Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Iloinen yllätys huussissa

Istuin lauantaiaamuna huussissa ja ihailin, kuinka aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja linnut lauloivat. Siinä kököttäessäni alkoi kuulua pörinää. Höristin korviani. Ääni ei lähtenyt itsestäni, vaan mökkinaapuri se siellä ajoi merellä peräprutkullaan kohti vastarannan siikaonkipaikkaa.

Mahtaisiko, onnistuisiko, aloitin elätellä toiveita.

Mökiltämme avautui lauantaina keväisen kutkuttava näkymä.
Mökiltämme avautui lauantaina keväisen kutkuttava näkymä.

Olin suunnitellut pakkaavani siikaonkisetin autoon ja lähteväni etsimään maanteitse avovesiä, kun mökkimme edusta oli edelleen niin paksussa jäässä, ettei siitä päässyt veneellä liikkeelle. Sen sijaan muutaman sadan metrin päässä mökkinaapurin edessä oli jo avovettä.

Vedin innoissani housut ylös ja otin puhelimen käteen niin pikaista vauhtia, että pyyhkiminen taisi unohtua. Soitto naapurille, joka luki ajatukseni ja kysyi heti ensi sanoikseen: ”tulenko hakemaan”.

Olin aivan onnessani, sillä onhan kevään ensimmäinen siikaonkiretki veneellä vapaudentunteineen aivan eri juttu, kuin körötellä autolla niille vähemmän hyville mestoille, joiden lähettyville kehtaa autolla Korppoossa tunkea.

Keräsin nopeasti kalavehkeet ja kirmaisin läpi metsän naapurin laiturille niin innoissani, että törmäsin päistikkaa matkalla pariin kuuseen sekä talloin pari kettua ja hirveä jalkoihini.

Sää oli loistava ja leukamme niin täynnä tarinaa, ettei siian poissaolo paljon haitannut viisituntista rupeamaamme. Yhden siian onnistuimme kuitenkin saamaan, mikä innosti meidän päättämään, että sunnuntaina otetaan homma uusiksi.

Se oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, koska meri oli reitillämme taas jäätynyt sunnuntaiaamuksi sentin riitteeseen ja naapurin mökin eteen oli lisäksi tuppaantunut paksumpaa jäälauttaa. Meillä oli kuitenkin intoa niin paljon, että olisimme menneet vaikka läpi jäävuoren.

Jäälauttojen välistä löytyi välillä väli, välillä väliä ei löytynyt, mutta ei sen niin väliä.
Jäälauttojen välistä löytyi välillä väli, välillä väliä ei löytynyt, mutta ei sen niin väliä.

Jäälauttojen välitse pujottelu oli aika jännittävää, koska aika äkkiä kävi selväksi, että sokan katkeaminen potkurista jäihin ei olisi suotavaa, koska airoilla ei läpi jääkentän olisi pystynyt soutamaan takaisin. Melkoisia kommervenkkejä saimme tehdä koneenkin kanssa. Selvisimme kuitenkin hengissä, minkä jotkut ovat jo ehkä pystyneet päättelemäänkin.

Sunnuntai oli kalapäivänä jo paljon parempi, vaikka aamupäivällä siiat tyytyivät vain tökkimään jäämättä koukkuihin kiinni. Kolmen tunnin rupeaman jälkeen mökkinaapurin saavissa oli kuitenkin neljä keskikokoista siikaa, mitä voidaan pitää kauden avaukselta ihan hyvänä tuloksena.

Suikkarin Ari näytti minulle sunnuntaina mallia saamalla neljä siikaa. Itse jouduin tyytymään lauantaina saamaani yhteen siikaan.
Suikkarin Ari näytti minulle sunnuntaina mallia saamalla neljä siikaa. Itse jouduin tyytymään lauantaina saamaani yhteen siikaan.

Moni muukin on jo aloittanut siikaonkikauden, sillä esimerkiksi Paraisten Sattmarkin virtaisessa salmessa on näkynyt onkijoita jo kuukauden päivät.

Jäiden oikutteluista huolimatta uskoisin sääennusteiden perusteella, että veneilykausi pääsee sittenkin välisaaristossa ensi viikonvaihteessa jo kunnolla käyntiin eikä jäitä ole enää kuin joissakin salmipaikoissa ja lahdissa. Ei muuta kuin veneet vesille ja sortsit jalkaan.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ televisiosta tuttu juontaja-Janne oli kasvimaalla ihan porkkana.