Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Kalakisan järjestäminen on mutkikasta puuhaa

Terveisiä Riiasta, vaikka sitä enemmän tykkään yhä siiasta.  Heh. Runoa pukka heti kärkeen, vaikka enemmin pitäisi keskittyä vaikka särkeen. Tuplaheh.

Olin Latviassa työmatkalla, millä selittelen sitä, että bloggaukseni on vähän tutusta tahdista myöhässä. Latvian pääkaupungissa satoi niin hitosti, että kaduilla olisi voinut ajella veneellä ja vetää uistinta perässä.

Pettymys oli valtava, kun täällä ei myytykään mustapäisiä jigejä. (Kuvat: Jukka Vehmanen)
Pettymys oli valtava, kun täällä ei myytykään mustapäisiä jigejä. (Kuvat: Jukka Vehmanen)

Tuli nähtyä muun muassa Mustapäiden talo. Alunperin luulin sitä nimestä päätellen jigimyymäläksi, mikä oli suurin syy siihen, että suostuin koko reissulle lähtemään. Olen nimittäin pyrkinyt ympäristöllisistä syistä vähentämään lentämisen minimiin, koska hoidan osuuteni saastuttamisesta sekä autolla että veneellä.

Väinäjoen rannalla jollain oli hiton pitkä vapa (taka-alalla). Etualalla kauppahalli, jossa jopa minä näin kerrankin isoja kaloja.
Väinäjoen rannalla jollain oli hiton pitkä vapa (taka-alalla). Etualalla kauppahalli, jossa jopa minä näin kerrankin isoja kaloja.
Riikassa satoi vettä niin, että jotkut pakenivat tulvivilta kaduilta katoille. Hyvä olisi ollut sieltä onkia, mutta tämä typerys keskittyi kirjaan.
Riikassa satoi vettä niin, että jotkut pakenivat tulvivilta kaduilta katoille. Hyvä olisi ollut sieltä onkia, mutta tämä typerys keskittyi kirjaan.
Riikassa oli kivaa arkkitehtuuria, vaikka eiväthän nuo tönöt venevajoja voita.
Riikassa oli kivaa arkkitehtuuria, vaikka eiväthän nuo tönöt venevajoja voita.

 

Olen ulkoistanut lentämisen vieheilleni, jotka ovat lentäneet yhteismitallisesti maanpallon ympäri jo monta kertaa. Osa on jäänyt sille tielleen, mutta suurin osa on todennut, että oma pakki kullan kallis.

Turun Sanomien viikkoliitteestä Extrasta on lauantaina luettavissa, olinko Riikassa kalastamassa Väinäjoella, pilkkimässä baaritiskillä työnantajan piikkiin vai mitä siellä tein.

Sitä odotellessa seuraa muuta jorinaa.

Kalastustapahtumien järjestäminen ei Suomessa ole edelleenkään ihan yksinkertaista toimintaa, ei ainakaan vesialueiden järjestämisen puolesta.

Naantaliin kalastustapahtumaa viritellyt merimaskulainen kalastusopas Jani Ollikainen kertoo, että pelkät yhteystiedot Airiston-Velkuan kalastusalueen vesienomistajille olisivat maksaneet noin  5 000 euroa.

Luitte oikein: viisituhatta euroa.

Ollikainen toimii itse Lounais-Suomen kalastusalueen puheenjohtajana, mutta hänen organisaationsa hallinnoi pääasiassa sisävesiä.

– Mutta on meillä vesienomistajien rekisteri kuitenkin koottuna niin, että tiedot on helposti annettavissa ilman tuhansien eurojen kuluja, hän sanoo.

Airiston-Velkuan kalastusalueen kalataloussuunnittelija Timo Saarinen huomauttaa, että näiden kahden kalastusalueen omistuspohja on aivan erilainen  ja eri mittakaavaa.
– Meillä on ongelmana pirstoutuneisuus.

Airiston-Velkuan alueella on  noin 1800 vesialuepalstaa ja  670 jakamatonta vesialuetta, joissa saattaa olla noin 120 omistajaa. Sen lisäksi on 1100 yksityistä palstaa.
Naantalin kisa-alueella olisi ollut 80 palstaa, joista olisi pitänyt hankkia ja koota tiedot maanmittauslaitokselta. Saarinen arvioi, että niistä olisi tullut hänelle 4 600 euron lasku. Työajasta olisi pitänyt laskuttaa pari päivää. Kaiken kukkuraksi kaikilta palstojen omistajilta tuskin olisi lupaa edes herunut.
– Emme me olla tässä rahastamassa tai rokottamassa, vakuuttaa Saarinen ja pitää säälinä, että tapahtumien järjestäminen on tällaisten vaikeuksien takana.

Saarisen mukaan Airiston-Velkuan kalastusalueen pirstaleisuus on yksi syy siihen, miksi sillä ei ole suuria yhtenäislupa-alueita esimerkiksi vetouisteluun.
Saarisen mukaan kisojen järjestäminen olisi kuitenkin huomattavasti helpompaa Turun ja Naantalin kaupungin omistamilla vesialueilla. Ollikaisen mukaan esimerkiksi Turulla olisi tarjota vesiä pääasiassa vain aavoilta, mikä tuskin heittokalastajia innostaa.

Saarisen mukaan aiemmin lupien hankkiminen oli helpompaa kun niitä voi hankkia kalastuskunnilta.
–  Niiden tehtävä oli silloin myydä lupia,mutta kun vapakalastus vapautui, kalastuskunnat nukahtivat.

Ollikaisen mukaan pulmia on myös matkailuorganisaatioiden asenteissa.
– Kun täällä päin yrittää jotain kalastusmatkailua edistää ja saada siihen markkinointitukea, tuntuu ettei kalastusmatkailua lasketa oikein matkailuksi, hän sanoo.

Ollikainen onkin nyt ”eksynyt” tapahtumajärjestäjäksi aina Pyhäjärvelle asti. Siellä  taidetaan  nähdä Suomen ensimmäinen vastuullisen hauenkalastukseen liittyvä seminaari, kun Euran Sieravuoren Lomakeskuksessa järjestetään  27.-28.8. haukitapahtuma Pike Fest. Tapahtuman tarkoitus on edistää pyhäjärviseudun kalastusmatkailua sekä vastuullista kalastamista.

–Odotamme porukkaa tänne ainakin ympäri Etelä-Suomen. Määrää on vaikea ennakoida, mutta tapahtuma on maksuton, kertoo Ollikainen, jonka ohella järjestäjiin kuuluvat Sieravuoren lomakeskus ja Hauenkalastajat Facebook/.fi yhteistyössä Pyhäjärviseudun leader-hankkeen kanssa.

Säkylän Pyhäjärvellä voi lauantaina kalastaa koko päivän rennolla meiningillä pientä kilpailua unohtamatta. Paremmuus ratkaistaan kolmella haukikuvalla.  Teemana on Pyhäjärviseudun kalastusmatkailu. Paras kuvasarja palkitaan. Päivän päättää Michael Monroen keikka.

Sunnuntain seminaarissa pohditaan hauen kalastuksen säätelyä.  ” Alamitta, ylämitta, vaiko välimitta, kysyy Joni Tiainen, Helsingin yliopisto. Esillä on lisäksi mm. vieheiden tekoa 3D-tekniikalla.
– Meillä on myös pienvalmistajien ja erikoisliikkeiden messut lauantaina ja sunnuntaina, Ollikainen kertoo.

Ollikainen lupaa, että tapahtumasta tulee jokavuotinen, jos kaikki sujuu mukavasti.

Ehdin ennen Latvian reissua käydä sienessä Korppoossa, mutta kantarellisaalis jäi lukumääräisesti melkein huonommaksi kuin haukisaalis lauantaina, jollloin niitä tuli 14. Kuivuus oli tehnyt tehtävänsä, siis metsässä, ei merellä.
Ehdin ennen Latvian reissua käydä sienessä Korppoossa, mutta kantarellisaalis jäi lukumääräisesti melkein huonommaksi kuin haukisaalis lauantaina, jollloin niitä tuli 14. Kuivuus oli tehnyt tehtävänsä, siis metsässä, ei merellä.

 

PS. KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ kettu eksyi juoksukilpailussa ja jäi viimeiseksi oltuaan alusta asti häntä päässä.

Yksi vastaus artikkeliin “Kalakisan järjestäminen on mutkikasta puuhaa”

  1. Ari Pajukoski

    Varsinais-Suomen ELY-keskushan teki kalastusoppaille aikanaan lupapäätöksen, jossa se piti varsin helppona nykyisin internetin aikakautena selvittää vesialueen omistajat ja kalastusluvat. Ei tuon ELY-keskuksen lupapäätöksen mukaan pitäisi olla kovin hankalaa. No onneksi Korkein hallinto-oikeus oli asiassa eri mieltä ja nyt voivat kalastusoppaiden asiakkaat kalastaa kalastonhoitomaksulla. Kalastuskilpailu ja muu vastaava järjestetty toiminta vaatii kuitenkin edelleen vesialueen omistajan luvan.


Vastaa