ TIETÄÄ | Jonna Lankinen |

Jos et jaksa uida 200 metriä, olet uimataidoton

Uimataidon virallinen määritelmä saattaa monen korvissa kuulostaa vaativalta. Ei riitä, että pysyy pinnalla tai pystyy etenemään.

Virallisen määritelmän mukaan uimataitoinen ihminen on sellainen, joka pudottuaan syvään veteen niin, että pää käy veden alla, pystyy nousemaan uudestaan pinnalle ja uimaan heti perään yhtäjaksoisesti 200 metriä, joista 50 metriä selällään.

Kun tätä pohjoismaisen uimataidon määritelmää käytetään kriteerinä, Suomen kuudesluokkalaisista noin 70 prosenttia ei osaa uida, selviää kuudesluokkalaisten ja aikuisten uimataitoon vuonna 2011 perehtyneestä julkaisusta.

15–64 -vuotiailla aikuisilla meni kuudesluokkalaisia paremmin. Heistä 68 prosenttia oli uimataitoisia.

Yleensä ihmiset kuitenkin ennemminkin yliarvioivat kuin aliarvioivat omaa uimataitoaan. Näin harmittelee uimaopetuksen koulutussuunnittelija Tero Savolainen Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliitosta.

– Suomessa onneksi vanhemmat katsovat lastensa perään hyvin. Toisin on joissain muissa maissa, joissa vanhemmat saattavat yliarvioida jopa lastensa uimataidon.

Pulikointi kesävesissä on hyvä idea, jotta vedestä tulisi tuttu elementti. Lapset kaipaavat silti pelisäännöt ja niiden herkeämättömän valvonnan. Kuva: TS/LM/Tuovi Mäkipere.
Pulikointi kesävesissä on hyvä idea, jotta vedestä tulisi tuttu elementti. Lapset kaipaavat silti pelisäännöt ja niiden herkeämättömän valvonnan. Kuva: TS/LM/Tuovi Mäkipere.

Uimataidon ensimmäinen vaatimus on päästä pinnalle syvään veteen putoamisen jälkeen ja pystyä sen jälkeen myös toimimaan. Savolaisen mukaan pelkästään tähän tapahtumasarjaan liittyy monta turvallisuuselementtiä.

– Se, että et ensinnäkään pelästy liikaa sitä putoamista ja se, että osaat kontrolloida hengitystä veden alla niin, ettei nenään tai nieluun mene vettä. Sitten pitää päästä takaisin pintaan ja pystyä lähtemään myös uimaan ilman, että toiminta pysähtyy.

Tosipaikan tullen toiminta ei saa pysähtyä.

Savolainen kuvaa tilannetta, jossa jokainen aloitteleva uimari on vuorollaan ollut: kun kasvot kastuvat, toiminta pysähtyy hetkeksi, jalat hapuilevat tukevan otteen pohjasta ja sitten pyyhitään kasvoja kuivaksi.

Tosipaikan tullen vastaavaa toiminnan pysähtymistä ei saa tapahtua, vaan uimarin on alettava uimaan.

Uimista pitää pystyä jatkamaan yhtäjaksoisesti vähintään 200 metriä.

– Tuo matkan pituus ei ole itsessään se oleellisin juttu vaan se työ, jonka uimari on tehnyt harjoitellessaan tuohon matkapituuteen yltämistä. Siinä on harjoitusvaiheessa opittu monta oleellista juttua vedessä toimimisesta.

– 200 metriä kuvastaa lähinnä sitä, että silloin uimataidot ja vedessä liikkumisen taidot ovat vaatimusten tasolla.

Uintitaitoa voi treenata myös pääkopan sisällä.

Matkaan sisällytettävä 50 metrin selkäuinti on kevyempää uimista, jossa edetään rauhallisesti ja keveästi kelluen. Selkäuinnin aikana uimari saa hieman levättyä.

– Tässä on yhtenä oleellisena taitona se, että uimari osaa kääntyä vatsalta selälleen ja päinvastoin. Sitäkin pitää harjoitella, etenkin, jos ei ole vähään aikaan sitä tehnyt.

Tero Savolainen painottaa, että pelkkä motorinen uintitaito ei kuitenkaan takaa yhdenkään uimarin turvallisuutta. Uintitaitoa voi treenata myös pääkopan sisällä.

– Jos on oppinut uimaan 28-asteisessa, kirkkaassa allasvedessä, ei kukaan voi taata, että pystyy samaan 15-asteisessa luonnonvedessä, jossa ei näy pohjaa. Uimarin pitää osata arvioida ja analysoida olosuhteita, joissa toimii.

Viileissä luonnonvesissä on erilaista uida kuin lämmitetyissä ja kirkasvetisissä sisäaltaissa. Kuva: TS/Jane Iltanen.
Viileissä luonnonvesissä on erilaista uida kuin lämmitetyissä ja kirkasvetisissä sisäaltaissa. Kuva: TS/Jane Iltanen.

Kun uimataidon on kerran oppinut, se säilyy jollain tasolla loppuelämän. Silti sekin on ruostuva taito.

– On aina välillä hyvä käydä puhdistamassa ja terävöittämässä uimataitoa. Hukkumiskuolemien taustalla on usein vääriä olettamuksia omasta uimataidosta.

Suomessa hukkuu vuosittain 150 – 200 ihmistä. Suhteutettuna asukaslukuun tämä on selvästi enemmän
kuin muissa Pohjoismaissa. Pääosa hukkuneista on työikäisiä ja sitä vanhempia miehiä.

Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton valtakunnallista Uimataitoviikkoa vietetään tällä viikolla jo 17. kerran. Tavoitteena on kannustaa ihmisiä testaamaan uimataitonsa ja antaa vinkkejä uimataidon kehittämiseen.

VINKKEJÄ LASTEN UIMATAIDON TUKEMISEEN:

  1. Sinun ei tarvitse olla uinnin alkutaipaleella uimaopettaja lapsillesi. Riittää, että annat lapsellesi
    toimintaympäristön ja olosuhteet oppia uusia asioita. Lapsen mielenkiinto uuteen ja ihmeelliseen
    tekee loput.
  2. Kehu, kehu ja vielä kerran kehu. Iloinen oppimisympäristö ja positiivinen palaute johtavat
    onnistumisiin.
  3. Älä painosta, älä pakota. Anna aikaa tutustua, kokeilla ja ihmetellä.
  4. Nauti yhteisestä ajasta lapsesi kanssa.

Lähde: www.suh.fi

Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliitto on tehnyt videoita vesitaitojen oppimisesta.

Tässä niistä yksi, jossa opetetaan turvallista käyttäytymistä mökkirannalla:

 

Vastaa