Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Ihmisen mittainen taimen Korppoosta

Olen useasti nähnyt muiden tekevän niin, että he ovat ikään kuin venyttäneet taimenta painamalla pyrstöä yhteen, jotta kalasta tulisi alamitan täyttävä.  Tom Jalas keksi käyttää mittatikkuna hellyyttävästi vauvaa. Selvää on, että taimen ei voi olla alamittainen, jos se on ihmisen pituinen. Leikkimielisesti voisin sanoa, että pikemminkin nyt olisi pitänyt venyttää vauvaa, jotta sitä olisi tullut kalan mittainen.

Tomin kevään ensi taimenella oli mittaa 66 senttiä. Kalan paino jäi varmasti vauvan painosta, sillä taimen painoi 2,7 kiloa.
Tomin kevään ensi taimenella oli mittaa 66 senttiä. Kalan paino jäi varmasti vauvan painosta, sillä taimen painoi 2,7 kiloa.
Tätä taimenen kuvaa käytin aprillipilaan. (Kuva: Tom Jalas)
Tätä taimenen kuvaa käytin aprillipilaan. (Kuva: Tom Jalas)

Saatuani kalasta ensimmäisen kuvan lauantaina, keksin lähettää kännykällä aprillipilan kavereilleni. Siinä luki: en ole saanut tänään yhtään taimenta. Parin tunnin päästä lähetin taimenen kuvan, jossa luki ohessa: Aprillia, tottakai sain taimenen.  Ensimmäisenä reagoi Keskitalon Pasi, joka kysyi, paljonko kalani painoi. Vastasin: Tupla-aprillia, se kala ei ollut minun!

Vennon Heikki ei mennyt halpaan, vaan huomasi, että kalan vieressä maanneessa vavassa oli haspelikela, jolla en kalasta taimenta ja vieläpä sen, että kelan kampi oli väärällä puolella. Kymmenen pistettä ja iso hali päälle tarkkaavaisuudesta.

Keväällä kalamieheen iskee stressi, sillä taimenen kalastuksen lisäksi pitää välillä ehtiä onkia siikaa ja narrata haukea. Onneksi valoisa aika on keväällä pitkä.
Keväällä kalamieheen iskee stressi, sillä taimenen kalastuksen lisäksi pitää välillä ehtiä onkia siikaa ja narrata haukea. Onneksi valoisa aika on keväällä pitkä.
Mikä se sieltä kuohuista pilkistää?
Mikä se sieltä kuohuista pilkistää?
Siikahan se siellä.
Siikahan se siellä.

Viikonvaihteessa kevät harppasi saaristossa aimo askeleen eteenpäin, vaikka tosin Raisiosta sunnuntaina Iniöön kalaan lähteneet Haanpään Kimmo ja Keskitalon Pasi saivat veneellä ponnistella Röölän suntissa pari meripeninkulmaa liki kymmensenttisen, mutta pehmeän jään läpi. Jäivätpä vieläpä Iniöön päästyään ilman saalista, mikä lämmitti suunnattomasti mieltäni, kun en itsekään saanut havaintoakaan taimenista.

Kevään etenemisestä kertoi se, että muuttolinnut saapuivat sankoin joukoin, aina talitiaisista lähtien. Vakavammin puhuen: bongasin pari västäräkkiä ja kuulin jopa peipon laulavan. Haahkatkin olivat jo saapuneet sankoin laumoin (!) välisaariston vesille. Kotiinpaluumatkalla näin, että kurkia oli pelloilla enemmän kuin kauriita, siis tosi paljon.

Vaimo yllätti minut savustamalla verkosta saamansa kampelan. Se on nykyään välisaaristossa harvinaista herkkua. Olin niin taivaissa, että muistin kuvata kalan vasta, kun se oli jo puoliksi syöty. Paska kuva ahneen palkka.
Vaimo yllätti minut savustamalla verkosta saamansa kampelan. Se on nykyään välisaaristossa harvinaista herkkua. Olin niin taivaissa, että muistin kuvata kalan vasta, kun se oli jo puoliksi syöty. Paska kuva ahneen palkka.

Töissäkin olen ollut. Tapasin hiljattain Keskon väkeä, ja kuulin K-kauppias Anni Puhakalta, että hän ostaa taaperoilleen Barbien sijasta jigejä. Annin lapset kuulemma tykkäävät leikkiä jigeillä, kun niillä saa lapsen mielenkuvituksella tehtyä vaikka mitä. Jigien kilohintakin on niin olematon, että Annikin niistä tykkää.

Olen kuullut juttuja ja lukenut viehetestejä siitä, että hauki nappaa vaikka koukulliseen ruokalusikkaan. Anni Puhakkaa kuunnellessani mieleeni tuli, että vastavuoroisesti voisin joskus koittaa nappaako hauki Barbiin. Pölhö ajatus oli pakko nyt kertoa täällä, koska siitä saisi otsikon: Ken Barbilla kalastaa.

Aihe on sydäntäni lähellä muutenkin: Aamupalaverissa pomo kysyy yleensä, mitä Vehmanen aikoo tehdä tänään, mihin vastaan ettei ole mitään taaskaan tekeillä, joten voin olla pomon Barbi. Lupaan, että hän saa väännellä minua symbolisesti tarpeidensa mukaan.  Pelkkä mielikuva aiheuttaa sen, että pomo antaa minun olla koko päivän rauhassa ja sallii kirjoittaa vaikka blogia. Hyvä niin, sillä se kuuluu taloustoimituksen aihepiireistä ydinvastuualueisiini, joita ovat kalatalous- ja ilotalous.

Viime viikolla olin tekemässä juttua printtilehteen siitä, että Airiston-Velkuan kalastusalue on puuhannut siianonginnalle uuden yhtenäislupa-alueen Turun ja Naantalin kaupungin vesialueille. Laaja juttu löytyy viime perjantain Turun Sanomista.

Yhtenäislupa-alue pohja on hyvä avaus, vaikka Turun ja Naantalin vesialueilla on saanut onkia ennenkin, tosin ei samalla luvalla, kuten nyt. Naantalissa sai onkia kahdella luvalla, nyt kolmella, kuten Turussakin. Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin, jotta myös yksityiset vesienomistajat liittyvät joukolla mukaan, koska sieltä syntyisi siianonkijoille yhtenäislupa-alueen varsinainen lisäarvo, kun käyttöön tulisi kokonaan uusia lupa-apajia useammalla vavalla onkimista halajaville.

Ruissalon Kolkonnokassa oli viime viikolla suuri mediatapahtuma, kun Meri & metsästä tuttu Jani Hakkarainen onki siikaa.
Ruissalon Kolkonnokassa oli viime viikolla suuri mediatapahtuma, kun Meri & metsästä tuttu Jani Hakkarainen onki siikaa.
Hakkarainen kertoi Timo Saariselle, että kalastustarvikeliike myy matoja parhaana siikasesonkina yli sata purkkia viikossa.
Hakkarainen kertoi Timo Saariselle, että kalastustarvikeliike myy matoja parhaana siikasesonkina yli sata purkkia viikossa.
Hakkaraisella oli täysin työ löytää sulaa vettä, mihin siikaongen saattoi heittää.
Hakkaraisella oli täysin työ löytää sulaa vettä, mihin siikaongen saattoi heittää.

Lupa-alueiden omistajat voisivat saada lupatuloista lisäansiosta. Olen aiemminkin ihmetellyt, miksi uuteen kalastuslakiin ei saatu läpi Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestönkin esittämää toivetta siitä, että kalastonhoitomaksun lisämaksulla voisi lunastaa oikeuden kalastaa useammalla vavalla, toki johonkin järkevään rajaan asti. Tämän ajatuksen takana olivat kai vetouistelijoiden tarpeet, mutta idea olisi palvellut siikaonkijoitakin.

Lisälupatulot olisivat kilahtaneet ainakin osittain vesienomistajien kukkaroon, mutta vanhat rintamalinjat taisivat merkitä enemmän kuin eurot.

Airiston-Velkuan Kalastusalueen kalataloussuunnittelija Timo Saarinen nosti esille saarten ja vesienomistajien kannalta hyvän pointin: jos saarilla olisi keväällä siianonkijoita, merimetsot eivät tunkisi niihin. Toisaalta tämä edellyttäisi kalamiehiltä hyvää käyttäytymistä sekä vastuullisuutta. Siianonkijoiden ja merimetsojen taistelu samoista rannoista voisi saada muuten rumia ja asiattomia piirteitä. Enkä nyt tarkoita sitä, että merimetsot alkaisivat syödä siianonkijoita, vaikka ne joidenkin mukaan kaikki vonkaleet suuhunsa popsivatkin.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ  takavuosien julkkista Tabe Sliooria kutsuttiin lapsena taaberoksi.

Vastaa