Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Kalasuhdeterapeutille töitä

Enpä olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että kalastusintoni alkaisi joskus saada järjelliset rajat. Taakse jääneenä kesälomana huomasin, etten viitsinyt kertaakaan lähteä kalaan ennen aamukymmentä. Ihmekös tuo, etten saanut saaliiksi mitään mainittavia saaliita.

Jo aiemmin olen huomannut, etteivät isotkaan hauet tai taimenet vavan päässä saa väsytysvaiheessa enää polviani tutisemaan, kuten aiemmin. Suurimmat kiksit saan oikeastaan silloin, kun joku toinen veneessä saa ennätyskalansa tai muuten mahtisaaliin. Voi sitä riemua, kun Kuusiston Kimmo ja Sarinin Kati oppivat silakanlitkauksen saloihin mökillämme juhannuksena vieraillessaan. Oli valtava ilo seurata heidän ilmeitään ja hämmästystään, kun kun yhdellä nostolla siimassa saattoi roikkua kymmenkunta krominakkia, silakkaa siis.

Kimmo Kuusisto ja Kati Sarin lumoutuivat silakkasaaliistamme. Minäkin taisin vähän innostua.
Kimmo Kuusisto ja Kati Sarin lumoutuivat silakkasaaliistamme. Minäkin taisin vähän innostua. (Kuva Kristiina Jurvainen)

Kun poikamainen intoni kalastusta kohtaan on huolestuttavasti hiipunut, olen ajatellut kääntyä ammattiauttajien puoleen.  Onko olemassa kalasuhdeterapeutteja? Järjestääkö joku kalasuhdekursseja?  Saako kalastusintohimon hiipumiseen jotain sinisiä pillereitä.

Taudin kuvaan kuului se, että sekaannuin lomallani ajan kuluksi jopa kulttuuriin. Kävin tutustumassa Korppoon Paljasjalkapolkuun, jonka myönnän olleen aika metka ja hieno kokemus kaikkine taideteoksineen.  Jos tautini tästä vielä pahenee, ja minut nähdään kansantanhuissa, viekää heti sairaalaan.

Olin Paljasjalkapolulla pelti kiinni,kun heittäydyin urbaaniksi puunhalaajaksi.
Olin Paljasjalkapolulla pelti kiinni,kun heittäydyin urbaaniksi puunhalaajaksi. (Kuva Kristiina Jurvainen)

Olen huolissani siksikin, että huomasin kesäloman tärkeintä antia olevan tässä iässä pitkät yöunet. Voi kuinka täynnä tarmoa ihminen onkaan nukuttuaan kymmenen tunnin yöunia niin, että etteivät urbaanit äänet herätä kertaakaan yön aikana. Kun on yönsä hyvin nukkunut,  jaksaa laiskotella vaikka koko päivän.

En minä niin pahasti ole seonnut, että olisin jättänyt kesälomallani kalastuksen kokonaan, vaikkei kesä enää moniin vuosiin olekaan mielestäni ollut varsinaista kalastusaikaa. Nytkin merelle tulee lähdettyä kesällä enemmänkin katsomaan, mitä merelle kuuluu.  Tänä vuonna ilahduin siitä, kuinka paljon rakkolevää rannoille olikaan taas ilmestynyt. Sitähän voisi pitää merkkinä meren puhdistumisesta. Levää oli yhdessäkin hyvässä haukilahdessa niin paljon, että siellä ei pystynyt varsinkaan matalan veden aikaan kalastamaan lainkaan.

Aluksi luulin, että tässä on rastatukkia joukkouinnilla,mutta rakkoleväähän sitä siinä.
Aluksi luulin, että tässä on rastatukkia joukkouinnilla,mutta rakkoleväähän sitä siinä.

Sitten petyin. Lähempi tarkastelu paljasti, että rakkolevät olivat järjestään täynnä rihmalevää, joka vie rakkolevältä hengen. Nämä levät muodostivat yhdessä niin tiiviitä ja suuria lauttoja kaislikkojen reunoille, ettei venettä kannattanut päästää sekaan valumaan. Päästin kerran niin käymään, ja sen jälkeen sieltä oli vaikeuksia päästä pois,koska levää kertyi potkurin ympärille heti vaihteen päälle pantuani tolkuttomasti.

Lähempää tarkasteltuna rakkolevä oli aika karseassa tilassa.
Lähempää tarkasteltuna rakkolevä oli aika karseassa tilassa.

Yleensä kalamiehet ovat tottuneet siihen, että hauet viihtyvät rakkoleväpuskissa. Nyt oli toisin. En saanut näiden rakkoleväesiintymien reunoilta haukia lainkaan, lieneekö syynä se, että leväesiintymät olivat yhtä aukotonta massaa. Kun aiemmin kuvaamani outo järviruokokaislikkojenkin vetäytyminen tai paikka paikoin kokonaan häipyminen näytti Korppoossa jatkuvan, parhaat haukipaikat ovatkin löytyneet rannoilta, joissa vesikasvillisuutta ei ole lainkaan.

Vaikka hauen syönti on ollut heikkoa enkä ole saanut  tänä vuonna vasta kuin 140 haukea, en usko, että tästä muodostuu kuitenkaan poikkeuksellisen huono haukijakso. Viime vuonna olin vastaavaan ajankohtaan mennessä saanut vielä vähemmän haukia, mutta vuoden kokonaissaldo muodostui kuitenkin kohtuulliseksi. Elokuun ja syyskuun hyvät haukisaaliit yleensä korjaavat tilanteen.

Yksi asia kuitenkin jännittää entistä enemmän. En ole tänä vuonna vieläkään saanut yhtään yli viisikiloista haukea. Jos loppuvuonnakaan ei raja mene rikki, se on ensimmäinen kerta kun siten on tapahtunut niinä 18 vuotena,  joina olen kirjannut haukisaaliini muistiin järjestelmällisesti. Tilastollisesti minun olisi pitänyt saada jo ainakin yksi viisikiloinen, koska mökkikalastajan saaliskirjanpitoni mukaan joka sadas hauki on yli viisikiloinen ja joka tuhannes yli kymppikiloinen.

Kesäloman loppuminen osui kaiken kaikkiaan kohdalleen, sillä käärmeet alkoivat taas tässä vaiheessa vuotta pyöriskellä mökkitontilla kintuissa, lokit söivät tontiltamme mustikat, pupu mussutti salaattimme ja punkit ovat syöneet minua niin, että popsin taas borreliaepäilyn vuoksi antibiootteja. Sinilevääkin alkoi näkyä hiutaleina silmämääräisesti niin laajalti, että epäilen sitä olevan paljon laajemmin, kuin mitä viralliset seurannat antavat ymmärtää. Pahin lienee vielä edessä.

Lokit hyökkäsivät joukolla mustikoidemme kimppuun, minkä seurauksena laiturimme sävyttyi sinertävillä läikillä, joita yritin tarjota vieraille mustikkasoppana.
Lokit hyökkäsivät joukolla mustikoidemme kimppuun, minkä seurauksena laiturimme sävyttyi sinertävillä läikillä, joita yritin tarjota vieraille mustikkasoppana.
Pupu perskules valtasi lautasantenniin tuunaamamme kasvimaan.
Pupu perskules valtasi lautasantenniin tuunaamamme kasvimaan.
Tämä jänö tajusi jättää kantarellini rauhaan, vaikka puupää olikin.
Tämä jänö tajusi jättää kantarellini rauhaan, vaikka puupää olikin.

On kesän etenemisessä sentään se hyvä puoli, että kantarelleja näyttää tulevan taas hyvin, vaikka itse arvelin, että ainakin saaristossa sato jää tänä vuonna vähäsateisuuden vuoksi vähäiseksi. Jos tässä iässä mitään oikein muistan, kuuden viikon lomajaksoni aikana Korppoossa oli vain kolme sadepäivää. Myös kevät oli suhteellisen vähäsateinen. Niinpä yllätys oli suuri, kun kesän ensimmäisellä sieniretkelläni pari viikkoa sitten löysin jo seitsemän litraa kantarelleja.

Jos kesään onkin liittynyt muutamia vähemmän mieluisia piirteitä, aina kannattaa iloita siitä, että syksy on taas pian edessä – ja suuret kalasaaliit.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ ilmatieteen laitoksen mukaan kesällä on nähty ennätysmäärä salamia, mutta pepperonimäärästä laitoksella ei ole mitään hajua

Yksi vastaus artikkeliin “Kalasuhdeterapeutille töitä”

  1. kauppinen olavi vestlax kemiö. Entinen ammattikalastaja virvelillä ja pikillä. Ravustus mukaanlukien.

    Kiitti mukaista jutuista. Tuuppa, tai vaikka jossain nähtäisiin mukavanoloisen kalastuksen merkeissä.


Vastaa