Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Iskin kuin salama

Terveisiä kevään kalalomalta, vaikkei se miltään lomalta ole välillä tuntunut, kun kalaa on joutunut etsimään molemmat hampaat irvessä.

Tänä kevään kului 18 kalastuspäivää virvelöiden siihen, että sain houkuteltua veneeseeni ensimmäisen taimenen. Toisin mitattuna aikaa kului 75 tuntia.

Turhautuminen oli lähellä, kun haukienkin löytäminen on ollut tuskaisaa. Tähän mennessä niitä on tullut vasta 23 eli hieman yli 1 kalastuspäivää kohti. Yhtään yli viiden kilon haukea en ole vielä päässyt väsyttelemään.

Apuun oli välillä pyydettävä tunnettu taimenhaistaja Heikki Vento, mutta sekään ei auttanut.
Apuun oli välillä pyydettävä tunnettu taimenhaistaja Heikki Vento, mutta sekään ei auttanut. (Kuva Jukka Vehmanen)

 

 

Kalastimme myös Aallon Jounin kanssa, mutta melko turhaan. Ihmettelin muuten Jounille, mikä saa miehen painamaan painonsa perämoottorin kylkeen.
Kalastimme myös Aallon Jounin kanssa, mutta melko turhaan. Ihmettelin muuten Jounille, mikä saa miehen painamaan painonsa perämoottorin kylkeen.

 

Välillä kyllästyin kalastamiseen niin, että keskityin katsomaan lintulautapaikastamme tappelevia oravia. Ensimmäistä kertaa kaksi niistä mahtui yhtaikaa samalle laudalle sulassa sovussa.
Välillä kyllästyin kalastamiseen niin, että keskityin katsomaan lintulautapaikastamme tappelevia oravia. Ensimmäistä kertaa kaksi niistä mahtui yhtaikaa samalle laudalle sulassa sovussa.

Ensimmäisen taimenen saadakseni jouduin ottamaan poikkeukselliset konstit käyttöön. Lähdin päivää ennen vappuaattoa lähiapajilta Korppoon pohjoispuolelta Nauvon ja Korppoon eteläpuolen vesille.

Olen syönyt siikaa kyllästymiseen asti, mikä sai minut heittäytymään välillä kerjäläiseksi naapurimökin eteen. Ei herunut.
Olen syönyt siikaa kyllästymiseen asti, mikä sai minut heittäytymään välillä kerjäläiseksi naapurimökin eteen. Ei herunut.

Aamupäivä olikin heti lupaava, kun sain kosketuksen kahteen taimeneen, joista kumpikaan ei tullut veneeseen asti. Pieniähän ne olivat, joten ei niin väliä. Iltapäivällä epäusko alkoi hiipiä puseroon, kun saalis vaikutti taas jäävän mereen.

Kotimatkan varrella päätin vielä tehdä yhden koukkauksen pitkän saaren etelärantaan, jota kevään ensimmäisen lämpimän päivän iltapäiväaurinko oli mukavasti lämmittänyt. Siinä veneen vierellä pyörähti selvä mittataimenen, jolle Kapun taimen -lusikka ei kuitenkaan kelvannut. Vaihdoin salamannopeasti vavan toiseen, jossa oli siiman päässä Salmonin keltainen puikko, ja heitin sen siihen suuntaan, mihin kalan näin lähteneen. Temppu tepsi: komea taimen puraisi puikkoa niin hyvin, että sain melko rauhassa väsytellä viisi kertaa ilmaan ponnistaneen vonkaleen veneen viereen.

Jokainen , joka on veneessä yksin väsyttänyt reilumpaa taimenta haaviin tietää, ettei temppu ole ihan helppo, kun käsiä pitäisi olla ainakin yksi enemmän. Ja kuten tuttavani pakkaavat sanomaan, minä olen kaiken lisäksi ihan kädetön.

Juuri tämän vuoksi pidän mukana aina useampaa vapaa, joiden päässä on luonnollisesti erilaiset vieheet. Tällaisissa tilanteissa ei kerta kaikkiaan ole aikaa alkaa vaihtaa uistinta. Nytkin tämä 65 senttiä pitkä,  2,8:n kilon taimen olisi todennäköisesti ehtinyt ihan muille vesille, jos en olisi vaihtanut vapaa kuin Flash Gordon.

Se, että minä tumpeloin päivätolkulla ennen kuin sain taimenen ei tarkoita, etteivätkö muut niitä olisi saaneet. Esimerkiksi Taivassalon taimentalentti Pasi Keskitalo on napannut jokaisella kolmella reissullaan taimenen, tosin kaksi niistä oli alamittaisia.

Tai toinen ei ollut, kun se oli 50 senttiä ja istutettu. Pasi lähetti siitä kuvan, mutta päätin  odottaa muutaman tunnin ennen kuin muistutin häntä siitä, että uusien alamittasäännösten mukaan  kalan olisi voinut ottaa ruokapöytään. Viivyttelin ihan ilkikurillani siksi, että hän ehtisi vapauttaa kalan, ikävä ihminen kun olen.

No, siitä Pasin viimeisimmästä taimenesta ei tarvinnut paljon mittoja ottaa, kun sen pituus oli 66 senttiä eli se oli tietenkin hiukan isompi kuin minun saamani. Helvatun ketale.

Pasi ja "merilohi".
Pasi ja ”merilohi”.

Pasin venekunta oli vakaasti sitä mieltä, että Pasin saama kala ei ollut taimen vaan merilohi, vaikka pilkkuja näytti kuvan perusteella olevan kyljen keskilinjan alapuolella eikä pyrstössä ollut kunnon lovea. Niinpä minäkin ilmoitin hänelle, että minun Nauvosta saamani kala oli aivan varmasti järvilohi.

Hauet aloittivat vappuna Korppoossa lämpöaallon myötä kutemisen, kun veden lämpötila nousi suojaisissa lahdissa jo 11 asteeseen. Veden lämpötila nouseekin nyt pikaisesti, muualla kuin lahdissa se on nyt noin 7-8 astetta.

Korppoossa ”kalastuskurssillani” käynyt veljeni Hannu sai tietää, että kutuun valmistuvia, pohjassa juroavia haukia on useimmiten turha yritellä saada nappaamaan vieheeseen. Valaisin tätä ihmetelleelleni veljelleni, että tuskinpa hänkään olisi kiinnostunut päänsä yläpuolella hilluvasta sämpylästä, jos vaihtoehtoisesti silmissä siintää rakkauden akti. Tai en minä veljestä tiedä, se on jo aika vanha.

Veljeni käänsi kalastuskurssillani tällä hauella asetelmat päälaelleen: oppilaasta tuli opettaja.
Veljeni käänsi kalastuskurssillani tällä hauella asetelmat päälaelleen: oppilaasta tuli opettaja.
Siian onginta levisi Suomeen Ruotsista, mutta Ruotsin-veljeni kertoi, ettei siellä tiedetty edes kalastustarvikeliikkeessä koko lajista. Lieneekö veli ollut sittenkin Alkossa.
Siian onginta levisi Suomeen Ruotsista, mutta Ruotsin-veljeni kertoi, ettei siellä tiedetty edes kalastustarvikeliikkeessä koko lajista. Lieneekö veli ollut sittenkin Alkossa.

 

 

 

Pasi Laihosen (etualalla) ja Pentti Vesannon kanssa saimme pääasiassa siikoja.
Pasi Laihosen (etualalla) ja Pentti Vesannon kanssa saimme pääasiassa siikoja.
Vesannon Pentin kela on kestänyt jo vuosikymmenet. Eikä ihme, sillä kelaa ei ole pahemmin kaloilla rasitettu.
Vesannon Pentin kela on kestänyt jo vuosikymmenet. Eikä ihme, sillä kelaa ei ole pahemmin kaloilla rasitettu.

Siikoja nousee vielä jonkin verran, mutta tahti alkoi ainakin vappuna hiipua. Kun ahvenet ja särjet eivät ole vielä alkaneet kilpailla samoista madoista, en kuitenkaan julistaisi ihan vielä siikaonkikautta loppuneeksi. Mutta ei se kaukana voi enää olla.

Tähän mennessä kaksi viikkoa kestäneellä lomalla aika ei ole tullut pitkäksi, kun kalavieraita on piipahtanut kiitettävästi, vaikka kuinka huono isäntä olen yrittänyt olla.

Jorma Vartia ja Olli Oittinen vaivautuivat yhdeksi päiväksi kalaan pääkaupunkiseudulta Korppooseen asti. Aika kunnioitettavaa.
Jorma Vartia ja Olli Oittinen vaivautuivat yhdeksi päiväksi kalaan pääkaupunkiseudulta Korppooseen asti. Aika kunnioitettavaa.

Kun mökillemme olivat saapumassa kaksi entistä Nokian miestä, vaimoni kysyi keitä sieltä olikaan tulossa, johon vastasin, että Olli ja Jorma. Vaimo kuuli tietenkin hieman väärin ja huudahti: Voi ei, oikeinko Ollilan Jorma, nyt täytyy alkaa siivota.

 

 

 

 

Oittisen Olli ja Vartian Jorma olivat muuten niitä miehiä, jotka olivat luomassa Nokian kulta-aikaa. Heistä mieleeni nousee kuumana käynyt Suomen kilpailukykykeskustelu. Mietin, että luotiinko se Nokia sillä, että työntekijöille pantiin kuusi  minuuttia lisää päivittäistä työaikaa vai olisiko siihen vaikuttaneet ihan muut asiat. Nokian alamäkikään ei varmasti johtunut siitä, että työvoima oli liian kallista.

Hittolainen, nyt meni sen verran yhteiskunnalliseksi tämä kirjoittelu, että taidan lähteä takaisin mökille jatkamaan lomaa vielä viikoksi. Moro, sano kaffenporo.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ mykkä kissa oli mauton.

Vastaa