Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Iloista tuuletusta Iniössä

Iniön kalaretkemme alkoi lauantaiaamuna ratkiriemukkaissa merkeissä: Virtasen Ari onnistui puolen tunnin sisällä katkaisemaan vapansa, repimään housunsa koukulla ja tiputtamaan lippalakkinsa veteen. Kun perässä meni mystisesti vielä digitaalivaakani, mietin, mihin tässä päädytäänkään ennen kuin päivä on loppu.

Arin touhuja naureskellessani totesin, että vahingonilo on paras ilo.  Arille oli kuitenkin nostettava lakkia, koska minulla sellainen vielä oli. Hän jaksoi kaikesta huolimatta edelleen toistella sloganiaan ”Kuinka hyvä kalastaja mahtaisinkaan olla, jos joku vuosi kävisin toisenkin kerran kalassa.”

Virtasen Ari järjesti meille heti retkemme aluksi kaikenlaisia kivoja hetkiä, kuten uistimensa sotkemista haaviin. (Kuvat: Jukka Vehmanen)
Ari hiljensi suumme aika äkkiä nappaamalla johtokalan. Sitä haavaamassa Olli Oittinen.
Arin (vas.) johtokala painoi 3,96 kiloa*. Haavimies Oittinenkin pääsi taas kuvaan.
Martti Malka joutui aluksi kuvauttamaan vähän pienempiä kaloja.

Ilonpitomme vaihtui kuitenkin totiseksi vääntämiseksi. Harvoin tulee käytyä niin tiukkaa kalakisaa kuin mitä viime viikonvaihteessa koimme.

Tai no, eihän se kisa suurimmasta kalasta kovinkaan tiukka ollut ja mieluiten unohtaisin sen kokonaan, koska siinä kisassa minulla ei ollut mitään jakoa. Malkan Martti otti selvän voiton 5,9 kilon* hauella.

Oli pitkästä aikaa hienoa katsoa, kuinka aikuinen mies tuuletti ihan aidon tuntuisesti ja iloissaan saaliistaan. Uskon, että seuraavaksi näen yhtä riemukkaan tuuletuksen siinä vaiheessa, kun suomalainen miesjalkapalloilija voittaa maailman mestaruuden.

Kymmenen vuotta jatkuneet kalakisamme saivat uuden voittajan, kun Martti väsytti tämän vonkaleen.

Kannatti tuulettaa: Voittokala oli painavin, jolla tämän porukan kisa on sen kymmenvuotisen historian aikana voitettu.  Itse jäin koko porukan viimeiseksi, kun suurin haukeni painoi naurettavat 1,6 kiloa. Tämä alkaa olla jo turhan tuttua.

Koska en muutamaan vuoteen ole pärjännyt suurimman kalan pyynnissä, päätin täksi vuodeksi jalostaa rinnalle toisen kisan, jossa kisattiin siitä, kuka meistä saa eniten haukia.  Kummipoikani Markus nimesi tällaisen kisan vauvelivuosinaan monisuuskisaksi. Suurimman kalan kisa oli loogisesti hänestä isoisuuskisa.

Kisan alkuvaiheissa olin hyvin huolissani, kun en meinannut saada viehettäni seuranneita haukia millään tarttumaan kunnolla. Se teki niin kipeää, että pohdin fingerporimaisesti, pitäisikö mennä lääkäriin, kun minulla oli koko ajan hauki perässä.

Aika pian homma alkoi kuitenkin  luistaa  ja monisuuskisamme eteni tasatahtiin aivan loppumetreille asti. Sunnuntaina jouduimme puolilta päivin ajan loppumisen vuoksi turvautumaan sudden death -menetelmään, koska minä ja Virtasen Ari etenimme haukisaaliissa koko ajan aivan tasatahtia niin, että kärkipaikan pitäjä vaihtui yhden erolla tämän tästä, kunnes olimme jälleen kerran tasoissa.

Lempiveljekseni Onni ja Ahti suosivat tällä kertaa minua: 13:s haukeni oli ratkaiseva Arin yllettyä siis 12 haukeen.

Laskimme kisan kalat kappalelaskureilla, jotta saaliit eivät menisi sekaisin. Jotta kisan lopputulos jäisi varmasti kaikkien mieleen, kertaan, että minun laskurissani lukee 13 ja Arin 12. (Kuva: Olli Oittinen)
Ruokakaloiksi ottamamme hauet kertovat osaltaan siitä, että yli kahden kilon hauet olivat harvassa.

Saalismäärä ei siis noussut kovin suureksi. Yhteensä saimme noin kymmenessä tunnissa neljään mieheen vain 36 haukea, vaikka sää ja tuulen suunta olivat kohdallaan. Kaiken pelastavana selityksenä kerrottakoon, että isäntämme Oittisen Olli keskittyi sunnuntaina lähinnä veneen ajamiseen ja jätti ylivertaiset kalastustaitonsa hyödyntämättä.

Taidan tulla vanhaksi. Lauantainen kalastusrupeamamme kesti perinteisesti seitsemisen tuntia ja ensimmäistä kertaa kävi niin, etten ollut valmis jatkamaan yksikseni iltakalaan siinä vaiheessa, kun muut poistuivat saunan lämmitykseen. Jalat väsyivät seisomisesta ja usko oli mennyt Martin saaman vonkaleen myötä. Olin lyöty. Huono.

Onneksi sain saunan lauteilta uutta elämäniloa. Sen siivittämänä selvisin illalla työmarkkinoita koskeneesta, aina niin päräyttävästä väittelystämme suvereenina voittajana.  Omasta mielestäni.

Arille, Martille ja Ollille kerron pilke silmäkulmassa, että en julkaise kommenttejanne, jos sellaisen satutte tästä aiheesta lähettämään.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ porsaankasvatuskisaan osallistunut maatalon isäntä ei  ollut kiinnostunut hopeasiasta.

*Kalojen kokoa oikaistu ylöspäin 1.10. klo 14.30, koska olin kuulemma kateelliisuuksissani muistanut ne monta grammaa alakanttiin. Paheksun itseäni.

 

Vastaa