Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Jäätä näkyvissä

Vaparenkaiden jäätymisindeksi alkoi näyttää viikonloppuna merkkejä siitä, että pian pitää alkaa harkita veneen nostamista ylös rannalle, tosin vain harkita. Olenhan minä jäätyneitä vaparenkaita tälle palstalle jo aiemminkin kuvannut, mutta viikonvaihteessa jäämäärä ja -laatu alkoi olla sellaista, että äärirajoilla mentiin.

Turussa kuuluu olleen viikonvaihteena kymmenen astetta pakkasta. Korppoossa liikuttiin pääasiassa 3-5 asteen tuntumassa, mutta kun tuuli oli mietoa, sää ei tuntunut kalastajan näpeissä kohtuuttoman kolealta.

Korppoon pääsaaren ja Vattkastin välisen salmen sisäosan valtasi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä sentin paksuinen jääkerros, joskin mökkimme edestä pääsi sunnuntaiaamulla jäätä veneellä murtaen vielä vaivatta sulaan veteen.

Autoillessani sunnuntaina iltapäivällä kohti Turkua jääpeitettä näytti ilmestyneen yllättävän moniin paikkoihin merellä.  Toisaalta ihmekös tuo, sillä merivesi oli esimerkiksi Korppoon pohjoispuolella jäähtynyt  kolmeen asteeseen. Kovin pitkiä pakkasjaksoja ei tarvita siihen, että mereen tulee pysyvämpi jääpeite.

Koukkupihdeille tuli ihan uudenlaista käyttöä, kun niillä piti murskata jääpaakkuja siimasta.
Koukkupihdeille tuli ihan uudenlaista käyttöä, kun niillä piti murskata jääpaakkuja siimasta.

Säätiedotus lupaa kuitenkin koko viikoksi saaristoon plussakelejä ja täksi maanantaipäiväksikin  tuulista, joten eivätköhän nuo jäät taas välisaaristosta häivy ennen kuin viikonvaihde koittaa.

Kävin työmatkalla maanantaiaamuna vakoilemassa joko Turun Jalostajan rannassa näkyy pilkkiukkoja. Ei näkynyt. Jos en ihan väärin tähyillyt, hieman kauempana Pansion marinan liepeillä taisi olla kairan reikiä, joten ehkä siellä joku on sunnuntaina käynyt jo kuhaa pilkkimässä. Ruokalassamme kuulin, että Raisionlahdella oli joku maanantaiaamuna pilkillä.

Kun joulutaimenta ei vielä viime viikonvaihteessakaan herunut, minun on vähän pakkokin pitää venettä vielä vesillä, vaikka moottorin jäähdytysveden kierron alkamista sai sunnuntaina hetken odottaa ja trimmikin oli aluksi jäässä.

Leudompi sääjakso näyttää ulottuvan jopa yli viikonvaihteen, joten saapa nähdä jääkö joulutaimenen saaminen taas jouluaattoon.

Lauantaisen kalareissumme mainittavin ja sykähdyttävin tapahtuma oli se, kun Vennon Heikille tuli siimasoppa.
Lauantaisen kalareissumme mainittavin ja sykähdyttävin tapahtuma oli se, kun Vennon Heikille tuli siimasoppa.

Itse asiassa, olen viimeksi nostanut veneen rannalle ja lopettanut heittokalastamisen Korppoossa joulukuun puolella vuonna 2010. Viime vuodet kausi on jatkunut vähintäänkin tammikuun puolelle.

Olen kalastuksen sivutoimena pyrkinyt nyt tähystelemään, näkyykö missään lintuinfluenssaan kuolleita vesilintuja. Ei ole näkynyt, joten ilmoituksia viranomaisille en ole tehnyt. Kateuksissani meinasin ilmoittaa, että eräällä eläköityneellä kollegalla on Iniössä lukuisia kuolleita vesilintuja, mutta kun ne ovat pakasteessa ja syöntitarkoitukseen hankittu, niin jätin ilmoittamatta.

Vennon Heikin kanssa tähyilimme kalaveneestä lauantaina kummissamme, miksi Houtskarin päällä pyöri noin tunnin ajan rajavartioston Dornier-lentokone ja sen jälkeen vielä helikopterikin ainakin kolmeen otteeseen. Pitihän minun noista havainnoistamme toimitukseen soittaa ja niin minusta tuli se lehdessäkin kerrottu lentovempaimien silminnäkijä liittyen Houtskarin valitettaviin surmiin.

Sellainen rauhoittava tieto sinne presidentin linnaan Saulille ja Jennille kerrottakoon, että  heille lahjoitettava jouluhauki on kuulemma nyt saatu tiettävästi Aspön vesiltä. Jalaksen Tomiltakin sellainen tilattiin, mutta joku ehti ensin. Tosin totesimme viikonvaihteessa vielä yhtä haukireissua viritellessämme, että olisi voinut jäädä saamatta. Tähän aikaan vuodesta hauen saaminen virvelillä on nimittäin melko työlästä. Ei kuitenkaan läheskään yhtä työlästä, mitä taimenen saaminen on tänä vuonna ollut.

Tulisivatpa ne turskat saaristoon pian, niin voisin vaihtaa lajia.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ eläintarhan hoitajalla roikkui koala suunpielessä.

Vastaa