Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Mereen ja omille kintuille pissimisestä

Turun Sanomien saaristotoimittajan Jonna Lankisen juttu siitä, että mereen pissaaminen rehevöittää merta (TS 9.8.) herätti ainakin lähipiirissäni parran pärinää, kuten etukäteen arvelinkin. Aihe on jo aiemmin saanut minut orastavasti pohtimaan, kuinka suuri ongelma mereen lorottelu mahtaa olla.

Ainakin yksi kalakaverini pitää pulmaa merkittävänä ja paheksuu kyseisen holtittomuuteen sortuvia. Puolustaudun vitsikkäästi aina sillä, etten minä mereen lorauttele vaan äyskäriin.

Syksyn tullen ongelma ratkeaa, kun kovien kelien vuoksi täytyy alkaa taas pitää vesitiivistä pelastautumispukua, jonka sisällä nesteet saa kuljetettua näppärästi maihin ja jossa ne lämmittävät myös varpaita, ehkä jopa polvia.

Vakavammin puhuen, en vähättele pissipulmaa, vaikken sitä Itämeren ykkösongelmana pidäkään. Voi asialle silti korvaansa lotkauttaa.

Se ärsyttää, että virtsaamisen rehevöittävä vaikutus saatetaan nollata tyystin sillä, että esimerkiksi Puolan maatalous saastuttaa paljon enemmän. Ikään kuin meillä ei olisi mitään vastuuta, jos joku on vastuuttomampi.

Puolan maatalous on esimerkki siitä, mitkä ovat vaikutukset, kun asioihin ei puututa riittävän ajoissa. Ylipäätään en pidä lainkaan huonona sitä, että Suomi on aika monessa asiassa eturivissä tekemässä muutoksia mallioppilaana tai sitä, että suomalaiset rahoittivat esimerkiksi Pietarin jätevesien puhdistamista. Mieluummin elän edistyksellisessä maassa kuin vanhoillisessa ja paikalleen jämähtäneessä takapajulassa. Varsinkin ympäristöasioissa välinpitämätön sivusta katsominen on yhtä pölhöä hommaa kuin omille kintuille lorottelu.

En silti lupaa ajaa tästä lähtien aina maihin tarpeitani tekemään tai hankkimaan veneeseeni brikettiämpäriä. Jään odottelemaan laajempaa tieteellistä tutkimusta kuin yhden kenttäkokeen tuloksia, vaikka vähän tekosyyltä tämä taitaa jeesustelun jälkeen tuntuakin.

Meri on ihmeellinen paikka. Siellä syystä tai toisesta tapahtuvat muutokset vasta ihmeellisiä ovatkin. Meren oikuista on vaikea päästä perille. Vielä keskikesällä ihmettelin sitä, että rihmalevää lillui joka paikassa haitaten ikävästi kalastusta. Nyt olen heinäkuun lopusta asti ihmetellyt sitä, missä on kaikki heittokalastusta haittaava vesikasvillisuus, erityisesti jouhilevä, joka on varsinkin muutamana viime vuotena tarrannut tähän aikaan vuodesta melkein joka heitolla vieheeseen. Loppuviikolla kalastaessani vieheessäni roikkui useammin hauki kuin vesikasvillisuus, mistä Ahdille suurkiitos.

Syönti oli loppuviikolla niin hyvä, että jopa Lehtovaaran Teppo sai muutaman hauen kalastaessamme Korppoon ja Houtskarin vesillä.

Elokuussa kalat palailevat aktiivisesti kesälomiltaan. Hauen ja myös ahvenen kiivas syönti pätkähti päälle taas elokuun puolivälissä, kuten niin monesti aiemminkin.

Kun tuulet olivat etelästä ja lounaasta sekä sää vihdoin epävakainen, eivät olosuhteet jääneet kaloilta huomaamatta, vaan ne kävivät koko loppuviikon ahnaasti vieheideni kimppuun. Vapautin loppuviikolla veneen vierestä yhteensä 60 haukea, mikä on enemmän kuin mitä olin ehtinyt saada niitä pyydystettyä koko alkuvuotena.  Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät vuoden vilkkain syöntikausi jatkuu tästä kuukauden päivät.

Komeita ahveniakin tuli mukavasti lipalla, joskin niitä pyytäessä ajoitus oli avainasemassa. Päiväaikaan raitapaitoja tuli vain muutama, mutta illalla kello 20 ja 21.30 välillä ne olivat ahnaalla syönnillä, mikä sinänsä ei tietenkään ole mitenkään ihmeellistä, vaan jokaisen kalamiehen tiedossa.

Sain nämä kaikki ahvenet lipalla. Sillä tavalla kalastaessa naama kastui, kun en ottanut lakkia pois päästä.

Syksy on ollut minulle viime vuosina selvästi parempi kalastusjakso kuin kevät ja kesä. Esimerkiksi viime vuonna olin saanut elokuun puoliväliin mennessä vain satakunta haukea, kuten nytkin, mutta vuoden loppuun mennessä niitä oli kertynyt jo 449.

Kuten yleensä alkusyksystä, hauet eivät  loppuviikollakaan olleet suuria. Isoin taisi painaa 2,5-kiloa.

Yhden kaislikon kupeesta olin tosin saada ensimmäistä kertaa tänä vuonna yli viiden kilon hauen, mutta siinä kävi kuin Kälviällä.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ pikavauhtia syntynyttä yritystä ei hyväksytty jäseneksi keskoskauppakamariin.

 

 

 

 

 

5 vastausta artikkeliin “Mereen ja omille kintuille pissimisestä”

  1. Mari

    ”Vapautin loppuviikolla veneen vierestä yhteensä 60 haukea, mikä on enemmän kuin mitä olin ehtinyt saada niitä pyydystettyä koko alkuvuotena.”
    Siis huvitit itseäsi rääkkäämällä kaloja, sadisti. Kyllä minäkin kalastan, mutta vain syödäkseni.


  2. Kalle Kuummola

    Kuten Popeda viesti taannoin laulussaan, ja jonka selvennyksen saimme lukea toisaalta. Se Kälviä-juttu. Ainakin kahdesti kerralla, pyytää ja jäädä ilman.


  3. Jukka Vehmanen

    Kiitos Mari palautteesta. Pahoitan mieltäsi vielä niinkin, että kerron pyydystäneeni liki 20 vuoden aikana jo liki 8 500 haukea, joista olen vapauttanut noin 99 %. Olen kirjannut niistä pyyntitapahtumista tiedot tarkasti ylös ja luovuttanut ne mm. luonnonvarakeskuksen ja muuhun tutkimuskäyttöön aineistoksi. Puolileikilläni olen sanonut, että teen vielä joskus väitöskirjan siitä, miten haukikannat ovat muuttuneet läänikohtaisen vieheluvan tultua voimaan.
    En tällä silti kiellä sitä, että kalastan myös itseäni viihdyttääkseni. Pystyisin listaamaan tähän tolkuttoman listan sellaisia elämäni mittaan tekemiäni asioita, joista jokin ryhmä pystyisi minua moralisoimaan. Käytän esimerkiksi jalkineita ja housuja ihan mukavuudenhalusta, vaikka niiden valmistaminen maailman luonnonvaroja vähentääkin.
    Aikanani olin nuori hippi ja monella tapaa valmis aktiivisesti pelastamaan maailman ja sen eläimet. Nyt olen siihen liian vanha. Mutta menestystä siinä työssä sinulle.


  4. Markku Haapio

    Jukka, tutkimukset ovat viime aikoina yhä varmemmin osoittaneet, että kalan hermojärjestelmä tuottaa kipua siinä, missä nisäkkäilläkin. Muistelen lukeneeni myös tutkimuksesta, jonka mukaan näennäisesti vahingoittumattoman vapautetun kalan elinkaari on normaalikalaa lyhyempi eli kala vahingoittuu jollain tapaa aina. Kyllä tämä pyydystä ja päästä -”kalastus” on ilman muttia pelkkää eläinrääkkäystä, joka ehdottomasti pitäisi olla laissa kiellettyä. Outo on se mielentila, joka saa viihdykettä kivussa ja pelossa tempoilevan eläimen pyristelystä koukku leuassa tai nielussa.
    Myönnän, että kalastan itsekin, mökilla 2-3 verkolla, mutta lopetan kalat heti, kun se on mahdollista, ja käytän ruoaksi kaiken pyytämäni, simppuja myöten. Jos sattuu isompi saalis, verkot voivat olla päiviäkin naulassa.


  5. Jukka Vehmanen

    Olet Markku toki oikeassa. Outo on se mielentila. Muuten viittaan edelliseen vastaukseeni. Kovin paljon on maailmassa tuomittavaa.
    Tervetuloa tekopyhien joukkoon. Kun kala ui verkkoon, se on siellä yleensä tuntikausia, ehkä jopa päivän tai useamman, kunnes pikkuhiljaa tukehtuu. Sehän ei ole eläinrääkkäystä.


Vastaa