Jutut

JUTUT | Jouko Vähä-Koskela |

Merivoimat pitää kiinni luolien Gyltöstä

Alokaskoulutus alkoi Gyltön parakeissa 50 vuotta sitten. Hiljentynyttä kalliolinnaketta johdetaan nyt Tammisaaresta.

 

Kesä 1967 oli helteinen Turun saaristossa. Siitä jäi pysyvä muisto Eero Joutsikoskelle.

Loimaalaisopettaja oli aloittanut varusmiespalveluksen rannikkotykistössä Korppoossa. Gyltön saarelle rakennettavan luolakasarmin louhinta oli vielä kesken, ja niinpä maan pinta tuli ensimmäisille alokkaille monipuolisesti tutuksi.

– Maastossa sai väistellä käärmeitä ja ampiaisia. Söimme TVH:n vanhoissa parakeissa. Alokaspatterin päällikön mielestä sotaväessä kaikki liike tapahtuu juosten. Hän lopetti ruokailun jälkeisen juoksuttamisen vasta kun lääkäri kielsi sen, Joutsikoski muistelee.

Reservin kapteeni Joutsikoski ei tullut 50-vuotiaan Gyltön linnakkeen ja varuskunnan heinäkuiseen perhetapahtumaan muistelemaan palvelusaikaansa pahalla. Rääkistä oli etunsa.

– Isosaaren aliupseerikoulussa pantiin merkille, että Gyltöstä tulleilla oppilailla oli muita kovempi kunto. Fyysisesti koulu oli meille helppo.

Joutsikosken inttitie vei Janhuan kautta Korppooseen, kun lykkäyksissä tuli perälauta vastaan. Kesällä 1967 hän oli 24-vuotias ukkomies ja kahden lapsen isä. Ehkä siksi hän jaksoi hymyillä silloinkin, kun nuoremmilla ohimosuonet pullistuivat.

– Toiset ottivat todella raskaasti, kun kouluttajat komensivat patterin pimeällä ulos lakana mukana. Piti juosta lakana päässä ympäri saarta ja huhuilla. Tehtävänä oli pelotella aaveita.

 

Gyltö pysyy tukikohtana ja harjoitusalueena

Gyltön tasavuosimuistelun järjesti Turun rannikkotykistörykmentin perinneyhdistys. Eero Joutsikoski oli yksi 260 vieraasta, joita yhdisti nykyinen tai mennyt työ, palvelus tai perhesuhde linnakkeella.

Joku odotti ehkä kuulevansa, että sotaväki vetäytyy Gyltöstä muiden rannikkolinnakkeiden tapaan ja portit avataan. Nykyisännät torjuivat ajatuksen selväsanaisesti.

– Semmoista ei ole näköpiirissä. Gyltöllä on pysyvä merkitys tukikohta- ja harjoitusalueena puolustusvoimille ja muille turvallisuusviranomaisille. Jos sitä ei olisi, toimintaedellytyksemme Saaristomeren ja pohjoisen Itämeren alueella olisivat selvästi huonommat, komentaja Matti Linteri muotoili Gyltönsotilaskodin päivänpaisteisella nurmikolla.

Linteri johtaa Gyltön linnaketta ja siihen kuuluvia osia aika kaukaa, Tammisaaren Dragsvikistä. Merivoimien nykyorganisaatiossa Gyltö kuuluu Uudenmaan prikaatin alaisuuteen.

Välimatkalla ei ole Linterin mielestä merkitystä johtamiselle. Emojoukko-osaston ruotsinkielisyydestä on saaristossa etunsa.

 

Harjoitustoiminta ei ole kasvamassa

 

Gyltön isoihin luolatiloihin majoittuu nykyisin kerralla muutaman tai muutaman kymmenen henkilön viranomaiskursseja. Linterin mukaan harjoitustoiminnan kasvusta ei ole merkkejä, muttei liioin vähenemisestä.

Gyltö jäi erikoiseksi poikkeukseksi Suomen rannikkotykistössä. Pakkolunastetulle, neitseelliselle maalle rakennettiin työllisyystöinä linnake, joka alun pitäen suunniteltiin usean viranomaisen käyttöön. Gyltön myötä kiinteän rannikkotykistön tarina on käytännössä päättynyt, mutta saari tarjoaa edelleen erinomaisen tukeutumispaikan merivoimille. Ilmavoimien lennonvarmistusta Gyltö on palvellut alusta lähtien.

– Ja koulutuspaikkana Gyltö palvelee nyt merivoimien sitä osaa, jota voidaan kutsua vaikkapa rannikkojalkaväeksi, Turun rannikkorykmentin entinen komentaja, kontra-amiraali Pertti Malmberg kuvaili varuskunnan nykyroolia.

 

Gyltön varuskunnan kallioruokala oli vielä keskeneräinen Eero Joutsikosken ollessa alokkaana linnakkeella. Kuva: Jouko Vähä-Koskela
Gyltön varuskunnan kallioruokala oli vielä keskeneräinen Eero Joutsikosken ollessa alokkaana linnakkeella. Kuva: Jouko Vähä-Koskela

 

Vastaa