Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Kummituksia ja hullua menoa

Kun kalasaaliit ovat joskus kiven alla tai lähellä jopa merenpohjanoteerausta, mieltä on syytä yrittää piristää muilla keinoin, jotta mies ei vaivu synkkyyteen. Viime viikonloppuna päätin kummitella, kuten aina tilaisuuden tullen mökillä teen.

Otollinen tilaisuus aukeni, kun naapuriimme vaimon veljen mökille saapui ensi kertaa perheen esikoinen tyttöystävineen kahden kesken. Illan hämärryttyä vetäisin pussilakanan päälleni ja lähdin ikkunan taakse haamuilemaan.

Pettymys oli suuri, kun nuoripari ei ollut moksiskaan, vaan tuli terassille virnuilemaan, kun kompastelin sinne tänne pussilakanaummikkona.

Olisi vissiin pitänyt tehdä kunnolliset silmänreiät. Ihmekös tuo, että homma ja äijä menivät päin mäntyä.
Olisi vissiin pitänyt tehdä kunnolliset silmänreiät. Ihmekös tuo, että homma ja äijä menivät päin mäntyä.

Jo päivää aikaisemmin vähän kauempana olevat mökkinaapurimme varmaan luulivat, että nyt se hullu on seonnut kokonaan, kun pyörin kalaveneelläni myöhään merellä mökkimme edustalla heiluen samalla veneessä kuin mielenvikainen.
Naapureillekin tiedoksi: Yamaha Marine Centerin Viikarin Janne oli kaupannut veneeni perään upouuden moottorin, ja hoitelin pienillä kierroksilla tehtävää sisäänajoa samalla kun puunasin venettä. Onneksi ei osunut merivartiosto paikalle. Olisivat varmaan vieneet mennessään, niin holtittomalta touhu varmaan näytti – mutta vain näytti.

Ilman sisäänajovelvoitetta veneen putsaaminen olisikin varmaan jäänyt, kun minä olen sitä mieltä, että kalavene on työvene eikä sitä siksi ole aihetta ylenmäärin helliä. Kalakaverikseni lauantaina lähtenyt Vennon Heikki taisi olla eri mieltä, sillä hän oli antanut laittaa kalaveneeseensä uudet hienot teippaukset ja muutenkin ehostanut sitä siihen malliin, että luulin hetken meidän olevankin lähdössä riuureissulle kalastuksen sijasta. Totesimme kuitenkin, että ei sitä nyt vakiintuneet miehet tässä iässä enää – tukkakin Heikillä oli tupeeraamatta – kun kerran kalastusta on tarjolla.

Tästä muistuu mieleeni Brändön Gullvivanin saunassa kuulemani hauska tarinantynkä. Eräs aikamiehen ikään ehtinyt kalastaja kertoi avovaimonsa tiedustelleen häneltä kerran, olisiko jo aika mennä naimisiin, mihin vääräleukainen mies oli vastannut: kuka meitä nyt enää huolisi.

VG Boatsin Haanpään Kimmo oli ehostanut Heikin Silver Eaglen vallan hienoksi, minkä vuoksi luulin ensiksi, että rantaamme saapuu joku rikas. (Kuvat: Jukka Vehmanen)
VG Boatsin Haanpään Kimmo oli ehostanut Heikin Silver Eaglen vallan hienoksi, minkä vuoksi luulin ensiksi, että rantaamme saapuu joku rikas. (Kuvat: Jukka Vehmanen)
Meriveden lämpötila läheni jo neljää astetta. Se lienee sen verran kylmää, että kalat pysyttelivät peiton alla piilossa. Etsimme niitä Vennon Heikin (kuvassa) kanssa kuusi tuntia turhaan.
Meriveden lämpötila läheni jo neljää astetta. Se lienee sen verran kylmää, että kalat pysyttelivät peiton alla piilossa. Etsimme niitä Vennon Heikin (kuvassa) kanssa kuusi tuntia turhaan.
Kun kalojen nosto ei aiheuttanut kiireitä, ehdin kuvata joutsenia, jotka olivat näköjään jo aloittaneet pesinnän. Muuttolintoja tuli viikonvaihteessa runsaasti aina västäräkeistä peipposiin asti.
Kun kalojen nosto ei aiheuttanut kiireitä, ehdin kuvata joutsenia, jotka olivat näköjään jo aloittaneet pesinnän. Muuttolintoja tuli viikonvaihteessa runsaasti aina västäräkeistä peipposiin asti.
Sain vaimoltani hänen tekemänsä keinutuolin, jonka hienouksiin kuuluu kalan muotoiset käsinojat ja pehmythaukityyny niskatukena.
Sain vaimoltani hänen tekemänsä keinutuolin, jonka hienouksiin kuuluu kalan muotoiset käsinojat ja pehmythaukityyny niskatukena.

Minutpa huoli sellainen vaimo, että parempaa on vaikea löytää. Nytkin hän oli tehnyt täysin yllätyksekseni ja salaa Adirondack-tuoliin, jollaisen hän on yhden puuseppäillyt jo ennen. Tämä uusi tuoli vasta yliveto on, koska se on keinutuoliversio.
Ne miehet nostakoon vavan pystyyn, joiden vaimo on osannut tehdä omin pikku kätösin moitteetta toimivan ja hiton komean kiikkustuolin.
Olin jo monta vuotta ehtinyt toivoa itselleni keinutuolia, mutta sille ei oikein ole sisätiloissamme paikkaa. Niinpä kekseliäs vaimoni älysi rakentaa sen mökkimme terassille sijoitettavaksi. Tosin mökin terassilla alkaa olla niin paljon mööpeleitä, että terassia pitää pian taas laajentaa. Eikä siinä muuten mitään, mutta tällä menolla terassimme ulottuu kymmenen vuoden päästä Ruotsiin asti, ja se olisi huono juttu se.

Ei siitä Heikin ehostetusta paatista oikein ollut kalaveneeksi. Emme saaneet taimenta emmekä haukea, mikä voi selittyä vain veneen väärän värisillä teippauksilla, eikä ainakaan kalamiesten huonoilla taidoilla.

Satton Nikoa minä vihaan sydämeni kyllyydestä. Ainakin vielä tämän päivän.
Satton Nikoa minä vihaan sydämeni kyllyydestä. Ainakin vielä tämän päivän.

Kehveli kalamies Niko Satto lähetti kuvan saatuaan Naantalin vesiltä 12,3 kilon hauen – ja vieläpä perholla. Voi, jumanskurpa, että osaan vihata ihmisiä, jotka saavat isoja kaloja, silloin kun minä en saa.

Lähden loppuviikolla kolmen viikon kalastuslomalle Korppooseen, ja jos näissä bloggauksissa tulee tavallista pidempi tauko, se johtuu siitä, että istun keinutuolissa.
Itse asiassa, voin kalastaa silti. Puusta tehty tuolihan kelluu. Kyllä vaimoni siihen varmaan saa lisävarusteena pienen perätuupparin ja vapatelineet asennettua.  Minäkö muka hullu. Kysymys on retorinen.

P.S KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ uuden elokuvan filmannut ohjaaja halusi tehdä veneenvetokärrystä trailerin.

Vastaa