Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Julmaa menoa taimenapajilla

Kärsin syyslomani aikana pahasta taimenkiimasta, jonka saivat aikaan  viikontakaiset tiedot siitä, että taimenta alkaa jo nousta. Niinpä päräyttelin veneellä neljä päivää Korppoossa apajalta toiselle, joissa meno oli suorastaan julmaa. Muunlaiseksi ei voi luonnehtia sitä, että vieheisiin napsahti tämän tästä – haukia. Sellainen voi aiheuttaa vanhalle miehelle kuolettavan sydänkohtauksen ja sitä seuraavan masennuksen.

Hauet tankkaavat nyt silakkaa. Tämäkin pullukka (siis etualalla) oli suorastaan käsittämättömän lyhyt verrattuna 4,5 kilon painoon. (Kuva Kimmo Kuusisto)
Hauet tankkaavat nyt silakkaa. Tämäkin pullukka (siis etualalla) oli suorastaan käsittämättömän lyhyt verrattuna 4,5 kilon painoon. (Kuva Kimmo Kuusisto)
Silakkasesonki on päässyt hyvään vauhtiin. Litkasimme niitä Sarinin Kati ja Kuusiston Kimmon kanssa mielin määrin. (Kuva Jukka Vehmanen)
Silakkasesonki on päässyt hyvään vauhtiin. Litkasimme silakoita Sarinin Katin ja Kuusiston Kimmon kanssa mielin määrin. (Kuva Jukka Vehmanen)

Haukien aktiivisuus ulkosaariston taimenkivikoilla kertoi siitä, että taimenkausi sittenkin vasta orastaa, vaikka merivesi oli painunut jo 9,5 asteeseen. Sain vain yhden kosketuksen taimeneen, mutta senkin todennäköisesti alamittaisen kalan ryssin.

Kalakalenteri lupaili loppuviikoksi hyvää syöntiä, mutta näemmä kalenterikaan ei voi mitään luonnonolosuhteille. En ole koskaan nähnyt, että merivesi olisi ollut niin alhaalla, eikä mataluus varmasti syöntiä ainakaan parantanut.

Luontoäiti on aika taitava maalari, joka osaa vetää rantakallioihin aika hienoja linjoja.
Luontoäiti on aika taitava maalari, joka osaa vetää rantakallioihin aika hienoja linjoja.

Meriveden mataluus aiheutti myös sen, että venettä ei saanut enää parkkiin laiturin viereen normaalilla tavalla ilman pohjakosketusta. Toivottavasti mökkiläisten veneet ovat säilyneet vaurioitta. Tuulet olivat onneksi miedot, mutta ohi ajavien veneiden aallot ovat saattaneet pannan veneiden pohjat koetukselle.

Turussa, kuten varmaan myös koko Saaristomerellä, merivesi oli sunnuntaina 51 senttiä normaalia alempana. Se on sikäli mielenkiintoista, että yleensähän merivesi on keskimääräisesti matalimmillaan  huhti-toukokuussa. Merivesi ei kuitenkaan ollut vielä ennätyksellisen alhaalla, sillä Ilmatieteen laitoksen mukaan vuonna 1934 se oli Turussa 71 senttiä normaalia alempana. Silloin varmaan pystyi Turusta kahlaamaan Maarianhaminaan.

Heitettäköön tähän vielä sellainenkin tieto, että korkeimmillaan merivesi on ollut Turussa vuoden 2005 tammikuussa, jolloin se oli plussalla 130 senttiä. Sen vuoden muistan paremmin kuin vuoden 1934.

Tästä aiheesta lisää huomisessa Turun Sanomien printtilehdessä.

Fundeerasin, että merikato on varmaan taimenille samanlainen katastrofi kuin tulva ihmisille. Rantojen kivikoissa asuvat taimenet saattavat menettää kotinsa, jonne niiltä jää koko omaisuus, kuten esimerkiksi kutuasu ja varatäplät. Kotivakuutus tuskin korvaa.

Saaristossa näkee nykyään useita merkikotka päivittäin. En ollut kuitenkaan vielä koskaan aiemmin elämäni aikana havainnut saaristossa yhtään kotkan pesää, vaikka niitä aina kalastaessani puiden latvoista olen yrittänytkin tihrustaa. Nyt sellaisen vihdoin havaitsin.
Saaristossa näkee nykyään useita merkikotka päivittäin. En ollut kuitenkaan vielä koskaan aiemmin elämäni aikana havainnut saaristossa yhtään kotkan pesää, vaikka niitä olen yrittänytkin puiden latvoista tihrustaa. Nyt sellaisen vihdoin havaitsin.
Viime viikonvaihteessa opin taas ties monennettako kertaa, että sellaisia haaveja ja nostokoukkuja ei kannata hankkia, joissa jatkovarsi lukitaan nupeilla.
Viime viikonvaihteessa opin taas ties monennettako kertaa, että sellaisia haaveja ja nostokoukkuja ei kannata hankkia, joissa jatkovarsi lukitaan nupeilla.
Kuten Rapalan haavin sisältä esiin kaivetun osan kuva osoittaa, nupille käy nimittäin aika usein ja vähälläkin käytöllä näin. Vieterimekanismi väsyy tai ruostuu eikä pompauta nuppia esiin.
Kuten Rapalan haavin sisältä esiin kaivetun osan kuva osoittaa, nupille käy nimittäin aika usein ja vähälläkin käytöllä näin. Vieterimekanismi väsyy tai ruostuu eikä pompauta nuppia esiin.

Osa kalatutuistani kalasti keskenään kilpaa taas Iniön Perkalassa, jossa hauki oli kuulemma aika oikukkaalla syönnillä. Heti ensimmäisen kisapäivänä perjantaina yksi venekunnista sai kymmenessä minuutissa samasta kaislikosta useita havaintoja suurista hauista, joita oli parhaimmillaan kiinni kolmessa vavassa. Isoimmat tietenkin karkasivat, niin kuin kalajutuissa aina. Mielenkiintoista oli se, että kalat olivat sen hetken aktiivisia, vaikka keli oli aivan tyyni.

Suurimman kalan Perkalan retkellä nappasi veljenipoikani Markus Vehmanen. 8,4 kilon vonkale tuli kuitenkin kisa-ajan jälkeen, kuten Perkalassa aika usein tuntuu jostain syystä käyvän. Markus vapautti hauen hyväkuntoisena takaisin mereen.
Suurimman kalan Perkalan retkellä nappasi veljenpoikani Markus Vehmanen. 8,4 kilon vonkale tuli kuitenkin kisa-ajan jälkeen, kuten Perkalassa aika usein tuntuu jostain syystä käyvän. Markus vapautti hauen hyväkuntoisena takaisin mereen. (kuva Jouni Vehmanen)

Itsekin panin merkeille sen, että loppuviikolla oli pitkiä pätkiä, jolloin hauki loisti poissaoloillaan, mutta yhtäkkiä niitä saattoi olla samassa kohtaan useita.

Iniön haukikisan voitto meni muuten tällä kertaa kisaisännälle Tammennon Jarille, jonka voittokala painoi 5,7 kiloa. Se on Perkalan kalakisan historian pienin voittokala. Kuten ehkä muistatte parin viikon takaisesta blogistani, sain aika ahkeraa kuittailua siitä, että menin voittamaan samaisen kisan siihen asti pienimmällä hauella, joka painoi 6,6 kiloa. Siksi en malta olla toistamatta tässä nyt vielä kertaalleen, että Perkalan kisan voitti siis Tammennon Jari 5,7 kiloa painaneella hauella, joka on kisan historian pienin. Siis vain 5,7 kiloa. On se pieni, mutta saaja on suuri.

 

Kuvaavaa viime viikonvaihteen Perkalan kisalle oli muuten se, että kakkoseksi tuli Viskarin Timo 5,2 kilon hauella, vaikka Timo ei enää viime vuosina ole vaivautunut edes kalastamaan. Hän on yleensä veneessä mukana mukavana maskottina. Epäilenkin vahvasti, että  hopeahauki hyppäsi ja nappasi Timon polttamaan norttiin.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ Turun telakalla laivoja rakentavia hitsareita kutsutaan teräsmiehiksi.

Yksi vastaus artikkeliin “Julmaa menoa taimenapajilla”

  1. Mr T

    Viikonlopun oman veneeni kalakisassa saaristomerellä pisteitä sai vain meritaimenesta. Kaveri voitti reilun 50cm taimenella, itse sain vain kaljoja. Näköjään kaakkoistuuli ja matala vesi…


Vastaa