Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Huippusaalis liikuttavan liki

Ampaisin lauantaina kalavesille epäröiden, koska säätiedotus lupasi turhan kovia tuulia.  Arvelin, etten viihtyisi kovin kauan merellä, jos kalaa ei alkaisi tulla.

Tuulen suunta oli kuitenkin länsi-lounaasta, mikä ei kotivesilläni pahemmin haittaa.  Pystyinkin kalastamaan tutut salmet ja saarten suojaisat välit melko vaivatta, kun tuuli ei lopultakaan noussut kuin 11-12 metriin sekunnissa siinä missä muualla Suomessa syntyi myrskyvahinkoja.

Perjantai-illan sää lupaili hyvää muinaistulien yöhön, mutta lauantaina meri oli kaikkea muuta kuin tyyni.
Perjantai-illan sää lupaili hyvää muinaistulien yöhön, mutta lauantaina meri oli kaikkea muuta kuin tyyni.

Mielissäni panin merkille, että tuuli oli kuitenkin sen verran navakkaa, että muutamilta mökeiltä  lähti jo lauantaina väki pois, vaikka kaipa heidän tarkoituksenaan oli ollut viettää muinaistulien yötä mökillä.

Taisi mennä enemmänkin muinaistuulien yöksi. En polttanut omasta kokostammekaan hallitusti kuin yhden kulman. Se onnistui, koska olen ihmemies.

Miksikö olin mielissäni väen häipymisestä mökeiltä? Kun mökin isäntäväki on poissa,  silloin kalamiehen ei tarvitse pelätä aiheuttavansa häiriötä ja pysytellä merimailien päässä mökkirannoista.

Tosin nykyään mökkiläiset eivät enää näytä ärsyyntyvän kovin herkästi siitä, jos kalastusvene häämöttää horisontissa. Heti läänikohtaisen vieheluvan tultua voimaan mökeiltä saavuttiin aika herkästi huutelemaan kirosanoja lähistölle tulleen veneen suuntaan tai vähintäänkin seisomaan topakkana kädet lanteilla laiturille, mikä sekin oli selvä merkki siitä, että nyt oltiin liian lähellä. Aika on tainnut tasaannuttaa asenteet.

Olen itsekin huvikseni koittanut tuota sanatonta kädet lanteilla -viestintäasentoa laiturilla ja hyvin sillä on saanut kalaveneet häädettyä. Älkää kokeilko tätä asentoa turhaan työpaikalla: se ei tehoa pomoihin.

Hauet ahmivat varsinkin kumikalat niin syvälle nieluunsa, että pätevöidyin vieheitä irroittaessani kirurgiksi. Kunhan malttia ja erilaisia välineitä piisaa, koukut on melkein aina saatavissa irti kalaa pahemmin vahingoittamatta.
Hauet ahmivat varsinkin kumikalat niin syvälle nieluunsa, että pätevöidyin vieheitä irroittaessani kirurgiksi. Kunhan malttia ja erilaisia välineitä piisaa, koukut on melkein aina saatavissa irti kalaa pahemmin vahingoittamatta.
Käytin lauantaina näitä vieheitä ja jokainen niistä antoi kalaa. Punapyrstöinen Stormin kumikala oli kuitenkin ylivoimainen, kun tällä kertaa hauet tuppasivat irtoilemaan perusvarmasta Beten vihreästä krokkarista.
Käytin lauantaina näitä vieheitä ja jokainen niistä antoi kalaa. Punapyrstöinen Stormin kumikala oli kuitenkin ylivoimainen, kun tällä kertaa hauet tuppasivat irtoilemaan perusvarmasta Beten vihreästä krokkarista.

Hauen syönti osoittautui lauantaina heti erittäin hyväksi. Runsaassa parissa tunnissa ehdin saada kasaan 16 haukea ja aloin jo iloita, että 20 hauen raja menee vihdoin väkisinkin rikki. Pidän tuota määrää sellaisena, että sen saatuani määrittelen päivän syönnin hyväksi.

En ole kuitenkaan yltänyt tänä kesänä siihen kertaakaan. Yleensä 20 hauen raja rikkoontuu juuri elokuussa. Vuosina 1998-2015 hyvä syönnin päiviä on elokuussa kertynyt minulle 21 ja syyskuussakin 18 kertaa. Sitten on suuri pudotus: esimerkiksi kesäkuussa ja lokakuussa tällaisia päiviä on ollut vain 8 kertaa kumpanakin.

Viime vuosien elokuussa 20 hauen saalisraja on aiemmin jäänyt rikkoontumatta vain kerran, ja nyt  uudestaan. Huippulukemia kirjasin vuosien 2012 ja 2013 elokuussa, 52 ja 44 haukea päivässä. Aikaa niiden saamiseen kului 5-6 tuntia.

Elokuun potentiaalin tietäen päätin taistella rajan rikki vaikka hampaat irvessä juuri lauantaina, kun syönti vaikutti hyvältä. Huonoksi onnekseni tuuli alkoi kääntyä kuitenkin luoteeseen, mikä päätti hyvän syönnin lähes seinään. Sinnittelin merellä vielä kolme tuntia lisää, mutten saanut kartutettua haukisaldoani kuin 18 haukeen.  Totesin tilanteen toivottomamaksi ja aloin kyynelehtiä niin valtoimenaan, että meinasin ajaa kotimatkalla reimaria päin.

Se oli jo kolmas kerta tänä vuonna kun Ahti näytti minulle pitkää nenää jättäen minut juuri tuohon määrään, harmittavasti alle rajapyykin. Olisin ehkä saanut sen peräänantamattomuudella rikki, jos olisin jatkanut kalastusta iltamyöhään. Olen kuitenkin jo vanha mies. Ja laiska.

Mökillä vaimo lohdutti halein ja pusuin. Saunankin hän lämmitti sillä aikaa, kun purin turhautumistani siirtelemällä kivenmurikoita paikasta toiseen.

Jos syyskuukin sujuu yhtä heikkojen saaliiden merkeissä, alan siirrellä vihoissani ensin luotoja ja loppukuusta suurempia saaria.

Muita mökkiuutisia.
Meinaisin ajaa veneellä täydessä vauhdissa hylkeen yli. Pelästyin, kun huomasin sivuuttavani parin metrin päästä valtavan pyörteen.  Kun sain veneen plaanista pyörrettä ihmetelläkseni, hylkeen pää ponnahti pintaan tsekkaamaan, mikä meinasi ottaa päähän. Moni on varmaan ajanut hylkeen yli, mutta onko kukaan koskaan ajanut hylkeen päälle? Korvaako venevakuutus? Onko hylkeen jauheliha hyvää?

Sunnuntaina kävin sienimetsässä. Löysin ämpärillisen – hirvikärpäsiä.

Syksyn merkki metsässä.
Syksyn merkki metsässä.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ suomalaisjuoksijoiden jalka oli raskas olympiakisoissa, koska he olivat syöneet liikaa kivinilkkoja.

Vastaa