Jutut

JUTUT | Jenni Leppänen |

Uusi sarja ammattikalastuksesta, 1. osa: Kesällä ehtii kalastajakin levätä

TS Saaristossa käynnistyy uusi juttusarja, joka seuraa ammattikalastajan arkea yhden vuoden ajan. Nyt on vuorossa ensimmäinen osa, jossa levätään ja huolletaan välineitä. Syksyn kiireet antavat vielä odottaa. 

Mynämäkeläiset kalastajat Saija ja Jukka Toivonen ovat vastikään kokeneet pyydykset. Kalaa ei enää juuri tule.
Kesä alkaa olla niin pitkällä, että Mynälahdesta Pihlavanaukolta ovat kalat suunnanneet jo viileämmille vesille.

– Varmaan ihan näinä päivinä nostetaan loputkin pyydykset ylös, arvelee Saija.

Kesä on ammattikalastajan rauhoittumisen aikaa. Perheen nuorimman jäsenen, kolmevuotiaan Sallan kanssa ehditään silloin käydä Muumimaailmassakin.

Kesäkuun lopulla kalasaalis alkoi olla jo heikonlainen. Jukka Toivonen kokee katiskaa.
Kesäkuun lopulla kalasaalis alkoi olla jo heikonlainen. Jukka Toivonen kokee katiskaa.

Toista on keväisin ja syksyisin, jolloin työpäivät venyvät ympärivuorokautisiksi ja työviikot seitsenpäiväisiksi.

Nyt verkot on kuitenkin nyytitetty ja jätetty veteen kompostoitumaan. Osa rysistäkin on jo nostettu maalle pressun alle.

– Verkkoihin tarttuu tosi paljon norssia. Sitä ei ehdi aina keväisin poistaa kokonaan, joten vedessä nyytittäminen helpottaa verkkojen putsaamista kesällä, selventää Jukka.

Käytännössä norssi hajoaa pressunyytissä kokonaan. Sen jälkeen verkot nostetaan nyytistä kuivalle maalle, pestään ja selvitetään ja pakataan varastoon odottamaan kiireisempiä kausia.

Myös rysät pestään ja huolletaan.

– Yhden rysän pesemiseen menee noin päivä, Saija kertoo.

Toivosten perheen nuorimmainen Salla on kesällä pois päiväkodista, joten hän on vanhempien mukana töissä. Silloin toinen vanhemmista ohjaa venettä ja kokee pyydyksiä, toinen huolehtii Sallasta.
Toivosten perheen nuorimmainen Salla on kesällä pois päiväkodista, joten hän on vanhempien mukana töissä. Silloin toinen vanhemmista ohjaa venettä ja kokee pyydyksiä, toinen huolehtii Sallasta.

Toivosilla on useampia veneitä ammatinharjoittamistaan varten. Veneetkin pestään ja huolletaan hiljaisemman kesäkauden aikana.

– Kesällä on aikaa tehdä niitä hommia, joita muina aikoina ei ehdi. Tämä koskee myös kotiasioita, nauraa Jukka.

Ammattikalastaja kalastaa kesälläkin, mutta saaliit jäävät helposti niin pieniksi, ettei taloudellisesti kesäkalastus kannata.

Niin kauan kuin pyydyksiä vedessä kuitenkin on, pitää ne kokea.

Toivoset valittiin tänä keväänä avoimen haun kautta mukaan John Nurmisen -säätiön Lähikalahankkeeseen.

Hankkeen tarkoitus on poistaa fosforia Itämerestä särkikalojen kalastuksen kautta.

Pyydetyt särkikalasaaliit hyödynnetään kokonaisuudessaan elintarvikekäyttöön ja energiantuotantoon.

Mukaan valituille 11 kalastajalle maksetaan hankkeen aikana fosforinpoistopalkkiota säätiön toimesta.

– Hankkeessa pyydämme tietyillä pyydyksillä vain särkikaloja. Jos pyydyksiin on uinut muita kalalajeja, ne päästetään takaisin mereen, kertoo Jukka hankkeesta.

Jukka Toivonen kokee ankeriasrysää Pihlavanaukolla. Ankeriasrysään tarttuu särkikaloja, jotka viihtyvät matalissa vesissä lähellä kaislikkoa.
Jukka Toivonen kokee ankeriasrysää Pihlavanaukolla. Ankeriasrysään tarttuu särkikaloja, jotka viihtyvät matalissa vesissä lähellä kaislikkoa.

Toivoset raportoivat säätiölle pyydykset ja saaliit. Hankkeessa ilmoitetaan säätiölle myös aika, jolloin pyydyksiä lähdetään kokemaan ja koska reissulta rantaudutaan.

Säätiön toimihenkilöt tarkastavat saaliin toisinaan heti rantautumisen jälkeen.

Ammattikalastajan työkausi rauhoittuu yleensä ennen juhannusta.

Kalastushommia jatketaan elokuussa puolenvälin paikkeilla.

Silloin alkaa ahvenen pyytäminen.

– Kalaahan ei oteta merestä, sitä saadaan, huomauttaa Jukka.

Kalaa ei oteta, sitä saadaan.

Intiaanikesien luulisi vaikuttavan myös kalojen käyttäytymiseen.

Lämpimillä syyssäillä on kuitenkin yllättävän vähän vaikutusta. Kalastusaika alkaa ammattikalastajalla suurin piirtein

samoihin aikoihin joka vuosi.

– Elo-syyskuussa voi olla vielä lämpimiä päiviä, mutta yöt usein viilenevät kuitenkin normaalisti. Silloin vedetkin viilenevät, Saija kertoo.

Lähikala-hankkeen särkikalojen pyytäminen on luonnistunut Toivosilta vielä kesäkuussa, sillä erityisesti matalissa, lämpimissä vesissä viihtyvä suutari on lisääntynyt pyyntialueilla.

Suutarin lisäksi Lähikala-hankkeeseen on noussut lahnaa, särkeä, pasuria ja punakonttia eli sorvaa.

Saalis ei useinkaan silti tyydytä ammattikalastajaa.

– Särki on usein tosi pientä eivätkä lahnatkaan enää ole sellaisia kunnon, lihavia lahnoja. En tiedä mistä se johtuu, mutta tällainen ollaan huomattu viime vuosien aikana, Jukka pohtii.

Kesään kuuluu välineiden huolto. Kalastusverkot pannaan pressunyyttiin ja nyytti veteen, jotta verkkoihin tarttuneet norssit eli kuoreet hajoaisivat. Sen jälkeen verkot on helpompi pestä ja selvittää.
Kesään kuuluu välineiden huolto. Kalastusverkot pannaan pressunyyttiin ja nyytti veteen, jotta verkkoihin tarttuneet norssit eli kuoreet hajoaisivat. Sen jälkeen verkot on helpompi pestä ja selvittää.

Toivoset kalastavat hankkeeseen kuuluvien särkikalojen lisäsi kaloja suomalaisten ruokapöytiin ja ravintoloihin. He eivät myy kuluttajalle saalistaan suoraan, vaikka ”sitäkin on pohdittu”.

Omaan ruokapöytään kala kuuluu, vaikka Saijan mukaan enemmänkin perheessä voitaisiin syödä kalaa.

Kesällä kalasaaliita nautitaan omien kalastusvesien läheisyydessä sijaitsevalla mökillä.

– Ja tuohon vähän matkan päähän ollaan rakennettu venevajan lisäksi kalastusmökkiä, johon tulee käsittelypaikkojen lisäksi myös sosiaalitilat suihkuineen, Jukka kertoo.

Mökki on jo harjakorkeudessa, mutta kesällä riittää työtä siinäkin.

Kalastajan ammatti on perinteinen käsityöammatti.

Byrokratia ei päästä kalastajaa kesälläkään lomalle.

Vaikka joitakin toimintoja, kuten rysien ja verkkojen nostaminen on voitu koneellistaa, työ on edelleen valtavan fyysistä.

Byrokratiakin nappaa kalastajan työajasta ison osan.

– Enää ei sentään tarvitse erikseen ilmoittaa, että ”tässä kuussa en kalasta”, aiemmin piti sekin tehdä. Nyt ilmoitetaan kuukausittain ”vain” mitä on pyydystetty, millä pyydyksillä on pyydystetty ja mitä venettä on käytetty, luettelee Jukka naurahtaen.

Kesällä kalastajat voivat ottaa työnsä harrastuksen kannalta.

Työn haasteellisuudesta huolimatta Jukka sanoo edelleen nauttivansa vesilllä olemisesta ja saaliin pyytämisestä.

Samaa mieltä on Saija.

– En jaksaisi olla toimistossa kahdeksan tuntia tietokoneen ääressä, hän nauraa.

 

TS Saaristo seuraa ammattikalastajan työvuotta tästä juttusarjan ensimmäisestä osasta alkaen. Seuraavaksi Toivosia haastatellaan syksyllä.

Keitä he ovat?

  • Jukka ja Saija Toivonen
  • Ammatinharjoittajia ja kaupallisia kalastajia.
  • Jukka on kalastanut ammatikseen 20 vuotta, Saija 10.
  • Saijan kalastusura alkoi hänen tultua Jukalle oppiin.
  • Pariskunta asuu Mynämäellä, mökki omilla kalastusvesillä.
  • Kalastusalue Mynälahdella, Pihlavanaukolla.
  • Perheeseen kuuluu Jukan ja Saijan lisäksi kolme lasta, kaksi teini-ikäistä ja yksi kolmevuotias.
  • Kummankaan suvussa ei ole ollut ammattikalastajia.
  • Perheen teinit käyvät ammattikoulua eivätkä ole suuntaamassa näillä näkyminen jatkamaan vanhempiensa uraa.
  • Saija ja Jukka toivovat osittain huumorilla, että perheen nuorimmainen innostuisi kalastajan ammatista.

Yksi vastaus artikkeliin “Uusi sarja ammattikalastuksesta, 1. osa: Kesällä ehtii kalastajakin levätä”

  1. Latosaaren Affena

    Ihan hyvä idea seurata pitkin vuotta, silloin näkyy hyvin miten kalastajan vuodenkierto eroaa palkkatyöläisistä. Olemme monta vuotta seuranneet sattumalta löytämäämme troolari Huovarin blogia, joka juuri julkaisi oman ”vuosikertomuksensa” kun lähtivät lomalle.


Vastaa