Jutut

JUTUT | Jonna Lankinen |

Perikuntien talot rapistuvat saaristossa

Samaan aikaan uusia asukkaitakin olisi tulossa. Saaristossa pitääkin joskus tuntea oikeat henkilöt, että saa vuokrattua tai ostettua ympärivuotisen kodin.
 
 
 
Kun pitkään saaristokodissaan asunut vanhus menehtyy, hänen kotitalonsa jää usein tyhjilleen rapistumaan.
 
Oman suvun saaristotilasta ei luovuta tunnesyistä kovinkaan helposti, vaikka jälkipolvella olisikin sille ainoastaan satunnaista lomakäyttöä.
 
Samaan aikaan saaristoon olisi kuitenkin tulossa uusiakin asukkaita, jotka eivät kuitenkaan löydä itselleen kotia.
 
– Halukkaita muuttajia löytyisi, mutta pullonkaulana on juuri se, että asuntoja ei ole, sanoo iniöläisen Pro Iniö -yhdistyksen puheenjohtaja Janne Gröning.
 
Yhdistys aikoo lähestyä vielä tämän vuoden aikana Iniön kaikkia kyläyhdistyksiä. Ajatuksena on muistuttaa, että tyhjäksi jääneen talon voi laittaa vaikka vuokralle.
 
– Tämä on kuitenkin vaikea asia puhua, eikä kukaan halua osoitella sormella, että pitäisi myydä tai luopua talosta. Silti kaikki tietävät sisimmässään, että me tarvitsemme tänne nuoria perheitä, jotta koulut ja monet palvelut jatkuisivat, Gröning painottaa.
 
Surffaus netin suosituimmilla asuntomyyntisivustoilla osoittaa, että esimerkiksi Iniössä ei ole parhaillaan myynnissä ainoatakaan asuntoa. Houtskaristakin löytyy vain yksi ainoa: sataneliöinen, punamultainen puutalo.
 
Vai löytyykö sittenkään?
 
– Se täytyykin ottaa pois myynnistä, siellä on nyt vuokralainen. Kyllä se sitten myöhemmin pannaan myyntiin oikein tosissaan, lupailee asunnon omistaja Roger Heinonen.

”Täytyy tuntea oikeita ihmisiä”

Saaristossa asuntokauppaa tekevä Turun Seudun OP-Kiinteistökeskuksen myyntineuvottelija Anna Merkel tietää, että osa kodeista löytää uudet asukkaat puskaradion välityksellä.
 
– Täytyy tuntea oikeita ihmisiä. Joskus nämä menevät aika lailla sellaisella sisäisellä jonolla, että tunnet jonkun, joka tuntee jonkun, joka tuntee omistajan.
 
Paraisten kaupungin maankäyttöinsinööri Peter Lindgren sanoo, että jos talo jää perikunnalle, sen kohtalosta riitaannutaan aika ajoin.
Yksi haluaa pitää, toinen haluaa myydä.
 
– Kohteliaan keskustelun taustalla voi olla kauhea riita. Esimerkiksi nuorimmalla sisarella voi olla vähemmän tunteita paikkaa kohtaan kuin vanhemmilla sisaruksilla.
 
Tällaisessa tilanteessa moni on tarttunut luuriin ja kysynyt Lindgreniltä, olisiko kaupunki kiinnostunut ostamaan talon perikunnalta.
 
– Tällaisia puheluja tulee ehkä 10–20 vuodessa. Jos kohde on meille kiinnostava eli kaava-alueen lähellä, niin voimme ostaa sen jo pelkän maapohjan takia.
 
– Varsinkaan isot maanomistajat eivät halua kaupassa rahaa. Jos he saavat maata jostain muualta, se on heille paljon mielenkiintoisempaa. Siksi ostamme maata joskus myös vaihtoalueeksi.
 
Kaupungilla ei kuitenkaan ole isoja mahdollisuuksia vaikuttaa saarten talotarjontaan. Esimerkiksi vanha Paraisten kaupunki hankki itselleen raakamaata varastoon kaavoitettavaksi, kun Lindgrenin mukaan esimerkiksi Iniöllä ei tällaista tapaa ollut.

Asumisen kokeilua ennen oman kodin ostamista

Tunnesyistä suvulla pidetty ja pitkään tyhjillään ollut talo vaatii usein remonttia, jotta sen voisi edes vuokrata.
 
– Monet vanhat ihmiset asuvat kuitenkin vanhan, hyvän tavan mukaan rakennetuissa omakotitaloissa, jotka kestävät myös talvia kylmillään, Anna Merkel muistuttaa.
 
Tilanne ei silti säily yhtä hyvänä vuosikausia.
 
– Katto alkaa vuotaa piipun juuresta ja sitten talo on mennyttä. Ihmiset remontoivat kuitenkin mieluummin itselleen kuin vuokranantajalleen, Gröning uumoilee.
 
Vuokrakohteet ovat kuitenkin vähintään yhtä tärkeitä kuin ympärivuotiset omistusasunnot.
 
– Minulle soitetaan aika usein, olisiko mitään vuokrattavana. Silloin soitan niille, joilla on asunnot myynnissä ja kysyn, voisivatko he harkita vuokraamista, Nauvossa itsekin asuva Merkel sanoo.
 
– Moni haluaa kokeilla asumista saaristossa ennen kuin ostaa täältä oman kodin. He haluavat nähdä, saavatko arkielämän sujumaan, miten palvelut toimivat ja miten lautalla kuljetaan kaupunkiin.
 
Anna Merkel kertoo, että hänen myyntikohteidensa joukossa ei vielä toistaiseksi ole ollut kovinkaan paljon perikuntien omistamia vanhoja taloja.
 
– Odotamme niitä kyllä. Niin kauan kuin tämä viimeinen sukupolvi on elossa, he eivät halua myydä taloja. Sen sijaan nykypäivän nuorisoa tällaiset vanhat talot eivät aina kiinnosta. He haluavat moottoritien perille, vessat, vedet, sähköt ja valokuitukaistat.
 
 

”Kaikkialla saaristossa on valtava pula vuokra-asunnoista”

 
Iniössä pula asunnoista on suurempi kuin muualla saaristossa.
 
Tähän ollaan päädytty myös Pohjoismainen Saaristoyhteistyö -organisaatiossa, joka on käynnistänyt Vuokra-asuntoja saaristossa -hankkeen.
 
– Kaikkialla saaristossa on valtava pula vuokra-asunnoista. Niitä tarvitaan muun muassa siksi, että perheet pystyisivät kasvattamaan nuorensa saaristossa ja yritykset onnistuisivat saamaan asuntoja työntekijöilleen.
 
– Tässä hankkeessa haluamme mallintaa, miten saaristo-olosuhteissa voisi rakentaa kustannustehokkaasti ja ympäristöystävällisesti sekä vuokra- että omistusasuntoja, kertoo yhteistyöjohtaja Annastina Sarlin.
 
Hanke on käynnissä Turunmaan saariston lisäksi myös Ahvenanmaalla ja Tukholman saaristossa. Hankkeen ensimmäisessä osassa vertaillaan näiden alueiden maankäyttö- ja rakennuslakeja.
 
Toisessa vaiheessa eli alkuvuonna Iniöön lähetetään 30 arkkitehtuurin opiskelijaa Aalto-yliopistosta ottamaan konkreettisesti selvää asumisasioista.
 
Hankkeen tulokset julkaistaan ensi keväänä.
 
 

Yksi vastaus artikkeliin “Perikuntien talot rapistuvat saaristossa”

  1. Ylva Cederlöf

    Muuttaisin minäkin syvemmälle saaristoon jos jotain ”hei tämä on minulle ” tulisi kohdalleni. Nyt kerrostalossa Paraisilla asuva mummo


Vastaa