Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Lisää vettä kuha- ja haukisoppaan

Turkulaistutkijat ovat tutkijatohtori Silva Uusi-Heikkilän johdolla tehneet sen  partasudinterävän päätelmän /TS 22.9.), että kalojen alamittarajoitukset ohjaavat kalastuspaineen suurikokoisiin kaloihin. Sitä arvokkaampi tieto on, että kalastus voi aiheuttaa perinnöllisiä muutoksia kalojen keskimääräisessä koossa. Esimerkiksi Saaristomerellä kuhat ovat pienentyneet ja niiden sukukypsyys on aikaistunut voimakkaan kalastuksen myötä.

Voi kauhia. Kuhilta on viety lapsuus.

Isojen kalojen poistaminen johti tutkijoiden seeprakaloilla tekemässä tutkimuksessa monimuotoisuuden hiipumiseen. Tutkijat muistuttivat, että monimuotoisuuden heikkenemisellä voi olla tuhoisia seurauksia. Kalakantojen toipuminen liikakalastuksesta saattaa olla erittäin hidasta ja jopa mahdotonta.

Tutkimuksen julkistaminen osui otolliseen aikaan siksi, että vuoden alussa voimaan tulleessa uudessa  kalastuslaissa määriteltiin mm. kuhan alamitta uudelleen. Keskustelu aiheesta käy Saaristomerelläkin edelleen kuumana.

Kuhan alamitan nostolla kai tavoitellaan juuri sitä, että kääpiöityneen kuhakannan keskikoko saataisiin nousuun niin, että isoja yksilöitä olisi enemmän. Tutkimustuloksesta voi kuitenkin äkkiseltään vetää sen johtopäätöksen, että alamittoja ei pitäisi olla ollenkaan, mikä on hämmentävää.

Loppukysymys kuuluu, palauttaisivatko pilkkijät ja jigikalastajat suuret kuhat takaisin, jos he saisivat ottaa ruokakaloikseen pieniä kuhia. Ammattikalastajien osalta tätä kysymystä ei tarvitse edes pohtia.

Vielä suurempi kysymys on, selviäisivätkö kuhat palautuksesta hengissä, sillä käsittääkseni kuhan selviäminen on kyseenalaisempaa kuin hauen.

Jos rehellisiä ollaan, suurissa hauissa on se ongelma, että niiden saaminen koukusta pois vahingoittumattomana on paljon hankalampaa kuin pienien kalojen, koska suurten ja vahvojen haukien pitäminen aisoissa varsinkin veneen pohjalla on haasteellista.

 

Jasper Pääkkönen on taas kalojen asialla.
Jasper Pääkkönen on taas kalojen asialla.

Lisääntyvä huoli kalakannoista näkyy siinäkin, että Erä-lehti on pantu kovaan paineeseen. Sosiaalisessa mediassa toimiva Hauenkalastajat-ryhmä kehottaa laatimassaan adressissa lehteä muuttamaan kalastuskilpailunsa sääntöjä kestävämpään suuntaan.
Adressi keräsi viikon aikana 1150 nimeä, ja sen ovat allekirjoittaneet mm. tunnetut vastuullisen kalastuksen puolestapuhujat näyttelijä Jasper Pääkkönen ja juontaja Mikko ”Peltsi” Peltola – kuinkas muuten.
–  Nykyaikainen virkistyskalastaja ei enää koe, että ennätyskalan tappaminen on palkitsemisen arvoinen asia, sillä tiedetään, että juuri isoimmat yksilöt ovat kalakannan elinvoimaisuuden kannalta kaikista arvokkaimpia,  Pääkkönen muistuttaa.

Pääkkösen mielestä suomalaisen kalastusmedian on reagoitava tähän murrokseen, ja samalla kannettava oma kortensa kekoon kalakantojen vahvistamisessa.

Useissa Euroopassa järjestettävissä petokalojen kalastuskilpailuissa on siirrytty noudattamaan käytäntöä, jossa pyydystetyt kalat vapautetaan mittaamisen ja kuvaamisen jälkeen hyväkuntoisina takaisin vesistöön.
– Valitettava totuus on se, että tiettyihin kalalajeihin ja etenkin niiden suuriin yksilöihin kohdistuu kohtuuttoman suuri pyyntipaine. Erinäiset ympäristösyyt ovat vuosien saatossa vaikuttaneet siihen, että moni kalakanta on heikko, samalla kun kalastuksen harrastajamäärät ovat mittavasti kasvaneet, sanoo Peltola.

Peltolan mielestä yksi merkittävä toimenpide on valikoiva kalastus siten, että saalispaine ei kohdistu erityisen kookkaisiin yksilöihin tai emokaloihin, joiden tehtävä suvunjatkajina on ihmisravintoa tärkeämpi.
– Siksi kilpailut siitä kuka tappaa suurimman kalan pitäisi lopettaa kokonaan ja suorittaa isomusten dokumentointi kestävästi saaliit vapauttaen, sanoo Peltola.

Edelleen kalastuskilpailuissa usein vaaditaan, että kalat on otettu saaliiksi ja punnittu esimerkiksi kaupassa.

Olen osallistunut monella tavalla järjestettyihin kalakisoihin, joista ääripäätä edusti vielä muutama vuosi sitten Brändön haukikisa, jossa rantaan piti tuoda haukia punnittavaksi saavikaupalla, mikäli mieli menestyä. Muistaakseni enimmillään niitä tuli 1 200 kiloa. Ei ihme, että paikalliset vesien omistajat alkoivat olla huolissaan siitä huolimatta, että kuorma-autoon lastatuista kaloista saadut varat käytettiin paikalliseen meripelastustyöhön.

Muutos on Brändössä ja muissakin kisoissa ollut menossa järkevämpään suuntaan. Mielestäni tähän asti ehdottomasti paras voiton ratkaisutapa on ollut Houtskarin Mossalassakin käytössä ollut malli, jossa kalan koko todennettiin valokuvaamalla se mittalaudan päällä, mikä jälkeen kala vapautettiin välittömästi.

Kaikissa kalakisoissa voi voiton saada huijaamalla eikä valokuvaukseenkaan perustuva kisa ole aukoton. Huijaamiskynnys on kuitenkin korkealla, koska me kalamiehet olemme niin kateellisia toistemme saaliista että kisakumppanien touhuja seurataan silmä kovana. Parran pärinää ja jupinaa piisaa kuitenkin lähes aina.

Olen aina ollut sitä mieltä, että kisoihin ei kannata haalia kovin arvokkaita palkintoja, jotta ne eivät houkuta huijauksiin. Palkinnot ovat vain materiaa, mutta mainetta ja kunniaa ei saa kaupasta.

Mossalan kisassa hauki pantiin mittalaudan päälle ja hauen päälle pantiin joukkueen numero. Kala valokuvattiin kännykällä ja kuva lähetettiin järjestäjälle, minkä jälkeen kala vapautettiin välittömästi.
Mossalan kisassa hauki pantiin mittalaudan päälle ja hauen päälle pantiin joukkueen numero. Kala valokuvattiin kännykällä ja kuva lähetettiin järjestäjälle, minkä jälkeen kala vapautettiin välittömästi.

Itse pelkäsin takavuosina leimaavani Korppoon haukicupissa samassa veneessä olleet kalakaverinikin huijareiksi, kun yksi kolmossijalle minut nostanut hauki tarrasi paikasta, jonka erheellisesti ja huolimattoman kartan luvun vuoksi luulimme kuuluneen kisa-alueeseen. Virhe selvisi vasta jälkeen palkintojenjaon, jossa ei jätetty protesteja. Katsoin kuitenkin aiheelliseksi ottaa yhteyttä kisassa neljänneksi sijoittuneeseen ja luovuttaa palkintoperämoottorin hänelle.

En kerjää tästä episodista kertomalla glooriaa – uskokoon ken tahtoo – koska palkinnon palauttamiseen liittyvät tarkoitusperäni olivat itsekkäät: menetettyä mainetta olisi ollut vaikea palauttaa.

Tosin kalamiehenä minulla ei ole kummoista mainetta koskaan ollutkaan. Uskon kuitenkin vahvasti, että vielä joskus on, kunhan jaksan vaan kelata ja heittää, kelata ja heittää.

haukipaoa2
Viikonvaihteena Ahti antoi saaliikseni 48 haukea, joista suurin oli tämä 3,5-kiloinen luupää.

Viikonvaihteessa panin merkille, että hauki voi olla kelpo syönnillä, vaikka viime bloggauksessani kehumani kalakalenteri ei paljon lupaisikaan. Lauantaina sain 29 haukea, vaikka tuuli henkäili miedosti pohjoisesta ja merivesikin oli alhaalla.

Sunnuntaina tuuli oli kääntynyt lounaaseen ja meriveden pintakin nousi, mutta kuinka ollakaan, syönti ei parantuneista olosuhteista kiihtynyt, vaan äin 19 haukeen, Ei huono sekään.

KAKAUKKELI on KUULLUT, ETTÄ liikaa ilotyttöjä paatillaan ajeluttanut johtaja sai veneerisen taudin.

Vastaa