Jutut

JUTUT | Jonna Lankinen |

Vain murto-osa myrkkymaalien myrkystä riittäisi

Kansainvälinen tutkimus-projekti suosittelee veneilijöitä miettimään myrkkymaalin käytölle muita vaihtoehtoja.

Veneenpohjiin sudittavat myrkkymaalit ovat edelleenkin myrkyllisiä ympäristölle, vaikka niiden tinayhdisteet onkin korvattu kupari- ja sinkkiyhdisteillä.

Etenkin kuparia on myrkkymaaleissa enemmän kuin olisi tarpeen.

– Vain murto-osa useimpien markkinoilla olevien myrkkymaalien kuparipitoisuudesta riittäisi torjumaan merirokkoa, sanoo Pidä Saaristo Siistinä ry:n (PSS) projektipäällikkö Anna von Zweygbergk.

Kansainvälisen tutkimusprojektin BONUS CHANGE:n Helsingissä järjestämä loppuseminaari kertoi uusimpia tietoja nykyisin käytössä olevista veneenpohjien puhtaanapitomenetelmistä.

Projektin tarkoituksena on ollut vähentää kiinnittymisenestomaalien käyttöä Itämerellä ja tarjota tilalle uusia tapoja merirokon torjuntaan.

Myrkkymaalien haitallisuus piilee siinä, ettei maali vaikuta haitallisesti vain veneen pohjaan pyrkivään kasvustoon.

Siitä liukenee koko ajan myrkkyä veteen, jossa se vaikuttaa tuhoisasti koko Itämeren herkkään ekosysteemiin ja esimerkiksi sen avainlajeihin rakkolevään ja sinisimpukoihin.

Myrkkymaalin jokakeväisestä poistosta syntyy erilaisia jätteitä

Huviveneiden pohjamaalaus myrkkymaaleilla on kuitenkin vakiintunut ilmiö.
Tuttuun tapaan liittyy paljon virheellisiä asenteita ja käyttäytymismalleja.

Maaleja saatetaan esimerkiksi pitää täysin haitattomina, veneitä saatetaan maalata vuosittain vain, koska niin on tehty aina ennenkin ja maalinpoistosta syntyviä jätteitä ja pesuvesiä saatetaan päästää surutta telakoiden maaperään.

– Myrkkymaalin jokakeväisestä poistosta syntyy erilaisia jätteitä: maalipölyä, maalinpalasia tai maalia sisältävää vettä. Nämä ovat ongelmajätteitä, joita ei saa päästää maaperään, Aalto-yliopiston tohtorikoulutettava Janne Seppälä sanoo.

Maaperään pääsy estetään yksinkertaisimmillaan hiontaimurilla tai maaperän päälle levitetyllä muovilla, josta maalinjäänteet kärrätään ongelmajätteisiin.

Pesuvedet tulee johtaa jätevesijärjestelmään, ei maaperään eikä vesistöön.

– Asiaankuulumaton myrkkymaaleilla pläträäminen on roskaamista ja siten poliisin sakotettavissa. Se on lain mukaan myös kemikaalirikkomus. Näistä asioista voidaan sakottaa ja mennä käräjille, Seppälä sanoo.

Sakotusopas sakottamisen helpottamiseksi

Ongelmana on, että viranomaisilla ei ole resursseja valvoa tilanteita.

Siksi Seppälän ja kollega Ari Ekroosin edustama Aalto-yliopiston Rakennetun ympäristön laitoksen Talousoikeuden tutkimusryhmä on laatinut osana projektia raportin, joka keskittyy muun muassa kehitysehdotusten pohtimiseen.

Myrkkymaalikirjan pääsee lukemaan tästä linkistä.

– Yksi ehdotus on, että laatisimme ensi vuoden aikana sakotusoppaan. Siinä kerrotaan muutamalla rivillä poliisille, mikä on kiellettyä ja mistä voi sakottaa. Pistokäyntejä voi tehdä sesonkiaikaan kerran–pari vuodessa, se jo auttaisi meiningin siistiytymiseen.
Miksi myrkkymaaleja ei sitten vain kielletä kokonaan?

– Siinä on kaksi isoa ongelmaa. Ensinnäkin, kuka sitä kieltoa valvoisi?

– Toinen ongelma on se, että myrkkymaalit ovat EU:n hyväksymiä maaleja, eikä EU:n päätöksissä ole pääosassa Itämeren näkökulma. Itämeri on erityisherkkä alue valtamereen verrattuna, Seppälä korostaa.

Ympäristöstä kiinnostuneen veneilijän kannattaa Seppälän ja von Zweygbergkin mukaan kokeilla myrkkymaalien sijaan jo nyt ympäristöystävällisempiä kiinnittymisenestomenetelmiä.

– Myrkkymaaleille vaihtoehtoiset menetelmät kehittyvät kaiken aikaa. Veneen harjapesurit, silikonipohjaiset maalit, kuivatelakoivat venenostimet, pohjaa suojaavat ja harjaavat matot, painepesut ja ultraäänilaitteet ovat kaikki parempia vaihtoehtoja ympäristön kannalta, sanoo PSS:n Anna von Zweygbergk.

 

 

Raisiossa pesupaikka ei ole rannalla

Esko Pihkala // Turun Sanomat

Lietolaiset Kauko ja Raija Suoranta laittoivat perjantaina alkuillasta Raision venesatamassa talvehtimiskuntoon Pottenperi-venettään, jonka he omistavat yhdessä toisen omistajan kanssa.

Kauko Suoranta on suojannut Pottenperin pohjan punaisella myrkkymaalilla. Hän osoittaa sormellaan veneenpohjasta kohtaa, josta maali on lohkeillut.

Kupari sieltä pilkottaa esiin.

– Se on selvä, että mitä me saastutamme, niin seuraava sukupolvi meidät sitten siitä hyvästä kiroaa, Suoranta toteaa.

Suoranta sanoo, että Pottenperin pohja myrkkymaalataan joka kevät. Maalipurkkien loput kuljetetaan aina ongelmajätteisiin.

– En minä tiedä, onko pohja tarpeen maalata joka vuosi, mutta aika rupikonna se pohja on, jos sitä ei maalaa, hän kertoo.

Suoranta raaputtaa pohjasta peräsimen alta näytiksi irti merirokkoa ja manaa, että ”tällaista pientä simpukkaa” tulee väliin pohja täyteen.

Hän kertoo, että merirokon takia pohja täytyy venettä ylös nostettaessa pestä painepesureilla ennen kuin pohja ehtii kuivua.

– Pakko on pestä, koska muuten merirokko ei lähde irti paitsi taltalla, hän toteaa.

Suorannan mukaan veneiden pohjat pestiin Raision venesatamassa ennen ihan rannassa, jolloin pesuvenet valuivat vesistöön.

Nykyään myrkkymaalien ympäristövaikutuksista ollaan paremmin tietoisia.
Pohjanpesupaikka on siirretty kauaksi rannasta ja pesuvedet johdetaan Suorannan käsityksen mukaan jätevesiin.

Yksi vastaus artikkeliin “Vain murto-osa myrkkymaalien myrkystä riittäisi”

  1. Esko Marttila

    Tää juttu on täyttä sontaa. Saksasta tilaamalla saa vielä sitä ”vanhaa kunnon ” myrkky maalia.
    Kannattaa näiden suojelijoiden keskittyä vaan niihin risteily aluksiin jotka laskevat jätevetensä Itämereen.
    Ja niihin Itämeren kaupunkeihin jotka tekevät samoin. Kun se on saatu aisoihin tulkoot sitten vasta kneppailee tavalliselle veneilijälle


Vastaa