BLOGIT | Kala-apajilla

EU aikoo ottaa vapaa-ajankalastuksen valvontaansa

Kiersin viime loppuviikosta veneellä kolme päivää ristiin rastiin Nauvoa, Korppoota ja Houtskaria meritaimenen kiilto silmissäni, mutta suomuakaan en nähnyt.

Olosuhteet olivat lähes koko ajan kohdallaan muuten, mutta veden lämpötila taisi olla edelleen vähän liian korkealla, kun se putosi vain harvoissa kohdissa alle 11 asteen.

Syksyiset maisemat olivat upeat ja varsinkin Lill Gyltön pohjoispuolella olevan Långörenin kivikkoiset vedet tarjosivat sellaiset olosuhteet, että taimensaaliin piti olla lähes kirkossa kuulutettu.  Långörenin kaltaisiin taimenapajiin en juuri ole muualla Saaristomerellä törmännyt, siis ulkonäöltään. Vierailin siellä nyt kolmatta kertaa ja tälläkin kertaa turhaan. Uskallan paljastaa paikan vain siksi, ettei sieltä mitään tule.

Kalastin lauantaina meritaimenta Sami Pitkäsen (etualalla) ja Kim Salmen kanssa.
Saimme vain haukia.
Kim Salmi sai suurimman hauen. Se painoi 3,6 kiloa.

Haukia tuli päivien mittaan eri puolilta jokusia, mutta olen edelleen tänä vuonna ilman viiden kilon ylitystä. Se on perin onnetonta, kun haukisaldoni on tältä vuodelta jo yli 300:n. Uhkaavasti alkaa näyttää siltä, että saatan jäädä tänä vuonna ensimmäistä kertaa pariinkymmeneen vuoteen ilman viiden kilon ylitystä.

Toista oli meininki Kustavissa, jossa veljenpoikani Markus kalasti kavereineen viikonvaihteessa leikkimielisesti kilpaa Lootholman maisemissa. Siellä Ville Puustinen otti tuplavoiton. Hän sai sekä painavimman että pisimmän hauen. Viiden minuutin sisällä nousseiden kalojen mitat olivat 9,5 kiloa ja 105 senttiä sekä 8,4 kiloa ja 106 senttiä. Joukkuekisan voitto ratkaistiin kolmen pisimmän kalan periaatteella. Ykkösiä olivat Jani Grönroos, Ville Suvenaho ja Mikko Peltonen.

Ville Puustinen ja 9,5:n kilon vonkale. (Kuvaaja Nilkas Heikinheimo)

Sellaisenkin havainnoin tein viikonvaihteessa, että Verkanin vierasvenesatamaa ja ravintola Buffaloa isännöivän Kjell Erikssonin elämä on nykyään muutakin kuin kaljahanojen varressa roikkumista ja drinkkien tekoa.  Kjellu puuhaisi rannassa yltä päältä kurassa, kun Verkanin eteen ankkuroitiin uutta, 60 metriä pitkää venelaituria. Investointi liittyy siihen, että hän on hankkinut juuri Verkanin rakennukset ja laiturit omistukseensa pyöritettyään paikkaa 20 vuotta vuokrapohjalta. Tästä aiheesta enemmän lähipäivien Turun Sanomien printtilehdestä.

Kjell Eriksson ei lyönyt hanskoja tiskiin vaan käteensä ottaessaan uusia askelia ravintoloitsijana.
Verkanin uuteen laituriin tulee paitsi vuosivuokrapaikkoja, todennäköisesti myös uusia vierasvenepaikkoja.

 

Jos ei tullut viikonvaihteessa päräyttäviä kokemuksia, sellainen pelmahti eteeni maanantaina-aamuna töissä, kun uusin Suomen Kalastuslehti tiesi kertoa, että vapaa-ajankalastus saattaa päätyä Euroopan Unionin valvontaan.

Eipä unioni ainakaan haasteita pelkää, sen verran hankalaa valvonta saattaisi olla, kun ottaa huomioon, että pelkästään Itämeren alueella on noin yhdeksän miljoonaa vapaa-ajan kalastajaa puhumattakaan siitä, että samojen säädösten pitäisi koskea myös Atlanttia ja Välimerta.

Voi olla, että näistä asioista ei heti päästä sopuun. Koko prosessi on vasta alkutekijöissään.

Kalastuksen valvonta ja säätely on tähän asti koskenut vain kaupallista kalastusta merialueella. Nyt EU:n komissio ehdottaa, että jäsenmailla tulisi olla rekisteri- ja lupajärjestelmä vapaa-ajankalastajajien lukumäärän seuraamiseksi.  Suomessa tämä on jo joten kuten hoidossa kalastonhoitomaksurekisterin kautta.  Lisäksi Luonnonvarakeskus kerää vapaa-ajan kalastuksen saalistietoja. Kuten Kalastuslehtikin toteaa, ehdotus on silti haastava, koska nykyisessä rekisterissä ovat ainoastaan 18-64 -vuotiaat kalastajat. Ahvenanmaan osalta rekisteriä ei ole lainkaan.

Erityisesti hätkähdytti se, että unionin säilyttämistoimenpiteiden alaisista kaloista pitäisi lähettää viranomaisille sähköiset saalisilmoitukset ja että kalastuksessa käytettäville aluksille pitäisi olla rekisteröinti- ja lupajärjestelmä.

Keskustelin aiheesta Kalastuslehden artikkelin kirjoittaneen Suomen Kalatalouden Keskusliiton kalastusbiologin Malin Lönnrothin kanssa, joka oli vielä epätietoinen, mitä kalalajeja ilmoitusvelvollisuus koskisi Suomessa. Se voisi koskea  lohta, meritaimenta, turskaa, ankeriasta, kilohailia ja silakkaa, jotka ovat siis EU:n näppien alla.

Mielestäni EU:n pitäisi ensi töikseen määrätä, että kaikkiin käynnyköihin on tultava kalavaaka, jotta jokaisesta silakasta olisi helpompi ilmoittaa sähköisesti EU:n silakka- ja kilohailikomissaarille.

Halusinpa nähdä, kuinka moni esimerkiksi Naantalin Ukko-Pekan sillalta silakkaa litkaavista alkaa pitää kirjaa silakoistaan. Pitääkö silakat punnita erikseen vai riittäisikö ämpärimääräinen ilmoitus? Pitäisikö ilmoittaa, kuinka monta silakkaa todennäköisesti kuoli tai sai sydänkohtauksen pudotessaan matkalla merestä sillalle?

Kuhan kalastajia ilmoitusvelvollisuus ei todennäköisesti koskisi, koska kuha on kotimaisten säätelytoimenpiteiden alainen, ei EU:n.

EU pitää säätelyä tarpeellisena, koska ilman vapaa-ajankalastuksen kontrollia on vaikeata arvioida, kuinka vapaa-ajankalastus vaikuttaa kalakantoihin ja ympäristöön. Ajan tasalla tästäkin asiasta olisi toki hyvä olla. Ei näitä säädöksiä kai ihan vain ihmisten kiusaksi tehdä.

Aina kun törmään näihin kalastuksen säätelyasioihin, minua hämmästyttää suuresti, miksi Suomessa ei ole tehty mitään häviämässä olevien ja kääpiöityneiden kampeloiden pelastamiseksi.

Maa- ja metsätalousministeriön kalatalousneuvos Risto Lampinen pohti lomaltaan ja mainion siikasaaliin ääreltä tavoitettuna, että kampelan kanssa taidamme olla vähän sormi suussa, kun sen hiipumiseen taitaa vaikuttaa meren pohjan hapettomuus ja toisaalta se, että Luonnonvarakeskuksella ei välttämättä ole kovin tarkkaa tutkimustietoa kampelakannoista.

Jotain olisi hyvä kuitenkin tehdä, jotta säilyisi edes pieni toive siitä, että tuota herkkua piisaisi vielä joskus ruokapöytään asti.

Saahan kampelaa silloin tällöin nytkin pöytäänsä ostamalla sitä kaupan tiskiltä tuontituotteena. Ymmärtääkseni tarjolla on pääasiassa ruotsalaista kampelaa, joten kaipa se Itämerikin on Ruotsissa sitten jollain ihmeellisellä tavalla paremmassa kunnossa kuin meidän meremme.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ absolutistin tavannut meedio osoittautui oikeaksi selvännäkijäksi.

 

Yksi vastaus artikkeliin “EU aikoo ottaa vapaa-ajankalastuksen valvontaansa”

  1. T.Pohjola

    Ruotsilla on muuten Itämeren – Pohjanlahden rantaa pitkästi, Tanskan salmia sekä Pohjanmeren ym. rantaa, joten kampelan osalta tuo Itämeren paremman rannan kommentti osoittanee merkittävää tietämättömyyttä kampelakysymyksestä. Goteborin aluevedethän ovat nimenomaan Pohjanmeren alueen merenelävistä ja kaloista erinomaisiksi tunnettuja vesistöjä ja suora pääsy Atlannillekin!


Vastaa