Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Ei enää ikinä lomille

Terveiset kolmen viikon kalastuslomalta, joka pani miettimään, viitsinkö enää koskaan lähteä lomille. Niin huono oli saalis Korppoossa. Ja Nauvossa. Ja Houtskarissa.

Taimenen saannin vaikeuteen olen jo tottunut ja myös siihen, että syömähaluisia haukia voi olla vaikea löytää keväällä. Ajoitus ja kelit on osuttava täsmäkohteissa kohdalleen haukia pyydettäessä. Ihan joka paikasta haukia ei kesän ja syksyn tapaan löydä.

Olin siian onginnan lomassa heittokalassa taimenen ja hauen perässä pääsiäisestä alkaneella kolmen viikon jaksolla melkein joka päivä, yhteensä 60 tuntia. Sinä aikana sain vain yhden alamittaisen, 42-senttisen taimenen (kuva ylhäällä) ja säälittävästi 16 haukea, joista yksikään ei tainnut olla yli kolmen kilon.

Kiersimme Jalaksen Tompan kanssa Korppoon ohella myös Nauvon ja Houtskarin vesillä.
Haimme uusia mestoja muun muassa Storlandetin ja Berghamnin maisemista, joissa riitti ihailemista.
Löysimme yhden aivan uskomattoman lupaavan saariryhmän, josta otettu kuva ei tee kunniaa sen potentiaalista taimenapajana. Toivottavasti kuva ei myöskään paljasta paikkaa.

Ahti halusi kiusata minua. Esimerkki: jahtasin tuloksetta kahtena peräkkäisenä päivänä todennäköisesti yhtä ja samaa mitat täyttänyttä taimenta samassa paikassa.

Ensimmäisenä päivänä hopeakylki seuraisi viehettäni ensin neljästi ja oli hetken kiinnikin. Pidin pari kertaa puoli tuntia väliä ja menin samaan paikkaan uudestaan. Molemmilla kerroilla taimen kävi taas näyttäytymässä.

Toisena päivänä saman kokoinen taimen kävi napauttamassa taas. Olin repiä kalahousuni, kun se hyppäsi kahdesti ilmaan ihan muussa paikassa kuin missä vieheeni oli.

Jos ihan oikein näin, sillä oli hypätessään keskisormi pystyssä.

Kaiken huippu oli se, että siiatkin löivät viimeisen puolentoista viikon aikana leukansa lukkoon, vaikka syönnin piti olla kiivaimmillaan. Nyt niitä ei noussut ongella muutamina päivinä ollenkaan ja jos yksi nousi, koko oli silakan luokkaa.  Kuvaavaa on, että kevään siikasaaliini on jäämässä puoleen siitä, mitä se oli kahtena viime vuotena.

Kuvassa suurempi niistä kahdesta siiasta, jotka saimme Leppäsen Tomin vieraillessa parin päivän ajan mökillämme.
Kimmo Kuusiston tyylinäyte siitä, missä asennossa ja olotilassa siikaa kuuluu onkia.
Teppo ja Tiina Lehtovaara onkivat siikaa tandemasennossa.
Tärkeintä siikaonkiretkellä oli se, että saimme taas maistaa Sarinin Katin (vas.) gulassia tulikuumasta padasta. Maistamassa myös Krisse Jurvainen.
Kun veneessä on kolme kalanaista, jutut ja meteli eivät lopu kesken.

Nyt täytyy rukoilla, että hyiset kelit jatkuvat, vaikka kevään kylmyys taitaa ylipäätään olla syynä siihen, että kalan syönti vaikuttaa olevan aika sekaisin. Järkeilen silti, että jos kylmät kelit jatkuvat, siika voi vielä äityä kunnon syönnille. Tosin normaalistihan se lopettaa matojen mutustelun näihin aikoihin varsinkin, kun meriveden lämpötila alkaa olla yli seitsemän astetta.

Pahoja merkkejä oli jo ilmassa, sillä viikonloppuna särkikalat ja ahvenet kävivät jo puremassa siikamatoja poikki. Se on yleensä enteenä siitä, että siikaa ei pian enää ongella saa.

Lomani suurin siika painoi 1,2 kiloa. (Kuva Krisse Jurvainen)
Hauki säheltää itsensä välillä vieheen koukkuun kiinni kyljestä, mutta että siikakin ongen koukkuun, sitä en ollut ennen nähnyt.

Kesä tulee kuitenkin vääjäämättä, mistä merkkinä oli se, että bongasin viime sunnuntaina kevään ensimmäisen pääskysen. Mitkään linnut eivät kylmyydestä johtuen kuitenkaan näyttäneet vieläkään innostuneet pesimispuuhista joutsenia lukuunottamatta.

Minua alkoi harmittaa, kun Gyltön Jalaksen Tomppa kertoi ehtineensä bongata tänä keväänä jo yli 80 eri lintulajia, kun Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi ihmisiä on usutettu bongaamaan 100 lajia täyteen.

Itse en ole kevään aikana päässyt sivutoimisena bongarina kuin runsaaseen 30 lajiin, joista osan Tomppa vaikutti kyseenalaistavan. Ettekö muka ole kuulleet varsipersehaukasta, uuniperunapöllöstä ja kesäkumikottaraisesta?

Tämän kaiken inspiroimana päätin yrittää houkutella lintuja aloittamaan pesintänsä luonnontieteellisellä kokeella. Ajoin loman lopulla lärvistäni pois partakarvani, joiden tursutessa holtittomasti sinne tänne taisin ajaa samaan syssyyn epähuomiossa myös hiukseni, rintakarvani ja edelleen… noh, olkoon.

Näistä syntyy pönttöön pehmeä pesä.

Päätin tarjota karvojani linnunpöntön alla pesänrakennusaineeksi. Ajattelin kevään ja kesän edetessä seurata, jos pöntöstä pelmahtaisi aikanaan testini seurauksena parrakkaita tintinpoikia rintakarvoineen.

Jos onnistun, minulla olisi ainakin ensihavainto sellaisesta linnusta, jota bongarit eivät ole koskaan nähneet. Ristin uuden lajin vaikkapa testosteronitiaseksi. Jos linnulla on myös pitkä tukka, nimeän sen hippiäiseksi. Miten se kuulostaa niin tutulta?

Kaikkea sitä mökkihöperöitynyt ihminen yksikseen keksii.

Kalaa taisi olla meressä niin vähän, että laiturimme eteen kerääntyi monien päivien ajaksi suuri lokkiparvi odottamaan vähäisiksi jääneitä perkuujätteitä.
Perkuujätteistä syntyi aina kova taisto.

Tutkimuksesta toiseen. Turun Sanomien printtiversio tiesi viime sunnuntaina kertoa, että turskauros pörisee ja laulaa soitimella ja että taistelukaloista erottuu rakastajatyyppejä.  Evoluutiobiologi Helene Telkänranta tiesi kertoa, että ainakin 200:n kalalajin on todettu pitävän ääntä. Esimerkiksi kultakalat oppivat erottamaan barokkimusiikin bluesista.

Eräs kalakaverini ei ehkä sittenkään ole väärässä väittäessään, että kalaa ei tule, jos veneen poppikoneesta ei kuulu Aarne Tenkasen laulua. Muuta musiikkia hänen venekuntansa veneestään ei koskaan kuulukaan, mikä on mielestäni mitä vakavin ympäristörikos.

Telkänrannan mukaan taistelukaloista voi erottaa jopa eräänlaisia luonteita. Niinpä minun ei ehkä sittenkään olisi pitänyt kieltäytyä, kun verkkokauppa extension.fi lähestyi ja tarjosi testattavakseni vedenalaista kalastuskameraa, joka kiinnitetään siimaan, aivan vieheen eteen. Vempain tallentaa videolle, mitä veden alla tapahtuu, kuten kalan tartutukset ja karkuutukset, ylipäätään sen, miten kala reagoi vieheisiin, mikä on sen luonne.

Kai kamera tallentaisi senkin, nappaako hauki silloin kun veneestä kuuluu Tenkasta. Epäilen kevään saaliini perusteella, että kalat ovat kuulleet Tenkasta yli sietorajan niin, että niille on kehittynyt vakava luonne- ja syömishäiriö, minkä aiheuttanut rikos selväisi sillä kameralla.

En ottanut vempainta testattavakseni, koska minä olen olen perheemme romantikko ja vaimoni teknikko. Testi olisi kertonut enemmän minusta kuin itse kamerasta. Tumpelona saan aina teknisistä vehkeistä päänsärkyä, kun en kuitenkaan koskaan saa niitä toimimaan. Kalastusaikaa ja huomioita tuppaa muutenkin välillä kulumaan kaikkeen epäolennaiseen, kuten perämoottorin  trimmin, hyrräkelan tai plotterin vikoihin.

Tiedoksi sinne extension-verkkokauppaan, että voisin taipua testaukseen, jos kehitätte vedenalaisen mikrofonin, jonka edessä kalat suostuvat puhumaan. Jos kalat kerran osaavat laulaa, kaipa ne pystyvät antamaan haastattelujakin siitä, miksi hitossa ne eivät syö. Pakettiin olisi hyvä sisällyttää siimaan kiinnitettävä tulkki.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ pellollaan saapastellut, virtsankarkailusta kärsinyt maanviljelijä mittaili maitaan pisuaareina.

 

Vastaa