Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Luonto otti jäätävän selkävoiton

Taistelimme menestyksekkäästi luonnon voimia vastaan Taivassalossa perjantaina ja lauantaina, mutta sunnuntaina meidän oli tunnustettava tappiomme: Merelle ei ollut asiaa, koska taivaan pappa pukkasi pakkasen päälle vielä purevan tuulen. Siinä kelissä eivät vaparenkaat ja kelat olisi pysyneet sulina ja miestenkin olisi pitänyt siirtyä pakkasnesteiden käyttöön. Jo lauantain kevyissä tuulissa välineissä oli orastavia pakkasongelmia.

Perjantai alkoi lumen poistolla veneestä. (Kuvat: Jukka Vehmanen).
Perjantai alkoi lumen poistolla veneestä.
Lauantaiaamuna kelatkin olivat niin jääähuurussa, että heittopaikoille päästyämme siimanohjaimen kanssa oli ongelmia.
Lauantaiaamuna kelatkin olivat niin jäähuurussa, että heittopaikoille päästyämme siimanohjaimen kanssa oli ongelmia.
Kuka kehittäisi vavan, jossa on vaparenkaanlämmittimet?
Kuka kehittäisi vavan, jossa on vaparenkaanlämmittimet?

Kaikkein suojaisimmat rutakot olivat viikonvaihteessa 1-2 sentin jäässä, ja mekin jouduimme liikkeelle päästäksemme käyttämään Keskitalon Pasin Scoutia jäänmurtajana.

Vaikka pakkassää jatkuu ennusteiden mukaan koko viikon, en silti jaksa uskoa, että meri alkaisi jo nyt jäätyä. Kirjanpitoni osoittaa, että Saaristomeri ei ole 2000-luvulla mennyt kertaakaan jäähän vielä marraskuussa. (Korjattu 9.11.)

Meri-Naantalin veneallas meni jo jäähän, kuten moni muukin suojaisa pohjukka.
Meri-Naantalin veneallas meni jäähän, kuten moni muukin suojaisa pohjukka, mutta käytännössä katsoen Saaristomeri on kuitenkin käytännössä katsoen kokonaan auki.

Moni muukin taitaa uskoa siihen, että avovesikausi jatkuu, sillä Raisionlahden venesatamassa oli vesillä maanantaiaamuna vielä kymmenittäin veneitä. Meri-Naantalin venealtaassa sen sijaan oli jo sen verran jäätä, että harva oli tohtinut sinne paattiaan jättää.

Ajoimme sekä perjantaina että lauantaina veneellä Taivassalosta Kustavin pohjoispuolelle Selkämerelle taimenkalaan, jossa hankalista sääoloista huolimatta pyöri muutama muukin venekunta.

Varsinkin perjantaina keli oli pulmallisuudestaan huolimatta upea ja saaristo kauneimmillaan. Tuuli olisi tietenkin saanut henkäillä jostain muusta suunnasta kuin koillisesta ja voimakkuuttakin olisi saanut olla vähän enemmän kuin 3 metriä sekunnissa.  Toisaalta se antoi meille mahdollisuuden ajaa lähemmäs Isokarin majakkasaarta, jonka nurkillle emme ole ennen niillä aavoilla tuulen vuoksi tohineet lähteä.

Isokarin kaakkoispuolella kalastimme Juhannöörin ja Juhannöörin riuttojen vesillä. Ne olivat niin upeita taimenseutuja, etten ole yhtä hienoilla apajilla ikinä kalastanut. Olivathan ne kovin kivikkoiset ja siksi ensikertalaisille hankalat, mutta eivät ne muuten niin otollisilta taimenapajilta olisi vaikuttaneetkaan.

Niille vesille ei olisi ensimmäisinä tutustumiskertoina mitään asiaa yksin, vaan pinnanalaiset kivet pongaava keulatähystäjä oli todella tarpeen.

Timo Viskari (vas.) ja Pasi Keskitalo näyttävät, että kyllä merellä tarkenee, kun vain vaatetus on asianmukainen. Ei siellä sen kylmempää ole kuin tuntureilla lasketellessa, mutta poroja näkyy vähemmin.
Timo Viskari (vas.) ja Pasi Keskitalo näyttävät, että kyllä merellä tarkenee, kun vain vaatetus on asianmukainen. Ei siellä sen kylmempää ole kuin tuntureilla lasketellessa, mutta poroja näkyy vähemmin.
Perjantaina saimme ajella lähes tyvenessä säässä.
Perjantaina saimme ajella lähes tyvenessä säässä.
Moni kakku päältä kaunis, saimme todeta Juhannööreillä. Kauniilla kakulla en tarkoita vavan varressa olevaa Keskitalon Pasia.
Moni kakku päältä kaunis, saimme todeta Juhannööreillä. Kauniilla kakulla en tarkoita vavan varressa olevaa Keskitalon Pasia.
Myöhäissyksyllä päivät ovat niin lyhyitä, ettei ruokataukoja ehdi rannalle pitämään, vaan pöperöt nautitaan ruokatermoksesta veneessä. Pasi ja Timo tasajaolla.
Myöhäissyksyllä päivät ovat niin lyhyitä, ettei ruokataukoja ehdi rannalle pitämään, vaan pöperöt nautitaan ruokatermoksesta veneessä. Pasi ja Timo tasajaolla.
Lihakeitto ja tuhti leipä miehen tiellä... tai meren päällä pitää.
Lihakeitto ja tuhti leipä miehen tiellä… tai meren päällä pitää.
Timon ilme ja olemus kuvaa hyvin sitä, kuinka kummissamme ja turhaan me etsimme kalaa.
Timon ilme ja olemus kuvaa hyvin sitä, kuinka kummissamme ja turhaan me etsimme kalaa.

Olimme todella öökitölleinä, kun emme saaneet Juhannööreiltä ainuttakaan taimenhavaintoa. Mutta ei se mitään: emme saaneet perjantaina muualtakaan.

Ajattelin itsekseni, että jos olisi pitänyt valita saaliin saamisen ja uuteen mestaan tutustumisen välillä, mielummin tutustuin Juhannööreihin. Saalis ei ole aina se retken hienoin anti. Ei edes minulle.
Jäimme myös lauantaina vaille saalista, mutta yhden varman taimenhavainnon alamittaisesta sentään saimme veneemme vierellä.

Hieman kauempana näimme, kuinka toiseen veneeseen väsytettiin niinikään alamittaista taimenta, joka kuitenkin karkasi ennen haavimisvaihetta. Onneksi, sillä olimme juuri jättäneet saman apajan heittämättä ajetellen palaavamme siihen myöhemmin. Kun kala siitä karkasi, harmitus ei ollut niin mittavaa.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ kalamies menetti lakkinsa, kun lippa jäi kiinni kiven taakse.

Yksi vastaus artikkeliin “Luonto otti jäätävän selkävoiton”

  1. Latosaaren Affena

    Eläkeläisiä kalassa tai muuten vain vapa(a)herroja kuten TS toimittajat…


Vastaa