BLOGIT | Kala-apajilla

Kohti kertakäyttökeloja

Minua on alkanut nyppiä kalastuskelojen heikko laatu. Juuri mikään kela ei ole kestänyt ilman vikoja vuottakaan aktiivikäytössäni. Surkuhupaisin esimerkki on tältä syksyltä, kun hankkimani matalaprofiilisen hyrräkelan jarru sanoi sopimuksensa irti viikon käytön jälkeen.

Toivon melkein, että joku alkaisi valmistaa halpoja kertakäyttökeloja, koska eivät  kalliimmatkaan kelat sen kauemmin juuri kestä, hieman kärjistetysti sanoen.

No, takuu toi uuden kelan tilalle, mutta tällä hetkellä minulla on odottamassa toinen matalaprofiilinen hyrräkela takuukäsittelyyn lähtöä. Siitä alkoi murentua siimapuola mystisesti puolen vuoden käytön jälkeen. Takuuna sain uuden puolan, mutta sen jälkeen huomasin, että rikkinäinen siimapuola oli syönyt myös kelan runkoa. Kelatessa kelasta lähtee muutenkin sen verran kova krohina, että mieli tekisi käyttää kuulosuojaimia.

Nämä ovat vähän erikoisempia vikoja, mutta lukemattomat ovat ne laakerit, jotka hyrräkeloistani on vaihdettu. Miten on mahdollista, että kelainsinööri ei osaa keksiä meriveden kestävää laakeria? Ei voi olla niin vaikeaa.

Kalastin pitkään haspelikeloilla merkkiuskollisesti, mutta päätin siirtyä muutama vuosi sitten hyrräkeloihin, koska haspelien sangan jousitukset tuntuivat nekin hajoavan turhan helposti eikä niitä juuri kannattanut viedä korjattaviksi.

Siirryin merkkiuskollisesti saman brändin matalaprofiilisiin hyrräkeloihin, joiden uskoin kestävän kalliimman hintansa vuoksi haspeleita kauemmin. Eivätpä tunnu kestävän.

Tämä muistaakseni pari vuotta palvellut, yli 200 euron hyrräkela tuli juuri palasina huollosta. Siinä oli niin moni osa rikki ja ruosteessa, että korjaaminen olisi maksanut yli sata euroa. Rajansa se on rahan lyömisessä romuunkin. (Kuvat Jukka Vehmanen)

Kun monet kokeneet kalamiehet näyttävät nykyään suosivan haspeleita, minulla on vaihtoehtona siirtyä takaisin niihin tai alkaa käyttää pyöreäposkisia, perinteisiä hyrriä, jollainen yksi melko hyvä yksilö minulla entuudestaan onkin.

Päätin siirtyä nyt pyöreäposkisiin hyrriin, mutta merkkiuskollisuudesta olen päättänyt luopua. Siihen vaikutti se, että käyttämäni brändin maahantuojan huolto on luvattoman hidas. Korjattava kela voi maata kuukausitolkulla maahantuojalla. Se vahvistaa käsitystäni siitä, ettei kelabisneksessä ainakaan asiakas ole tärkein.

Onnekseni kalastusvälinekauppiaani palvelee asiakkaitaan henkilökohtaisesti korjaamalla keloja välillä itse, mikä erottaa erikoisliikkeen myönteisesti kasvottomista tavaratalojen kalastusosastoista.

Siitäkin huolimatta kalastukseni perustuu nykyään pakosta neljän kelan taktiikkaan: yksi on korjattavana, toinen on menossa korjattavaksi ja kaksi on aktiivikäytössä. Ajatelkaapa, jos perheen kohdalla olisi autojen kanssa näin. Ne ovat sentään aika paljon monimutkaisempia kapineita kuin kelat, muttei silti yhtä usein rikki.

Viime viikonvaihteena kalastin taas turhaan taimenta. Alan uskoa parin viime vuoden kokemusteni pohjalta, ettei taimenia kerta kaikkiaan enää ole ainakaan Korppoon suunnalla.

Ihmekös tuo, kun ei niitä siellä kukaan istutakaan. Jostain raportista löysin taannoin tiedon, jonka mukaan viimeiset istutukset on tehty Korppoon suunnalla joskus 10 vuotta sitten.

Kalapäivän jälkeen mökille palatessani minua aina jännittää, mitä vaimo onkaan taas puuhannut. Viime viikonvaihteessa hän oli kaatanut rantalepän, joka oli päätynyt mereen. Sinnikäästi hän kuitenkin moottorisahasi ja paloitteli lepän meressä sen jälkeen kun oli ensin hinannut sen veneellä sopivampaan paikkaan. Vanhalle pelastautumispuvulleni oli käyttöä.

Tiedä sitten minne ohjautuvat kalavesien omistajille kalavesien käytöstä kalastuskorttivaroista maksettavat korvaukset. Käsittääkseni niitä on tarkoitus käyttää myös istutuksiin, tai niin meidän ainakin annetaan luulla.

Ei ihme, ettei Airistollakaan enää järjestetä vetouistelukisoja, kun taimenia on sielläkin kovin vähän istutuksista huolimatta. En edes muista milloin olen nähnyt viimeksi vetouisteluveneen.

Luulisi, että varsinkin saariston mökkikylissä ja muissa matkailusta ropoja saavissa yrityksissä herättäisiin tähän ongelmaan. Matkailusesongin aikaisempi alkaminen ja sen jatkuminen myöhempään syksyyn voisi onnistua, jos taimenta olisi tarjolla.

Olen kuitenkin pannut merkille, että tänäkin syksynä merellä on näkynyt entistä vähemmän kalastusveneitä. Kuka viitsii vuokrata kalamökin viikonlopuksi, kun kalaa ei tule ja samalla hinnalla pääsee viikoksi etelään?

Kerron esimerkin. Keskitalon Pasi, Viskarin Timo ja Lehdon Petri lähtivät viime viikonlopuksi Ahvenanmaan Brändön puolelle kuultuaan, että sinne on istutettu paljon taimenta.

Kuinka ollakaan, heillä oli yhteensä kuusi taimentapahtumaa, joista kaksi konkretisoitui ylös saatuina kaloina, tosin alamittaisina.

Toinen kalaporukka oli mennyt samaan paikkaan kalaan aikaisemmin viikolla ja oli saanut veneeseen asti 15 taimenta. Tapahtumia oli 22.

Ja minäpoika kalastin Korppoossa näkemättä vilaustakaan taimenista, missä ei tosin ole mitään uutta.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ kastraatioita tekevään eläinlääkäriin ihastunut bilenainen himoitsi kuoharia.

2 vastausta artikkeliin “Kohti kertakäyttökeloja”

  1. Z.Z.Zalolainen

    Meinaatko että myös ABU:n kelat ovat nykyään kelvottomia?
    Kalakorvausrahat jaetaa osakkaille parempaan käyttöön, mitä niitä rahoja mereen heittämää.


  2. Turun Sanomat

    Journalistisista syistä en nimeä, minkä merkkisiä keloja tarkoitin, mutta sen voin sanoa, etten tarkoittanut ABUa, koska siitä minulla on melko vähän kokemuksia.
    Monet vesien omistajat myyvät saaristossa tuotteitaan, esimerkiksi monet maanviljelijät omistanevat myös vesiä. Porkkanoille ja perunoille voisi olla tilojen suoramyyntiostajia enemmän, jos olisi kalaturisteja. Noin niin kuin esimerkiksi.


Vastaa