Jutut

JUTUT | Jonna Lankinen |

Saariston tavoitelluin poikamies

Iniöläinen Rolf Schwartz nauraa ajatukselle saariston tavoitelluimman poikamiehen tittelistä. – No Iniön ehkä, hän suostuu myöntämään.

Jo ennen kuin 27-vuotias Rolf Schwartz valittiin tänä keväänä Paraisten kaupunginvaltuustoon Iniön ääniharavana ja ainoana valtuutettuna, toimitukseen tuli juttuvinkki.

Sen mukaan Schwartz on kaiken muun ohella sellainen poikamies, josta kuka tahansa nuori nainen tykkäisi – ja samalla myös tuleva anoppi.

Asian vahvisti samassa seurassa Schwartzin kanssa rugbya pelaava nainen.

– Melkein kaikki joukkueen naiset hurmaantuvat aina heti Rolfiin. Hän on niin kiltti, mukava ja herrasmies, aina valmiina auttamaan. Eikä hän pahan näköinenkään ole.

”Olen kasvanut katsomaan ihmisiä ihmisinä”

Iniön Norrbyssä Rolf Schwartz esittäytyy hymyillen ja kysyy heti alkajaisiksi, olemmeko nähneet jo paljon peuroja.

– Niitä on joka puolella, ja me metsästämme niitä. Mutta välillä tulee hetkiä, jolloin pystyisin hyvin ampumaan mutta päätän sittenkin olla ampumatta, kun ne ovat liian söpöjä.

Virkistävä kontrasti jyrkkätulkintaisen maskuliinisuuden ja feminiinisyyden välillä toteutuu myös Schwartzin harrastuksissa. Kovista taklauksista tunnettu rugby on miehelle rakas harrastus, mutta niin on myös Åbo Akademin kuorossa laulaminen.

Tämä moniulotteisuus ylettyy myös Schwartzin käsityksiin ihmisten sukupuolesta, iästä, ammateista, persoonasta, mielipiteistä.

– Täällä Iniössä olen kasvanut katsomaan ihmisiä ihmisinä. Kaikki ovat yhtä tärkeitä. Kun koulussa on vain 15 eri-ikäistä lasta, niin jos haluaa pelata vaikka jalkapalloa, niin kaikki ovat mukana iästä riippumatta. Se on pienen paikkakunnan yksi hyvä puoli.

Samasta syystä Rolf Schwartz ei suostunut vaalityössäänkään profiloitumaan esimerkiksi pelkästään nuorten edustajaksi.

– Minähän edustan täällä ihan kaikkia.

Tärkeille asioille löytyy aina aikaa

Päätyökseen Rolf Schwartz pyörittää äitinsä Lola Schwartzin kanssa taksiyritystä Iniössä. Hän myös auttaa äitiään tämän pitopalvelutöissä. Kesällä hän on vetovastuussa yhteysalus Antonian kahvilasta, joka täyttyy Isoa Rengastietä kiertävistä turisteista.

– Luulin, että olen hyvinkin kiireinen. Mutta kun isäni kuoli tänä keväänä huomasin, että sain järjestymään paljonkin aikaa hänen sairasvuoteelleen, kun vaan priorisoin tekemisiäni.
Sen tiedon kanssa Schwartz aikoo elää jatkossakin: tärkeille asioille löytyy aina aikaa.

Samalla lailla hän otti opikseen opiskellessaan liiketaloutta Noviassa ja vietettyään sinä aikana puoli vuotta vaihto-oppilaana Thaimaassa ja saman verran Argentiinassa.

– Toisen kerran jälkeen jäähyväiset tutustumiini ihmisiin eivät enää olleet niin rankkoja kuin ensimmäisellä kerralla. Toisella kerralla opin nauttimaan enemmän hetkessä elämisestä kun tiesin, että jäähyväiset ovat edessä kuitenkin.

Hetkessä elämiseen liittyy myös puhelimella viestittely. Kun Schwartz on ystäviensä kanssa, hän on sataprosenttisen läsnä ja esimerkiksi puhelin pysyy piilossa.

– On mukavampaa olla täysillä siinä hetkessä ja keskittyä ihmisiin. Eihän siinä ole mitään järkeä olla ystävien kanssa, jos pitää näprätä puhelinta. Voi sitä sitten jälkeenpäinkin viestiä ja vastailla.

Haaveissa aito ja luonnollinen puoliso

Mistä sinä haaveilet?

– Se on aika syvällinen kysymys. Mutta ehkä eniten siitä, että onnistuisin aina nauttimaan siitä, mitä teen. Haluan pystyä auttamaan toisia ja tekemään toisille hyvää. Haaveilen myös, että saaristo olisi elävä tulevaisuudessakin.

Haaveissa siintää myös oma puoliso ja perhe lapsineen.

– Iniöstä on kyllä aika nihkeää löytää puolisoa. Kaupunkilaiselle taas saattaa olla kynnys muuttaa saaristoon, jos ei näe tämän elintavan hyviä puolia. Mielelläni perustaisin perheen tänne Iniöön, mutta olen avoin muillekin mahdollisuuksille.

Unelmien kumppanilta Schwartz toivoo kykyä viihtyä itsensä kanssa, eräänlaista itsevarmuutta.

– Ja toivoisin hänen olevan myös oma itsensä, ettei tarvitsisi esittää mitään. Sellainen aito ja luonnollinen ihminen.

Vastaa