Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Kerrankin meinasi napata suursaalis

Kaislikon kupeessa kävi meret seisauttava loiskahdus. Paiskoin nopeasti vieheeni veteen piirtyneiden pyörteiden kohdalle. Kelaus, pysäytys, kelaus. Ei tärppiä, mutta hetken kuluttua muutaman metrin päässä kävi taas sellainen polskahdus, etten ollut ennen nähnyt. Useasta heitosta huolimatta saalis ei jäänyt koukkuuni.

Muutaman minuutin päästä olin aivan öökitöllinä, kun huomasin, että uudessa loiskahduksessa meren pinnalla vilahti räpylä, pian toinenkin. Eikä mikään joutsenen räpylä – vaan sukelluskalastajan.

Tapio Salakarin mukaan sukelluskalastuksen harrastajia lienee Suomessa noin 2 000.
Tapio Salakarin mukaan sukelluskalastuksen harrastajia lienee Suomessa noin 2 000.

Vasta silloin tajusin, miksi vähän matkan päässä merellä lillui avovene ankkurissa ilman ristin sielua. Merkkiäkään ei näkynyt muille merenkulkijoille viestinä siitä, että pinnan alla hyörii sukeltaja.

En jaksa paheksua sukeltajaa, koska saamani kokemus oli hauska ja mieleen painunut. Mutta jos sukeltaja olisi jäänyt persuuksistaan koukkuuni, olisinko saanut täyttää hänet ja panna seinälle trofeeksi, kun virallisia merkkejä ei ollut?

Tämä muutaman kesän takainen tapaus muistui mieleeni, kun olin Turussa viikonvaihteessa järjestettävän Meri kutsuu -messujen tiedotustilaisuudessa, jossa Saaristomeren Sukeltajiin kuuluva Tapio Salakari oli kertomassa harrastuksestaan.

Sukelluskalastajien joukkoon mahtuu monenlaisia, mutta Salakarin mukaan ainakin aktiivisesti lajia harrastavat kertovat sukellusliikkeistään pintapoijulla, joka toimii myös levähdyskellukkeena.

Pintapoijun lisäksi sukelluskalastaja tarvitsee märkäpuvun, ne räpylät ja harppuunan. Omat keuhkot pitää myös olla, koska happilaitteita ei käytetä.

Sukelluskalastaja hankkii kuulemma vesioikeuden haltijan luvan, kalastuksenhoitomaksun ja läänikohtaisen vieheluvan, vaikka eihän siinä harppuunassa edes mitään kelaa ole.

Sukelluskalastaja tarvitsee märkäpuvun lisäksi harppuunan, räpylät ja pintapoijun.
Sukelluskalastaja tarvitsee märkäpuvun lisäksi harppuunan, räpylät ja pintapoijun.

Mieleeni juolahti, että sukelluskalastaja saa varmaan kalastaa rauhassa. Luulisi, etteivät kalastusvalvojat ja merivartioston väki tule kyselemään lupia sinne meren syvyyksiin, tai jos tulevat, aika märkiä lappusia joutuvat tulkitsemaan. Vaikka eiväthän lupien kyselijät oikeasti mikään riesa ole, päinvastoin.

Salakari arvioi, että Suomessa on noin 2 000 sukelluskalastuksen harrastajaa.
– Jotkut käyvät mökkilaiturilta kerran kesässä sukelluskalastamassa, aktiivisesti kilpailevia on noin 70–80. Joukossa on merenneitojakin, tosin vähemmässä määrin.

Lisäsäväyksen harrastukseen saa, kun sukelluslaseissa on kamera.
Lisäsäväyksen harrastukseen saa, kun sukelluslaseissa on kamera.

Salakarin mukaan sukelluskalastajan ei tarvitse olla mikään superhessu. Lajia ei ole tapana harrastaa hullun kiilto silmissä.

Vaatimattomiakin nämä sukelluskalastajat tuntuvat olevan. Kun Salakarilta kysyttiin hänen parhaista saaliistaan, hän vastasi: ”Olen minä pari särkeä saanut”.

No, ei hän malttanut jättää saalisjuttua siihen, mistä päättelin, että kyseessä lienee ihan vedenpitävä kalamies. Edes kidutuspenkkiä ei tarvittu siihen, että Salakari paljasti saaneensa lajin EM-kisoissa 10-kiloisen Välimeren ahvenen, jolla irtosi paikka MM-kisoihin.

Epäilemättä mielenkiintoinen laji, jota en kuitenkaan ala itse harrastaa, koska olen surkea uimari. Sitä paitsi minulla on jo elämänpituinen kokemus pohjalla olosta, minkä ansiosta näytänkin ihan simpulta.

P.S. Jos joku on odotellut tietoa siitä, milloin eduskunta hyväksyy kalastuslain, väliaikatietona kerrottakoon, että ihan viime hetkiin menee. Asiasta äänestetään huomisessa tai viimeistään lauantaisessa täysistunnossa. Jos ei ratkaisua silloin synny, lakiehdotus raukeaa.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ sukelluskalastajan vaimo halusi olla miehensä harppuna.

Meri kutsuu + Outdoor -messut Turun messukeskuksessa 13.–15.3.2015. Katso video valmisteluista:

Vastaa