Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Kaikki menee seinään

Suosikkiartistini Dave Lindholm kiteytti jo ajat sitten laulussaan noihin otsikon sanoihin sen, miten viime viikonvaihteen mökkireissuni sujui.

Olen aina vihannut kaikkia teknisiä vempaimia, koska minun kohdallani niiden toiminta tökkii tämän tästä. Mitä enemmän tuota roinaa ympärilleni kerään, sitä enemmän elämä kuluu niitä kiroillen. Aina on joku rikki ja aika menee niitä korjauttaessa.

Voi kunpa tulisi kivikausi.

Tekniset ongelmat syöksyivät päälleni viime viikonvaihteessa maanvyöryn lailla.

Ensin autoni oli jäädä Paraisten lossille, kun akku hyytyi pidettyäni lossimatkan aikana radiota ja sisävaloja päällä yrittäessäni yhdistää uutta kännykkääni puhelimen bluetoothiin – siinä tietenkään onnistumatta.

Akkuongelmasta selvisin niukin naukin, kun pienen odottelun jälkeen auto suostui sittenkin juuri ja juuri starttaamaan. Pääsinpä sillä vielä mökiltä kotiinkin, mutta akun vaihto lienee väistämättä edessä.

Seuraavaksi oli vuorossa taas puhelin. Olin jo kesällä hankkinut tuoreen kännykän yrityksestä, joka kauppaa enemmän tai vähemmän käytettyjä puhelimia uusia halvemmalla.

Yritys on luokitellut myytävät, tehdastarkastetut kännykät  koskemattomiksi, erittäin hyviksi, hyviksi ja niin edespäin kunnon mukaan.  Koskematon tarkoittaa yhtiön nettisivun mukaan sitä, että puhelin on uuden veroinen.

Perjantaina sain jo kolmannen koskemattoman puhelimen, koska kaksi edellistä olin palauttanut viallisina takaisin.

Ajattelin, että eivät kai ne kehtaa kolmatta kertaa lähettää minulle viallista puhelinta. Väärin luulin.

Sunnuntaina oli hyvä keli onkia siikaa, joskin sain ainoan siikasaaliini tuulisemmissa olosuhteissa lauantaina.

Kun pääsin ulos rantaan siikaongelle, huomasin muutaman tunnin päästä, että puhelimen akku oli finaalissa. Ensin puhelin ei suostunut soittamaan mihinkään ja pian sen jälkeen akku loppui ja laite pimeni. Sama toistui seuraavana päivänä.

Käyttövirheestä minua tuskin voi syyttää, koska puhelin oli koko ajan vesitiiviissä suojapussissa sekä kelluntapuvun sisäpuolella enkä kolhinut sitä mitenkään. Pakkastakaan Korppoossa ei ollut lainkaan.

Muutama tuttuni on tilannut samasta firmasta puhelimia ja ne ovat toimineet, mutta omien kokemusteni perusteella en voi missään nimessä suositella.  Minun luottamukseni firmaan ja sen liikeideaan meni totaalisesti. Päätin vaatia korvaavan puhelimen sijaan rahani takaisin.

Olen joutunut juoksemaan postissa lähettelemässä ja noutamassa puhelimia melkein useammin kuin elämäni aikana olen käynyt siellä yhteensä. Joka kerta olen joutunut viikon päivät sinnittelemään ilman henkilökohtaista puhelinta.

Mielestäni on ylipäätään kohtuutonta suomen kielen runtelua ja ylivenyttämistä, kun tällaisia puhelimia markkinoidaan koskemattomina. Sellaisiahan ne eivät selvästikään ole. Lupaukset tehdastarkastuksistakin lienevät aika pehmeitä, kun edes akkua ei näköjään tsekata uuden veroisena myytävästä puhelimesta.

Ja sitten murheesta kolmanteen. Lauantaiaamuna kävimme laskemassa vaimon kanssa verkot, jolloin huomasin, että verkkoveneemme vielä takuun piirissä oleva 20 hevosvoimainen Suzuki pätki. Kun laskimme verkkoja pakilla, kone sammuili jatkuvasti.

Olin juuri vaihtanut tankkiin tuoreemmat bensat, joten vika ei voinut olla vanhaksi menneessä bensassa.

Kun meidän piti lähteä nostamaan verkkoja sunnuntaiaamuna, kone ei lähtenyt käyntiin. Ei inahtanutkaan.

Soutureissuksi meni ja sunnuntaiksi suunniteltu heittokalastuskierrokseni jäi tekemättä. Sääli, sillä viikonvaihteen keli oli hieno ja suopea heittokalastajalle.

Lohtua toi se, että verkoista tuli yksi kampela ja se, että sain siikaongella yhden keskikokoisen siian. Ja yhden kolmipiikin. Myönteisenä seikkana mainittakoon myös se, että perinteisessä savustuspöntössä ei ilmennyt yhtään teknistä vikaa, takkapuista ei loppunut akku eikä airoista bensa.

Verkoista saamamme kampela ei ollut suuren suuri, mutta ei sentään pudonnut savustuspöntön ritilästä läpi. Kala oli jumalaisen makuinen. Eino Makunen jäi kirkkaasti toiseksi.

En minä muuten tässä näin pärisisi, mutta se vaan on niin, että varsinkaan tammikuussa ei ole järjen häivää lähteä merelle veneellä kiertelemään, jos kännykkä tai moottori antavat vähänkin merkkiä siitä, että ne voivat simahtaa kesken retken.

Apua ei liene ole kovin äkkiä saatavissa talvisella merellä. Olen varmuuden vuoksi tehnyt vaimolle selväksi, missä maisemissa yleensä kalastan. Eli mistä kannattaa etsiä, jos sama mies vielä kelpaa.

Veikkaan, että saattaisi mennä päiväkausia ennen kuin vaimolla alkaisi tulla äijäänsä niin ikävä, että alkaisi huudella perään.

Kaiken taas kokemani jälkeen, kysyin vaimoltani, vieläkö hän ihmettelee, miksi olen usein kovin negatiivinen ja pyrin varautumaan aina vastoinkäymisiin.

Ei pitäisi ihmetellä, kun toisella menee kaikki seinään. Kuvaavaa esimerkiksi on, että jos joskus menen kauppaan hakemaan jotain tuotetta, se on aivan varmasti juuri loppunut tai sitä löytyy vain toisella puolella kaupunkia olevasta liikkeestä.

Vaimoni myönsi, että minulla taitaa olla vaan kauhean huono säkä.

Nonnih. Siinä se tuli sanottua. Se, että en saa mahtavia kalansaaliita ei siis johdu heikoista kalastustaidoistani.

Olen aivan varma, että jos menisin Tuurin kyläkauppaan, käyntini jälkeen sen nimeksi muutettaisiin Uutuurin (vrt ruotsi otur) kyläkauppa.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ ihmisyöjän mieliruoka on jamppalaya.

 

 

 

 

 

Vastaa