BLOGIT | Kala-apajilla

Itsenäisyyspäivää siirrettävä

Olisin sangen surkea ihminen, jollei minulla, kuten kaikilla muilla, olisi joku kampanja menossa keskiviikkona sata vuotta täyttävän isänmaan kunniaksi. Aloitin oman kampanjani kauaskatseisena miehenä aika tasan 20 vuotta sitten. Sen jälkeen olen pitänyt kirjaa siitä, kuinka monta taimenta olen pyytänyt. Asetin tavoitteekseni, että Suomen täyttäessä sata vuotta olen sadan taimenen kalamies.

Tosiasiassa keksin kampanjani muutama päivä sitten, kun laskin kirjanpidostani, että olin saanut yhteensä 98 taimenta. Siitä on sopivan lyhyt matka juhlavaan lukuun ja aivan oikeaan aikaan.

Jännitys kohosi huippuunsa viime lauantaina, kun onnistuin lopulta saamaan 59-senttisen taimenen, mikä nosti taimensaldoni 99:ään. Kala oli villi.

En olisi inhimillinen jamppa, ellen olisi hetken miettinyt, alanko venyttelemään taimenta pyrstöstä, jotta saisin 60 sentin alamitan täyteen ja kalan joulupöytään. Olisin myös voinut ottaa silmälasit päästäni, jolloin en olisi nähnyt taimenen rasvaevää. Tällaisessa tilanteessa kalamiesten konstit ovat loputtomat.

Olen kuitenkin pyrkinyt suggestoimaan itseni siihen, että en enää ota ruokakalaksi luonnonkantaa olevaa taimenta, vaikka se olisi ylämittainen.

Tarvittaessa saatan tehdä yhden poikkeuksen: Juuri joulukalan saattaisin ottaa, jos en sattuisi saamaan istutettua taimenta.

Syksyn harvat taimentapahtumani ovat pääsääntöisesti osuneet iltapäivään, jolloin aurinko on alkanut painua mailleen. Loppusyksyllä kuvan vieheen väri on ollut toimivin.

Vapautin tämän veijarin takaisin mereen, koska uskon, että ehdin vielä ennen joulua saamaan istutetun taimen.

Voi että siitä vapauttamisesta tuli taas ihan joulumieli, vaikka lakikin minut tuohon vapautukseen toki velvoitti. Tunsin joka tapauksessa itseni suorastaan Äiti Teresaksi.

Sen sadannen taimenen kanssa taisi aika loppua kesken, koska en taida päästä vesille enää itsenäisyyspäivänä.

Suomella on nyt siis kaksi vaihtoehtoa: Joko Suomen 100-vuotispäivää pitää siirtää eteenpäin siihen ajankohtaan, jolloin saan seuraavan taimenen tai sitten valtion on tunnustettava, että Arvi Almanakalla on tapahtunut laskuvirhe ja Suomi onkin vasta 99-vuotias.

Kun Juha Sipilän hallitus ei arvatenkaan pysty edes näitä asioita hoitamaan, saatan tinkiä sen verran, että annan kansakunnan edun nimissä itselleni lisäaikaa vuoden loppuun.

Annan myös juhlallisen hyväntekeväisyyslupauksen: Jos saan sata taimenta tänä vuonna täyteen, luovutan sen pyynnissä käyttämäni vieheen parhaalle kalakaverilleni. Siis itselleni.

Ilman näiden vaihtoehtojen toimeenpanemista olisi selvitty, jos en olisi ollut aikaisemmin lauantaina taas totutun huono kalamies. Silloin oli nimittäin toinenkin taimen tarjolla, mutta enhän minä sitä veneeseen asti saanut jallitettua.

Toisesta asiasta saatoin iloita. Kalastimme iltapäivään asti Jalaksen Tompan kanssa, joka pääsi yhdellä kolmikiloisella vahinkohauella kuittaamaan voittaneensa keskinäisen kalakisamme. Tompan käsi kipeytyi heittämisestä kuitenkin sen verran, että hän jätti kisan kesken.

Vain neljä heittoa sen jälkeen, kun tiemme olivat erkaantuneet, sain taimeneni. Kun tiedetään, että taimenen kerroin verrattuna haukeen on virallisissa kalakisoissa 4, julistan täten itseni voittajaksi. Tämä tiedoksi sinne Gyltööseen. Ei tullut joulua vielä sinne.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ askeettisuudesta pitävä sirkustirehtööri päätti ostaa asunnon Kakolan entisestä vankilasta, koska siellä on karuselli.

Vastaa