Jutut

JUTUT | Jonna Lankinen |

Muistikuvia Kekkosen saaristosta

Presidentti Urho Kekkonen oli tunnetusti paitsi Lapin ystävä, myös saaristoon syvästi ihastunut mies. Sen vuoksi lähes joka puolella saaristoa liikkuu tarinoita, joihin Kekkonen liittyy – tavalla tai toisella.

Urho Kekkosen kuolemasta tulee tänä syksynä kuluneeksi kolmekymmentä vuotta. Monen saaristolaisen muistot Kekkosen kohtaamisesta ovat jo iäksi kadonneet niiden kertojien kuoleman vuoksi.

Nauvolainen Nina Söderlund on nyt kuitenkin -ehkä viime hetkillä- alkanut kerätä saaristolaisten Kekkos-muistoja talteen. Hänen innostuksensa muistikuvien keräämiselle syttyi jo kymmenen vuotta sitten.

– Olimme mieheni kanssa silloin purjehtimassa. Tuon yhden reissun aikana törmäsimme ihan yllättäen useisiin Kekkos-tarinoihin. Aloin miettiä, kuinka paljon niitä oikein onkaan.

Pari vuotta sitten Söderlund sai Svenska Kulturfondetilta apurahan, jonka turvin tarinoiden kerääminen alkoi. Ruotsinkielisessä mediassa julkaistiin tuolloin ilmoitus aiheesta, jonka perusteella ihmiset alkoivat ottaa yhteyttä.

– Yhteydenottoja on tullut paljon. Niistä ehkä 50–60 on sellaista, joille olen jo ehtinyt tehdäkin jotain. Näistä noin kolmekymmentä on sellaisilta henkilöiltä, jotka ovat itse tavanneet Kekkosen.

Ihmiset ovat lähettäneet Söderlundille kirjeitä, sähköposteja ja valokuvia. Hän on jutellut ihmisten kanssa puhelimessa, kaupan kassajonossa, laitureilla, maantielautoilla ja tanssilattioilla.

Riskilän vesiltä nousi haukia. Kekkonen oli innostunut ja myös osaava kalamies.
Vuonna 1979 Kekkonen teki – jälleen kerran- kalareissun Iniön Riskilään. Kuva: UKK-arkisto.
Vuonna 1979 Kekkonen teki - jälleen kerran- kalareissun Iniön Riskilään.
Riskilän vesiltä nousi haukia. Kekkonen oli innostunut ja myös osaava kalamies. Kuva: UKK-arkisto.
Riskilän reissuilla presidentti Kekkonen myös metsästi, ei vain kalastanut. Tämä kuva myös vuodelta 1979, ehkä jopa samalta reissulta kuin haukikuvatkin.
Riskilän reissuilla presidentti Kekkonen myös metsästi, ei vain kalastanut. Tämä kuva myös vuodelta 1979, ehkä jopa samalta reissulta kuin haukikuvatkin. Kuva: UKK-arkisto.

 

Viralliset arkistot ovat täynnä valokuvia ja kirjeitä, mutta Söderlund kerää ensisijaisesti ihmisten omia muistikuvia ja kokemuksia Kekkosen saaristoon liittyen.

– Tämä ei ole mikään virallinen tutkimus, vaan teen tätä tietojen keruuta ensisijaisesti yksityisihmisenä, hän muistuttaa.

Söderlund toimii Åbo Akademin alaisen Saaristoinstituutin puheenjohtajana. Instituutti julkaisee ruotsinkielistä Skärgård-julkaisua, jossa Söderlund raportoi loppuvuonna yli 50 sivun verran niistä tarinoista, joista oli jo ehtinyt kuulla.

– Halusin ensisijaisesti tietää, mikä Kekkosen suhde oli saariston ihmisiin. Hänen kalastusharrastuksestaan kaikki jo tietävät.

– Olen jo nyt huomannut, että kyllä hän todella nautti roolistaan siellä. Siitä, että sai elää yksinkertaisesti, olla verkkareissa, syödä peltipurkista. Hän sai olla oma itsensä saaristolaisten kanssa.

Söderlund tapasi Kekkosen adjutantin

Arvokasta tietoa Söderlund sai syyskuussa 2015 tavatessaan Esa Seppäsen, joka toimi presidentin adjutanttina vuosina 1969–1971.

Seppänen kertoi, että aloittelevana adjutanttina yksi hänen ensimmäisistä tehtävistään oli laatia presidentille viikko-ohjelma, johon tuli sisältyä myös kalastusretkiä.

– Seppänen itse oli täysi noviisi kalastuksen suhteen. Hän kertoi esimerkiksi kalastaneensa aina aloittelijoiden umpikelalla, kun taas presidentti käytti aina avokelaa.

Seppäsellä ei omien sanojensa mukaan ollut mitään kunnianhimoa kilpailla kalansaaliista Kekkosen kanssa, hän osallistui kalastushetkiin lähinnä velvollisuudentunnosta.

 Adjutantilla parempi kalaonni

Kerran sitten kuitenkin kävi niin, että Seppänen sai saaliikseen yksitoista haukea, kun Kekkosen saalis oli vain kymmenen kalaa.

– Seppänen kertoi, että henkivartija oli varoittanut häntä aiemmin, ettei ollut soveliasta saada enemmän haukia kuin presidentti sai.

– Nyt kuitenkin kävi näin, jonka seurauksena Kekkonen ei puhunut Seppäselle sanaakaan 2,5 tuntiin, vaikka he söivät yhdessä ja ajoivat samalla veneellä takaisin Kultarantaan.

Kultarannassa Kekkosella oli oma sumppunsa, jonne hänen saamansa hauet aina laitettiin. Tämä kyseinen kalareissu päättyi siihen, että kaikkein suurin hauki valittiin vieraille valmistettavaksi, kun taas adjutantin pikkuhauet (Kekkosen mukaan) määrättiin annettavaksi siivoojille.

Saaristolaisten Kekkos-muistoja keräävä Nina Söderlund tapasi viime syksynä presidentin vanhan adjutantin Esa Seppäsen, jolta hän sai kuulla monia mielenkiintoisia muistoja Kekkosesta. Kuva: Alarik Repo.
Saaristolaisten Kekkos-muistoja keräävä Nina Söderlund tapasi viime syksynä presidentin vanhan adjutantin Esa Seppäsen, jolta hän sai kuulla monia mielenkiintoisia muistoja Kekkosesta. Kuva: Alarik Repo.

 

Kesällä 1969, samana vuonna kuin Seppänen aloitti adjutanttina, tapahtui myös jotain ennen kuulumatonta.

Presidentti oli vuosien varrella tutustunut ja ystävystynyt Korppoon Brunskärissä asuneen Anders Danielssonin kanssa. Ystävyys oli alkanut yhdestä, tavallisesti visiitistä jo ennen Kekkosen ministeri- ja presidenttiaikoja ja syventynyt vuosien mittaan aidoksi ystävyyssuhteeksi.

Kesällä 1969 Kekkonen ja Danielsson tekivät irtioton, ja lensivät Skärgårdsflygetin lentokoneella Korppoon Österskärin saarelle. Vierailu toteutettiin ilmeisen spontaanisti, sillä arvovieraiden tulosta ilmoitettiin saareen puhelimella, hyvin lyhyellä varoitusajalla.

Kyläsataman läheisyyteen laskeutui hetkeä myöhemmin vesitaso, josta Södergrannasin isäntä kävi veneellä hakemassa kahdestaan matkustaneet kaverukset, Kekkosen ja Danielssonin.

Kekkonen ja Danielsson ovat laskeutuneet Österskäriin kesällä 1969. Kuvassa näkyy myös soutuvene, jolla saarella asuva Sigurd Johansson kävi hakemassa arvovieraat maihin. Kuva; Bertil Johansson.
Kekkonen ja Danielsson ovat laskeutuneet Österskäriin kesällä 1969. Kuvassa näkyy myös soutuvene, jolla saarella asuva Sigurd Johansson kävi hakemassa arvovieraat maihin. Kuva; Bertil Johansson.
Kekkonen ja Danielsson ovat astuneet maihin Österskärissä, Södergrannasin rannassa. Henkivartijaa tai adjutantteja ei tällä reissulla ollut mukana. Alareunassa näkyy vene, jolla Sigurd Johansson souti presidentin lentokoneelta rantaan. Kuva: Bertil Johansson.
Kekkonen ja Danielsson ovat astuneet maihin Österskärissä, Södergrannasin rannassa. Henkivartijaa tai adjutantteja ei tällä reissulla ollut mukana. Alareunassa näkyy vene, jolla Sigurd Johansson souti presidentin lentokoneelta rantaan. Kuva: Bertil Johansson.
Södergrannasin tilan emäntä Elna Johansson ehti saada vain lyhyen varoituksen Kekkosen yllätysvierailusta, mutta taikoi silti kahvipöydän koreaksi. Kuva: Bertil Johansson.
Södergrannasin tilan emäntä Elna Johansson ehti saada vain lyhyen varoituksen Kekkosen yllätysvierailusta, mutta taikoi silti kahvipöydän koreaksi. Kuva: Bertil Johansson.

 

Vieraat nauttivat Södergrannasin emännän pikavauhdilla keittämästä kahvista sekä rupattelivat samalla kyläläisten kanssa. Kahvihetken päätteeksi he lähtivät österskäriläisen kesäasukkaan kanssa vielä haukiretkelle, jonka tulokseksi kirjattiin seitsemän haukea.

Päiväretken päätyttyä Kekkonen ja Danielsson palasivat koneelle, jossa lentäjä oli ollut odottamassa heitä koko ajan. Vierailu oli kaikin tavoin yksityinen, sillä Kekkonen oli saarella kahdestaan Danielssonin seurassa, ilman adjutantteja tai henkivartijoita.

– Kun kysyin adjutantti Seppäseltä, onko mahdollista, että Kekkonen kalasti omin päin, hän vastasi tiukasti, ettei sellainen ole missään nimessä mahdollista. Näin kuitenkin oli tuona kesänä päässyt tapahtumaan.

– Mielestäni on uskomatonta, että istuva presidentti pääsee karkaamaan tuolla tavoin. Näin kuitenkin oli käynyt.

Myöhemmin Anders Danielsson ehdotti, että saaristolaiset elvyttäisivät uudelleen ikivanhan perinteen, jossa kuninkaalle vietiin jouluna jouluhauki.
Ajatus kuulosti hyvältä ja sai tukea, joten siitä saakka saaristolaiset ovat vieneet presidentille jouluhauen tervehdykseksi aina hieman ennen joulua.

Vuonna 1967 UKK:n kalastusreissulla otettiin ehkä hieman väkeviäkin. UKK:n luona ainakin Ruotsin pääministeri Tage Erlander sekä Suomen Tukholman lähettiläs Ralph Enckell. Kuva: UKK-arkisto.
Vuonna 1967 UKK:n kalastusreissulla otettiin ehkä hieman väkeviäkin. UKK:n luona ainakin Ruotsin pääministeri Tage Erlander sekä Suomen Tukholman lähettiläs Ralph Enckell. Kuva: UKK-arkisto.
Kalastusreissulla vuonna 1979 vaihdettiin virveli verkkoihin. Kuva: UKK-arkisto.
Kalastusreissulla vuonna 1979 vaihdettiin virveli verkkoihin. Kuva: UKK-arkisto.

 

Nina Söderlund kertoo vielä yhden kuulemansa tarinan, joka sijoittuu Kemiönsaaren Högsåraan. Kekkonen vieraili siellä 1950-luvun alussa ollessaan vielä pääministeri.

– Ann-Mari Estlander oli tuolloin viisivuotias. Hän kertoi, miten kylänväki odotteli kerran Kekkosen seuruetta rannalla ja kylälaiturilla. Lopulta seurue saapui, ja melkoisen metelin saattelemana alkoi rantautua.

– Kekkonen hyppäsi rantaan ilman ongelmia. Kun oli turvamiehen vuoro, häneltä putosi salkku mereen, joten hän hyppäsi suoraan salkun perään sitä pelastamaan.

Seurueen käyttäytyminen ei ollut kaikkein hillityintä. Estlander kertoi Söderlundille, että lopulta rannalla ollut pikkupoika huudahti Kekkosta tarkoittaen: ”Hänhän on humalassa!”

Kekkonen kävi kalassa vuonna 1975. Kuva: UKK-arkisto.
Kekkonen kävi kalassa vuonna 1975. Kuva: UKK-arkisto.

Ihmiset ”melkein” tapasivat Kekkosen

Monenlaisia tarinoita mahtuu aihepiiriin saaristo ja Kekkonen. On kuitenkin yksi tarinatyyppi, joka tuli erityisesti esille Söderlundin kyselyissä.
– On paljon sellaisia kertomuksia, joissa henkilö melkein tapasi Kekkosen, mutta ei sitten kuitenkaan tavannut.

Eräs mies oli myymässä grillimakkaraa messuilla, kun Kekkonen suuntasi häntä kohti. Juuri ennen kuin Kekkonen ehti tiskille, hän vaihtoi kuitenkin suuntaa. Makkara jäi myymättä, mutta omakohtainen Kekkos-muisto jäi jäljelle.

Houtskarilainen Edgar taas kertoi Söderlundille, miten hänet kerran pyydettiin kyyditsemään Kekkonen veneellä Ahvenanmaalle. Mies ilmoitti kuitenkin, ettei ehdotus sovi, hänellä oli tuolloin tärkeämpiä juttua tehtävänään.

– Hän suree asiaa yhä tänä päivänä.

Millainen kuva Söderlundille on syntynyt Kekkosesta tarinankeruun myötä?

– Hän oli todellinen kansanmies. Saaristossa arvostettiin, että hänen kanssaan ei ollut koskaan turhan fiiniä. Silti moni sanoi, että hänestä huomasi selvästi, että hän on presidentti. Hänen voimakastahtoisuutensa tunsi hyvin ympärillään.

Monet Kekkosen tapaamista ihmisistä tarkoin ennalta valittuja.

Vaikka Kekkonen liikkui saaristossa mielellään tavallisen kansan parissa, olivat hänen tapaamansa ihmiset välillä tarkoin ennalta valittuja.

– Adjutantti Seppänen kertoi, että he kysyivät usein vinkkejä liikkuvalta poliisilta, joka sitten otti yhteyttä paikallisiin poliiseihin, jotka tietenkin tunsivat kaikki oman alueensa ihmiset.

Kekkosen kanssa kalaan päässeillä saaristolaisilla tuli olla ennen kaikkea hyviä kalavesiä ja sopivia veneitä.

– Heillä tuli olla myös yhteiskunnallinen kiinnostus asioiden hoitoon, sillä Kekkosen piti saada keskustella kalastuksen ohessa myös muista, tärkeistä tapahtumista.

Aika usein nämä ihmiset olivat esimerkiksi kunnanvaltuustojen puheenjohtajia, joita Kekkonen myös kutsui vastavierailulle omaan saaripaikkaansa Riskilään.

Vuonna 1979 Kekkonen kävi kalamatkalla, tällä kertaa Vaasassa. Kuva: UKK-arkisto.
Vuonna 1979 Kekkonen kävi kalamatkalla, tällä kertaa Vaasassa. Kuva: UKK-arkisto.
Vuonna 1966 UKK kävi kalamatkalla Skoöressä. Hän sai usein tervetuliaiksi kukkasia paikalliselta väeltä. Kuva: UKK-arkisto.
Vuonna 1966 UKK kävi kalamatkalla Uudellamaalla Skoöressä. Hän sai usein tervetuliaiksi kukkasia paikalliselta väeltä. Kuva: UKK-arkisto.
Skoöressä presidentillä oli tuttuun tapaan kalaonnea. Kuva: UKK-arkisto.
Skoöressä presidentillä oli tuttuun tapaan kalaonnea. Kuva: UKK-arkisto.
Aina ei kalastettu veneestä käsin, vaan myös rannoilta pystyi virvelöimään haukia, kuten Skoöressä vuonna 1966. Kuva: UKK-arkisto.
Aina ei kalastettu veneestä käsin, vaan myös rannoilta pystyi virvelöimään haukia, kuten Skoöressä vuonna 1966. Kuva: UKK-arkisto.

 

Vieläkö Nina Söderlundilla riittää uteliaisuutta kerätä saaristolaisten tarinoita ja kokemuksia Kekkosesta?

– Osa alkuperäistä uteliaisuutta on tullut jo tyydytetyksi, mutta samalla esiin on noussut paljon uusia kysymyksiä. Minulla on tunne, että tämä kaikki on vasta alkua.

– Tiedän, että paljon on vielä kuulematta ja että muistikuvat eivät ole välttämättä enää tarkkoja, mutta ei niiden tarvitsekaan olla.

Nyt Söderlund toivookin, että myös suomenkielisen saariston puolella elävät muistot Kekkosesta kerrottaisiin hänelle.

– Niitä on varmasti paljonkin. Kekkonen liikkui eniten Naantalin Kultarannan lähivesillä, sillä silloinen Kultaranta-vene ei kulkenut kovin nopeasti. Hänen kerrotaan käyneen kalastamassa vähintään kolme kertaa viikossa.

Kekkosta on tutkittu paljon ja uusia kirjojakin hänestä putkahtelee yhä melko säännöllisin väliajoin. Siitä huolimatta Kekkosen saaristosuhteesta ei ole kovin paljoa kirjoitettu.

– En sulje pois kirjankaan mahdollisuutta. Katsotaan, mitä kaikkea tästä vielä syntyy.

Nina Söderlundille voi lähettää muistikuvia Kekkosesta kirjeitse osoitteeseen Hermistonpolku 15, 21660 Nauvo tai sähköpostilla osoitteeseen nina@plyms.fi.

 

”Tätä puolta Kekkosesta harvat tietävät.”

Urho Kekkosen arkistossa on valtava määrä Kekkoseen liittyviä kuvia ja julkaisuja, mutta silti Nina Söderlundin Skärgård-lehteen kirjoittama UKK-artikkeli saa arkistonjohtaja Pekka Lähteenkorvalta varauksettomat kehut.

– Julkaisu on kerrassaan upea ja artikkeli mahtava.

Lähteenkorva sanoo, että Nina Söderlundin tutkimusten perusteella sekä UKK:n kirjeenvaihtoa tutkineena hän voi todeta, että Kekkosen suhde saaristolaisiin oli erittäin lämmin eikä laisinkaan yksipuolinen.

– Kalastajat saivat kortteja UKK:lta ympäri maailmaa. Hän vieraili taloissa ja kutsui Linnaan tuttuja saaristolaisia.

– Myrskyluodon Maijan kirjoittaneelle Anni Blomqvistille UKK kertoi rinnastavansa Kainuun syrjäseutujen asukkaat saariston väkeen: ei sähköjä, huonot kulkuyhteydet, palvelutaso olematon. Jotain on tehtävä!

Kekkosen saaristosuhteessa kuitenkin jotain, mikä ei ehkä ole saanut niin suurta huomiota.

– Hän oli huolissaan saastumisesta sekä luonnon turmelemisesta.

Uusi Suomi -päivälehdessä 23.4.1971 julkaistu artikkeli, jossa Kekkonen ottaa kantaa saaristoluonnon puolesta.
Uusi Suomi -päivälehdessä 23.4.1971 julkaistu artikkeli, jossa Kekkonen ottaa kantaa saaristoluonnon puolesta.

Lähteenkorva sanoo, että huoli luonnosta alkoi 1950-luvulla Lapissa, missä yhä laajenevat turistivirrat jättivät jälkensä erämaihin. Samaa tapahtui  Varsinais-Suomessa ja muuallakin.
Kyseessä oli arvotaistelupari: kehitys vastaan luonnon kunnioittaminen.

– Tätä puolta Kekkosesta harvat tietävät. Tästä olisi kiva tietää vielä lisääkin. Asiahan on taas ajankohtainen, kun nyt pohditaan tunneleita ja siltoja Ahvenanmaalle ja Ruotsiin asti, Lähteenkorva sanoo.

Vastaa