Jutut

JUTUT | Jonna Lankinen |

Finneman, saarensa ainoa asukas

Korppoon ja Houtskarin välillä on saari nimeltä Finnö. Sen ainoa asukas on asunut saarella koko ikänsä. Mies on yksin, mutta ei yksinäinen.
 
 
 
Juttu on TOIVEUUSINTA, ja julkaistu alunperin Turun Sanomissa jouluaattona 24.12.2012.
 
 
– Ai olette menossa Finnemanin luo? Se on sitten hirvenpaistia ja peuranfilettä pöydässä, ennustavat yhteysalus Finnön miehet Tommi Karhunen ja Kai Salmesvirta.
 
Kun rautapaatti kolahtaa korppoolaisen Finnön saaren laituriin, rannalla odottava Patrik Finneman lataa pöytään päivän suunnitelman.
 
– Tervetuloa! Ensimmäiseksi menemme juomaan kaffetta. Hain eilen verkoilta neljä siikaa ja graavasin ne, saatte maistaa. Aamulla savustin lohta. Lounaaksi olen tehnyt peurakeittoa, jos maistuu.
 
Mikäs täällä ollessa.
 
Täällä Finnön kylässä, Harjun tilalla, 49-vuotias Patrik Finneman on asustanut koko ikänsä.
 
Miehen vanhemmat ovat kuolleet ja sisarukset muuttaneet pois, joten hän on koko saaren ainoa asukas.

Yksin, mutta ei yksinäinen

Vaikka mies on yksin, hän ei ole yksinäinen.
 
Yksinäisyys on mielentila, jota vastaan voi taistella. Finnemanilla on siihen hyvät lääkkeet.
 
– Täytyy ajatella positiivisesti ja syödä hyvin. Hyvästä ruoasta tulee hyvä mieli. Totta kai joskus on tylsää, mutta silloin hyppään autoon ja ajan Turkuun.
 
Mies myöntää, että on iän myötä alkanut viihtyä yhä enemmän yksin.
 
– Ei sitä aina jaksa olla puhumassa ja iloinen. Korvillekin pitää antaa välillä lepoa.
 
Korvalepoa tarjoaa myös Facebook, joka on tärkeä yhteys saaren ulkopuolelle.
 
Mitä tahansa mies profiiliinsa kirjoittaa, hän saa useita tykkäyksiä ja kommentteja.
Yleisimmin päivitykset liittyvät säähän.
 
Att det orkar snöa!

Sormet lämpimäksi merivedessä

Täällä ulkosaariston kynnyksellä meri vetää jäähän tammikuun puolivälin tienoilla.
 
Finneman sanoo vihaavansa lunta (aina saa olla auraamassa), mutta nyt hän innoissaan rannalla olevasta lumesta ja hiljalleen hiipivästä jäästä.
 
– Se on sellainen tuo siika, että se tulee rantaan heti kun näkee valkoista. Jos vielä tuulee etelästä tai lounaasta, niin verkot veteen vain.
 
Nyt tuulee idästä, mutta verkoissa pyristelee silti härkäsimppujen kaverina kaksi pontevaa, hopeakylkistä siikaa.
 
Terävä puukko viiltää tottuneesti, ja pian kalat makaavat siististi perattuina ämpärin pohjalla.
 
Pakkasta on –8 astetta, mutta miehen paljaille sormille se ei tunnu kylmältä.
 
Jäätävässä viimassa sormet ovat joskus kangistuneet niin, että perkuupuukko ei ole meinannut käsissä pysyä. Silloin mies käyttää isänsä opettamaa vanhaa keinoa.
 
– Upotan sormet hetkeksi meriveteen, siellä ne lämpiävät.
 
Vielä Finneman haluaa laskea silakkaverkotkin jäähyhmäiseen mereen.
 
Suutarinlohta pitäisi valmistaa jouluaterialle, jonka sisältö saa veden kielelle.
 
Graavisiian, suutarinlohen ja savukalan lisäksi pöydästä löytyvät perinteiset laatikot ja kinkku.
 
– Myös peuranlihaa ja kaurista valmistan, hirvi on vielä palvaamossa.
 

Vielä verkoille pääsee veneellä, mutta ei enää kauaa. Meren jäädyttyä Finneman siirtyy vesikelkkaan ja mönkijään, mutta kalastusta hän ei jätä.
Vielä verkoille pääsee veneellä, mutta ei enää kauaa. Meren jäädyttyä Finneman siirtyy vesikelkkaan ja mönkijään, mutta kalastusta hän ei jätä.

 
Pari määrätietoista viiltoa, ja juuri pyydetyt siiat ovat siistejä ja pannulle valmiita. Näissä Finnön saaren maisemissa Patrik Finneman on oppinut jo lapsena isältään kalankäsittelyn taidot. Liikoja määriä ei mies merestä pyydä, sen vain minkä tarvitsee. Sama pätee metsästyksen kanssa: "Ai että inhoan sanaa harrastus. En harrasta metsästämistä enkä kalastamista, otan vain sen minkä ruokapöytääni tarvitsen."
Pari määrätietoista viiltoa, ja juuri pyydetyt siiat ovat siistejä ja pannulle valmiita. Näissä Finnön saaren maisemissa Patrik Finneman on oppinut jo lapsena isältään kalankäsittelyn taidot. Liikoja määriä ei mies merestä pyydä, sen vain minkä tarvitsee. Sama pätee metsästyksen kanssa: ”Ai että inhoan sanaa harrastus. En harrasta metsästämistä enkä kalastamista, otan vain sen minkä ruokapöytääni tarvitsen.”

 
Siika on niin tuoretta, että hyppii vielä perattunakin leikkuulaudalla. Useimmiten Patrik Finneman kokkaa keittiössään kalaa tai riistaa.
Siika on niin tuoretta, että hyppii vielä perattunakin leikkuulaudalla. Useimmiten Patrik Finneman kokkaa keittiössään kalaa tai riistaa.

 
Patrikin graavisiikaan tulee valkopippuria, karkeaa merisuolaa ja sokeria. Iltapäivällä graavattu kala on jo aamulla syömäkelpoista.
Patrikin graavisiikaan tulee valkopippuria, karkeaa merisuolaa ja sokeria. Iltapäivällä graavattu kala on jo aamulla syömäkelpoista.

 

”Naisia on tullut ja mennyt”

Kalareissun jälkeen Finneman nostaa höyryävän peuranlihakeiton pöytään.
 
– Lämmittääkö mukavasti, mies huolehtii, vaikka kylmä ei ole ollutkaan.
 
Keittiön pöydällä on jouluinen liina.
 
Finneman huushollaa itse, emäntää talossa ei ole, paitsi kuulemma tiskikone. Se onkin niin hyvä, että lähtisi tosipaikan tullen talosta vasta viimeisenä.
 
– En minä silti mikään peräkammarin poika ole. Naisia on tullut ja mennyt, mies naurahtaa silmät tuikahtaen.
 
Ei moni Finnössä pystyisi edes asumaan.
 
Hankalien etäisyyksien vuoksi työikäisellä pitäisi olla etätyö tai vuoroviikkotyö. Siksi väki onkin jatkuvasti vähentynyt, niin täällä kuin muuallakin saaristossa.
 
Finneman itse on virkavapaalla merivartijan vuorotyöstään.
 
Mies yltyy puhumaan elävästä saaristosta, joka kuitenkin toteutuu vain korupuheissa.
 
– Kaiken maailman rantakaavoituksilla, viherpiipertäjillä, naturoilla ja lintubongareilla on kaikki valta. Se estää nykyelämän edellytyksiä. Näin se vain on, vaikka minäkin mielelläni lintuja katselen.

”Meren kanssa ei ole leikkimistä”

Olohuoneen ikkunasta avautuva meri on Patrik Finnemanille elämän symboli. Hän on syntynyt sen äärellä, kasvanut siihen kiinni.
 
– Katsoessani merta en ajattele onko se kaunis vai ei. Ensimmäisenä tarkastan, mistä suunnasta tuulee. Tuulen suunta ja nopeus vaikuttavat moniin päivän askareisiin.
 
Arkisuudesta huolimatta miehen puheessa kuultaa syvä kunnioitus merta kohtaan.
 
– Meren kanssa ei ole leikkimistä. Se antaa, mutta myös ottaa. Oma isäni hukkui tähän kotirantaan, meni jään läpi poikkeuksellisissa olosuhteissa, mies sanoo ja osoittaa kädellään kohtalokasta paikkaa.
 
Hän on itsekin ollut monissa läheltä piti -tilanteissa. Osa niistä huimaa kuulijaakin.
 
– Eräänä talvena minun oli pakko mennä normaalia aiemmin töihin. Lähdin kävellen saaresta pois, mutta jäässä olikin parin metrin levyinen railo. Ei auttanut muu kuin heittää kassi railon toiselle puolelle ja uida railon yli. Oli minulla sentään kelluntapuku.

Välillä mielessä muutto saaresta pois, mutta…

Iltapäivän jo alkaessa sinertää Finneman vaihtaa työvaatteet kaupunkivaatteisiin.
 
Vielä on tehtävä yksi matka Turkuun ennen jouluun hiljentymistä.
 
Yhteysalus Finnössä mies turinoi päivän kuulumiset henkilökunnan kanssa.
 
Finnön omistama varustamo hävisi Korppoon reitin kilpailutuksen, joten 23 vuotta reitillä ajanut aluksen päällikkö Tommi Karhunen lähtee joulun jälkeen muualle.
 
Vuosien varrella Finnemanista ja laivamiehistä on tullut ystäviä. Ystävyyttä uhkaa nyt omanlaisensa loppu.
 
Mies myöntää, että välillä hänenkin mielessään on käynyt, pitäisikö muuttaa Finnöstä muualle.
 
Ehkä joskus, elämästä kun ei koskaan tiedä.
 
– Mutta kun on näitä kotitunteita rinnassa, niin ei tätä voi niin vain jättää.
 

Posti tuo joulutervehdyksiä mökkinaapureilta, jotka ovat iloisia Finnemanin valvovasta silmästä. "Olen tämän saaren talonmies, hän naurahtaa."
Posti tuo joulutervehdyksiä mökkinaapureilta, jotka ovat iloisia Finnemanin valvovasta silmästä. ”Olen tämän saaren talonmies, hän naurahtaa.”

 
Kodin pihapiirissä on pelit ja vehkeet traktorista kaivinkoneeseen. Viime aikoina käyttöä on ollut lähinnä mönkijään kiinnitetyllä lumiauralla.
Kodin pihapiirissä on pelit ja vehkeet traktorista kaivinkoneeseen. Viime aikoina käyttöä on ollut lähinnä mönkijään kiinnitetyllä lumiauralla.

 
Yhteysalus Finnön päällikkö Tommi Karhunen (oik.) on ystävystynyt Patrik Finnemanin kanssa. Ensi vuoden alusta alkaen ystävyys joutuu koetukselle.
Yhteysalus Finnön päällikkö Tommi Karhunen (oik.) on ystävystynyt Patrik Finnemanin kanssa. Ensi vuoden alusta alkaen ystävyys joutuu koetukselle.

 
 
 

Hei Patrik, mitä kuuluu tänä jouluna 2016?

”Kiitos, kuuluu hyvää!
 
Tämän joulun olen töissä, meillä on siellä oikein hyvät jouluruoat myös. Tämä onkin minulle viimeinen joulu työpaikalla, sillä ensi vuonna jään eläkkeelle.
 
Uutena vuotena olen kotona ja silloin laitan itse ruoat. Tarjolla on ainakin perinteistä kalaruokaa, savustettua riistalihaa ja paistia.
 
Muutoin elämä on kuin aikaisemminkin, yksin olen ja yksin meinaan pysyäkin (naurua).
 
Oikein hyvää joulua toivotan kaikille lukijoille!”
 
 
 
 

Vastaa