Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Meressä ui poikkeava taimen

Onpas tässä suojassa mukava köllötellä, tuumasi taimen pyöreän luodon kupeessa olevassa kivikossa.
Itse luoto oli niin tylsän näköinen, että kalamies oli sen aina ennen sivuuttanut. Nyt matalalla ollut merivesi oli paljastanut luodon vierestä lukuisia kivenmurikoita, joiden vieressä taimenen oli hyvä lymyillä.

Aivan uusi taimenapaja näki päivänvalon, kun merivesi laski poikkeuksellisen alas ja paljasti luodon vieressä olleet tyypilliset taimenkivet.
Aivan uusi taimenapaja näki päivänvalon, kun merivesi laski poikkeuksellisen alas ja paljasti luodon vieressä olleet tyypilliset taimenkivet.
Varma merkki taimenkauden alkamisesta oli se, kun Mellasen Jyri ilmestyi apajille. Eikä tämä merkki pettänyt.
Varma merkki taimenkauden alkamisesta oli se, kun Mellasen Jyrki ilmestyi apajille. Eikä tämä merkki pettänyt.

Ainoa, mikä taimenta keskipäivän torkuilla häiritsi oli joku punainen, joka vilahteli kauempana, kunnes hävisi horisonttiin.

– Olisikohan se Viking Line vai karannut lateraaliviitta. Ei, kokohan on ihan eri, taimen tuumi ja yritti jatkaa loikoiluaan.
Punainen välähdys alkoi kuitenkin ärsyttää taimenta, kun se alkoi nähdä punaista välillä vasemmalla puolellaan ja välillä oikealla puolellaan.
–  Uiskenteleeko siinä parvi venäläisiä punasilakoita aluerajoja loukkaamassa? Ettei vaan olisi pahat mielessä, taimen tulistui ja huomasi kaipaavansa Lahtista ja konekivääriä.

Kuului plups, kun punainen putosi melkein taimenta päähän. Silloin pinna paloi.
– Nyt kyllä jumankekka kopaisen sitä, tuumi taimen, viritti pyrstönsä ja säntäsi rivakkaan pyrähdykseen.
– Auts, se huudahti, kun joku tärähti sitä huuleen.

Taimen sai nokkiinsa punasilakalta, joka pani muutenkin tulisesti vastaan. Kala päätti ponkaista suoraan pintaan ja heittää ilmassa voltit nähdäkseen paremmin oliko se sittenkin yrittänyt nielaista Viking Gracen. Ei ollut.

– Sehän panee tosissaan hanttiin. Energiaa on kuin pienessä norjalaiskylässä. Ettei vaan olisi vetänyt huulirasvaa, hopeakylki tuumi sinkoillessaan meressä levottomasti sinne tänne ja lopulta hiipuen kuin McLarenit formularadoilla nykyään.

-Tämä verkkopaita on minulle aivan liian suuri.
-Tämä verkkopaita on minulle aivan liian suuri.

Vielä enemmän se meni ymmälleen, kun näki yläpuolellaan heiluvan jotain kummallista.

– Ei hitto, yrittääkö joku pukea minulle verkkopaitaa. Se ei käy päinsä, olenhan syntynyt Ahvenenmaalla demilitarisoidulla alueella enkä armeijaan mene!

Ennen kuin taimen huomasikaan, se haukkoi henkeään oudossa paikassa.
– Hyi hitto, kun on ruma, se mietti nähtyään vieressään kookkaan hahmon kiljumassa riemusta.
– Täystollo, taimen tuumi ja alkoi ihmetellä limaa, jossa makasi.

Taimen käänteli levottomasti kylkeään ja tuli siihen tulokseen, että samassa paikassa on teutaroinut hiljattain joku muukin.

– Olisiko se tuo ukko, kun hajukin on noin paha. Ei, kyllä tämä on selvää hauen limaa. Painoa sillä on ollut varmaan jotain 6,7 kiloa tiesi taimen kokemuksesta, sillä meressä sitä oli tullut vastaan kaikenkokoisia haukia vähän liikaakin.

Kuten tiedetään taimenet pitävät haukia rahvaana, korkeintaan keskiluokkaisina vetelyksinä. Haukien vaatteetkin ovat kuin suoraan Topinojalta. Toista se on taimenilla. Niiden punttisalilla jalostuneiden lihaksikkaiden vartalojen peittona on aina ajattoman hopeanhohtoiset kuosit, jotka ovat kuin Hugo Bossin suunnittelemat.

– Hauet ovat tyylittömiä luupäitä, se arvosteli tiedostaen varsin hyvin kuuluvansa harvalukuiseen eliittiin. Sen syntymätodistuksessa äidiksi oli merkitty Tellervo Appelgren ja isäksi Matti Klinge.

Tämä taimen oli kaiken lisäksi aborginaali eikä mitään mamu, jollaiseksi alkuperäisten taimenten keskuudessa muualta tuotuja istukkaita kutsutaan.

– Nehän ovat ihan säyseitä luusereita, eivät ollenkaan niin villejä kuin me, taimen pohti samalla kun siihen käytiin käsiksi.

Taimen oli tyytyväinen, kun koukku irrotettiin hellävaraisesti sen suusta. Eihän se ollut koskaan ennen ollut hammaslääkärissä.

Sote-palveluillakin on rajansa.

– Nyt tämä menee kyllä jo liian pitkälle. Näytänkö minä ihan neuvolaikäiseltä vauvalta? Pitäisi se jo pelkällä silmälläkin nähdä, että olen sentään jo 1,7-kiloinen iso poika, se tuhisi huomattuaan joutuneensa mittanauhan kylkeen ja sen jälkeen vaa’alle.

Taimen oli kovin loukkaantunut, kun 54 sentin mitta ei tehnyt pyyntimieheen minkäänlaista vaikutusta. Vielä surullisemmaksi se tuli, kun huomasi yhtäkkiä olevansa taas meressä.

– Minä kun niin jo luulin, että pääsisin pyyntimiehen vällyjen väliin, se tuumi masentuneena ja silmät niin kosteina kuin vain meressä voi olla.

Taimen päätti kuitenkin niellä hiljaa pettymyksensä, koska pelkäsi muuten paljastavansa sukupuolisen suuntautuneisuutensa. Korkeintaan se voisi kertoa olleensa veneessä poikkeava.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ kalastukseen ja dopingiin positiivisesti suhtautuva norjalaishiihtäjä oli nimeltään Juuhauki.

Vastaa