Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Huonoa tuuratuuria

Minua on petetty.  En tosin tiedä kenen piikkiin panisin sen petoksen, että kaikki jäät eivät sittenkään lähteneet etuajassa, kuten viimeksi ennakoin. Jään reuna on viipyillyt poikkeuksellisen kauan paikoillaan, ainakin kolme viikkoa, laiturimme tuntumassa Korppoon ja Vattkastin välisessä salmessa. Viime viikon vaihteessa jään reunan eteni kuitenkin vihdoin laiturimme puoliväliin asti. Tätä kirjoitettaessa jäistä lienee Saaristomerellä jäljellä enää rippeitä.

Mereltä kuului pitkin viikonvaihdetta melkoinen rutina ja rouskuna, kun aallot löivät urakalla jäälauttoja murskaksi. Merellä oli sen verran kova lounais- ja länsituuli, etten alkanut raahata jäätä pitkin pikku-Busteriamme avoveteen, koska otolliset siikaonkipaikat eivät olleet houkuttelevimmillaan.

Sunnuntaiaamuna yöllä alkanut kova länsituuli oli murskannut jäälautat palasiksi laiturillemme asti.
Tuuli rouhi jään pieniksi palasiksi. Hioin näistä vaimolle timanttikorvakoruja. Hiukan viileät pelit kesähelteillä.
Veneitä saa jo laskettua joiltakin rampeilta vesille. Tämä kuva on lauantailta Korppoon Verkanin rampilta, jonka edusta saattoi sunnuntain kovien tuulien myötä sulaa paljon enemmän kuin kuva antaa ymmärtää.
Etsimme sunnuntaina autolla suojaisan siikaonkipaikan, josta vaimo otti heti kaiken irti. Siikaa emme saaneet…
… mutta kyllähän kunnon jauhomakkara aina siian voittaa. Varsinkin, jos siikaa ei ole.

Olin jo syksyllä varautunut kevääseen siirtämällä vanhan ja välttävästi kelluvan Terhi-romun lähemmäs ulappavesiä, josta sen kanssa olisi ollut vaivattomampaa siirtyä avoveteen.

Talven aikana veneen päällä ollut peite oli kuitenkin repeytynyt sen verran, että veneeseen oli päässyt kertymään sadevettä poistoaukon aukiolosta huolimatta. Vesi oli tietenkin jäätynyt paksuksi köntäksi veneen takapenkin alle.

Ajattelin, että sehän ei ole este eikä mikään. Hain tuuran, jolla ajattelin naputella jäätä varovasti rikki.

Varovasti ja varovasti.

Tuhma tuura teki pahojaan veneen pohjalle.
Epäonnistuneen tuuraustuokioni jälkeen päätin jättää kaikki järeämmät jäänpoistotyökalut petkeleestä lumilapioon vaimon käsiin. Päätös oli mitä rentouttavin.

Arvaatte varmaan, miten siinä kävi. Ei sujunut kuin Strömsössä, jonka ilmauksen vastakohta kuuluu nykyään: kävi kuin Galtbyssä.

Jäätä kyllä lähti, mutta Terhin yläpohjaan ilmestyi jostain pari tuuran iskemää reikää. Nyt meiltä onkin saatavissa ilmaiseksi monien mahdollisuuksien puuhavene, jossa riittää nikkareille mukavasti haastetta ja joka tarjoaa merelle mieliville varmasti jännittäviä seikkailuja. Käy myös kukkapenkiksi.

Siinäpä oiva aasinsilta siihen, että ensi viikonvaihteessa järjestetään Turun messukeskuksessa samaan aikaan sekä Piha & Puutarha -messut että Mökki & Meri -messut. Molemmat aihepiirit oivallisesti yhdistävää kukkapenkkivenettämme ei kylläkään jostain ihmeen syystä vielä noudettu sinne näytille, mutta saa messuilla ainakin kuulla kalastusopas Ollikaisen Jania.

Jani kertoo, miten kalastuskilpailulla voisi piristää matkailua.  Lienee helpommin sanottu kuin tehty päätellen ainakin siitä, että Saaristomereltä ovat kalastuskisat hävinneet lähes olemattomiin. Säkylän Pyhäjärveltäkin kalakisat saivat häädön, kun kisan järjestäjät olisivat halunneet pitää kiinni catch  & release -kalastuksesta, mutta vesien omistajat eivät.

Janin toinen aihe on vähemmän haastava: hän kertoo vinkit ennätyshauen saamiseen. Ennätysvonkaleen nappaaminenhan on helppo temppu varsinkin, jos ei ole koskaan ennen saanut haukea.

Joten kaikki kalamiehet ja mökkiläiset ensi viikonvaihteessa messukeskukseen. Jättäkää kala-apajat minulle. En pane pahakseni, vaikka innostuisitte vaihtamaan kalastusharrastuksen kukkien sidontaan.

Maailma tarvitsee kukkahattusetiä.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ tuuralla sössinyt mökkiläinen päätti seuraavalla kerralla palkata tuuraajan.

 

Vastaa