Jutut

JUTUT | Vilja Pursiainen |

Utössä ja Jurmossa pääsee hiljaisuuden äärelle

Ulkosaaristo on hyvä paikka keskittyä merelle tuijotteluun ja tuulen haisteluun.

 

M/S Eivorin sumutorvet tuuttaavat aikaisessa aamussa Nauvon Pärnäisten satamassa. Laivaan astelee parikymmentä matkustajaa. Suurin osa heistä on pukeutunut yhtenäisiin vihreisiin asuihin. Mukana on valtavia kameralaukkuja ja objektiiveja.

Neljä ja puoli tuntia kestävä laivamatka vie Suomen ulkosaariston rajoille, avomeren äärelle. Kevät ja alkukesä on lintubongareiden huippusesonkia.

Vaikka ilma on kolea, ulkokannella on täyttä. Utössä on bongattu nokitasku. Iranin alueelta kotoisin oleva varpuslaji on matkallaan eksynyt suomalaiseen saaristoon.

Vihreäpukuiset miehet kiikaroivat luodoille. Utössä 19 kertaa käynyt jyväskyläläinen Yrjö Kahila toivoo näkevänsä harvinaisen vieraan.

– Siitä tulee hetkellinen riemu, josta tuleva myönteinen ajattelu kestää pitkään, aina seuraavaan pettymykseen saakka. Sillä aina ei lintuja näy. Nytkin näyttää hiljaiselta.

Saarihyppely on yllättävän helppoa

Yhteysalus Eivor pysähtyy tarvittaessa kaikilla matkan varrella olevilla saarilla: Berghamnissa, Nötössä, Aspössä, Jurmossa ja Utössä. Lautta on ilmainen. Bussi Turusta ajaa suoraan satamaan, eikä autoa tai pyörää tarvitse.

Ulkosaaristoon ei kannata lähteä varustautumatta. Utössä on koulu, kauppa, hotelli ja ravintola. Muilla saarilla palveluja on vähemmän. Sää muuttuu nopeasti, ja luonnonvoimat määräävät pitkälti elämää.

– Välillä laiva ei pääse perille myrskyn takia, jolloin ruokakuorma jää tulematta. Eilen sumu oli niin tiivistä, että televisiokanavat eivät näkyneet koko päivänä, kertoo saarella asuva Hanna Kovanen.

Suuri osa paikallisista on saaristolaisia jo useassa polvessa. Monet ovat paluumuuttajia, jotka ovat asuneet vuosikymmeniä mantereella, mutta kaivanneet aina kotiin.

– Vaikka talvet ovat pitkiä ja pimeitä, missään eivät tähdet ole niin lähellä kuin täällä, sanoo Tiina Johansson, joka palasi Jurmoon 15 vuotta sitten.

Hän pitää Jurmossa majataloa ja tarjoilee kotiruokaa nälkäisille matkailijoille. Juuri valmistuneessa tornihuoneessa uni maittaa paremmin kuin missään.

 

Majakka hallitsee Utön kylämaisemaa. Punamullalla maalatut talot reunustavat kyläraittia. Kuva: Annukka Pakarinen
Majakka hallitsee Utön kylämaisemaa. Punamullalla maalatut talot reunustavat kyläraittia. Kuva: Annukka Pakarinen

 

Jurmon jälkeen Utö tuntuu touhukkaalta pikkukaupungilta, varmasti osittain Hanna Kovasen vauhdikkaan olemuksen ansiosta. Koko saaren näkee korkeimmalta kalliolta, punakylkisen majakan vierestä. Kauppa ja Kovasen kahvila muodostavat kylän keskustan.

Utössa parasta on kylän leppoisa tunnelma. Samat kasvot tulevat vastaan monta kertaa, ja kuulumisia vaihdetaan. Nokitaskua etsivä kolmen miehen seurue ottaa meidät mukaansa, jos lupaamme olla häiritsemättä. Vaellamme kivikirkon ohi ja hautausmaan taakse. Siellä lintu on kuulemma viettänyt jo useita päiviä.

Ei kulu kauankaan, kun pikkuruinen mustapäinen lintu laskeutuu aidalle. Se ei näytä ollenkaan eksyneeltä. Kamerat räpsyvät.

– Hirveän hyvä mieli tuli, kun tietää, ettei tätä ole mahdollista nähdä elämässä montakaan kertaa, Yrjö Kahila kertoo valtavan objektiivinsa takaa.

– Linnuista tulee tässä melkein kavereita. Toivottavasti ne tietävät sen, kun katsovat meitä.

Sekä Jurmo että Utö jättävät kävijään jälkensä. Se tuntuu pienenä kaipuuna, haaveena palata takaisin jo heti Eivorin kääntyessä mannerta kohti.

 

Yrjö Kahila kuuluu Utön vakiokävijöihin. Toukokuussa hän onnistui saamaan kiikariinsa harvinaisen nokitaskun, jonka perässä saarelle tuli lintubongareita ympäri Eurooppaa. Aina ei lintuonni käy myötä, mutta tärkeintä on luonnossa oleminen. Kuva: Annukka Pakarinen
Yrjö Kahila kuuluu Utön vakiokävijöihin. Toukokuussa hän onnistui saamaan kiikariinsa harvinaisen nokitaskun, jonka perässä saarelle tuli lintubongareita ympäri Eurooppaa. Aina ei lintuonni käy myötä, mutta tärkeintä on luonnossa oleminen. Kuva: Annukka Pakarinen

 

Utö ja Jurmo

Mikä: Paraisten kaupunkiin kuuluvia saaria entisen Korppoon kunnan alueella Saaristomerellä. Utö on Suomen eteläisin asuttu saari. Saarella asuu vakituisesti 33 ihmistä. Kesäaikaan väkimäärä kasvaa kesäasukkaiden saapuessa.
Milloin: Keväällä ja syksyllä ulkosaaristossa voi bongata lintuharvinaisuuksia muuttomatkoillaan. Lämpimät ja tuulenpitävät vaatteet kannattaa ottaa mukaan vuodenajasta riippumatta.

Miten: Pärnäisistä liikennöi ympäri vuoden yhteysalus M/S Eivor aikataulun mukaan useita kertoja viikossa. Jos jäät pois laivasta ennen Utön saarta, ilmoita siitä Eivorin henkilökunnalle. Ole satamassa ainakin puoli tuntia ennen lautan lähtöä, sillä kesällä jonot voivat olla pitkiä. Matka Utöhön kestää noin 4,5 tuntia.
Majoitus: Utössä ja Jurmossa on mökkimajoitusta, Utössä lisäksi hotelli, joka on perustettu lakkautetun varuskunnan rakennuksiin. Molemmilla saarilla on myös telttailualue.
Ruokailu: Utössä on varsin hyvin varusteltu kyläkauppa. Ruokaa on tarjolla etukäteisvarauksesta Hannas Horisontissa ja kesäaikaan Utön hotellissa. Jurmo Innissä ruokaa tarjoilee Tiina Johansson. Jos noudatat erikoisruokavaliota, varaudu ottamaan omat ruoat mukaan.
Liikkuminen: Jurmossa kylä on reilun kilometrin päässä laiturista. Jos olet varannut majoituksen, isäntäväki käy yleensä noutamassa vieraat satamasta mönkijällä tai pakettiautolla. Utössä kylä alkaa heti laivarannasta.
Muista: Ulkosaariston saaret ovat karuja. Ota mukaan kumisaappaat, kyypakkaus ja aurinkovoidetta. Keväällä osa saarista on rauhoitettu lintujen pesintäaikana.

2 vastausta artikkeliin “Utössä ja Jurmossa pääsee hiljaisuuden äärelle”

  1. MikkoM

    Ainakaan viime kesään asti Utössä ei ole saanut telttailla. Onko tämä nyt muuttunut?


    • Turun Sanomat

      Hei,
      tänä kesänä Utössä on sääaseman yhteydessä virallinen teltta-alue, joten telttailu saaressa on nyt mahdollista.
      Terveisin
      Annamari


Vastaa