Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Meritaimen ennen meriklusteria

Varsinais-Suomen maakuntajohtaja Kari Häkämies lausui Turun telakan saamien uusien laivatilausten kommenttina happamasti, että hallitusohjelmasta löytyy kyllä meritaimen, mutta ei meriklusteria. Häkämies yritti näin panna asioita tärkeysjärjestykseen, ja sai kai kommentilleen ainakin Turussa kättentaputuksia.

Voi tämän tärkeysjärjestyksen toisinkin nähdä. Meritaimen on ollut ilonamme vuosisatoja ellei miljoonia, mutta on nyt äärimmäisen uhanalainen ja uhkaa siis hävitä maastamme kokonaan.

Klustereita tulee ja menee ja niitä ihminen voi aina perustaa tarpeen tullen uusia. Meriklusteri on vain muutamia kymmeniä vuosia vanha. Sekin oli silti vielä hetki sitten äärimmäisen uhanalainen, mutta saatiin kovalla työllä pelastettua. Hienointa on se, ettei klusteri ole enää alkuunkaan uhanalainen. Taimen on. Antaa sen siis olla vain siellä hallitusohjelmassa ihan rauhassa, vaikka se Häkämiestä ottaakin pattiin.

Sää oli viikonvaihteessa kalastajille vähän turhankin komea. Törmäsin Iniössä kalaopas Vesa Liukkosen venekuntaan. Olimme kateellisuudesta soikeina, koska hänen veneessään oli opastettavina kolme leidiä.

Viikonvaihteessa kalastin upeassa säässä Iniön hienoilla kalavesillä, jotka antoivat tällä kertaa kohtuullisen saaliin neljälle miehelle, 35 haukea. Täysin kohtuutonta oli se, että minut jätettiin kalakisassamme kolmanneksi. Isäntämme Oittisen Olli nosti ylivertaisen taidokkaasti vesikasvillisuuden keskeltä voittokalan,  joka painoi 4,9 kiloa. Olin juuri aikaisemmin  heittänyt oman vieheeni samaan paikkaan, mutta koukkuuni tarttui heti ruohoa.  Raivasimmekin vieheinemme viikonvaihteen aikana Iniön vesiltä pois niin paljon vesikasvillisuutta, että nyt sinne kannattaa mennä kalaan. Kasviakaan ei voinut jäädä jäljelle.

Vartiaisen Pekka johti kisaamme aamupäivän tällä parin kilon hauella.
Vartiaisen Pekka johti kisaamme aamupäivän parin kilon hauella.
Maailmani romahti lopullisesti, kun Ruikan Timo ohitti minut tällä hauella.
Maailmani romahti lopullisesti, kun Ruikan Timo ohitti minut tällä hauella.

 

Ruikan Timo tuskaili pitkään ja yksinään nollakerhossa, mutta otti kärsivällisenä miehenä lopulta kakkossijan 3,2 kilon hauella. Itse jouduin tyytymään 2,7 kilon kalaan.

On hauska havaita, minkälaisia uusia alasarjoja kalakisaan osallistujat aina keksivätkään kesken varsinaisen kisan, yleensä sen mukaisesti, miten itse on menestynyt siihen mennessä. Vartiaisen Pekka esimerkiksi avasi venekuntamme keskuudessa Pekka-nimisille miehille oman sarjan. Ja voitti, vieläpä ylivoimaisesti.

Itse olen yleensä johtanut selvästi kovin itsensä kehuja -kisaa,  mutta tällä kertaa olin lähinnä vitsin aiheena. Olli voitti itsekehukisan selvästi. Jostain ihmeen syystä tämän kisan voittaa yleensä se, joka johtaa kalakilpaa, mutta aika hyvin minä olen joskus pärjännyt vähemmälläkin saaliilla.

Sunnuntaina kohdalleni meinasi osua suoranainen katastrofi, kun olin muista venekuntamme jäsenistä poiketen jäädä kokonaan ilman haukia. Näin silmissäni jo otsikot valtakunnanlehdistössä, mutta onneksi pystyin loppumetreillä pelastamaan kunniani ja vältyin itsemurhalta. Ylpeyteni antoi myöden peesata muiden viehevalintoja. Se herätti suurta hilpeyttä veneessämme.

Taukopaikan löytäminen ei tuottanut vaikeutta, koska maailma oli lauantaina kaikkialla saaristossa kaunis.
Taukopaikan löytäminen ei tuottanut vaikeuksia, koska maailma oli lauantaina kaikkialla saaristossa kaunis.
Kilpailumme oli lähes liekkimielinen, koska ehdimme jopa syödä välillä.
Kilpailumme oli lähes liekkimielinen, koska ehdimme jopa syödä välillä.
Mielestäni mukavin kalakaveri koko reissulla oli Pekka Vartiainen, koska hän ymmärsi saada pienemmän hauen kuin minä.
Mielestäni mukavin kalakaveri koko reissulla oli Pekka Vartiainen, koska hän ymmärsi saada pienemmän hauen kuin minä.

Haukimääräni jäi kisassa 12 haukeen. Niin vähään en ole Ollin isännöimässä Iniön kalakisassamme jäänyt kuin vuonna 2009, jolloin oli tyytyminen vain kuuteen haukeen. Ihan huipputikissä ei takavuosiin verrattuna ollut koko venekuntammekaan, sillä esimerkiksi pari vuotta sitten saimme yhteensä yli 70 haukea.

Kelejä ei voi syyttää, sillä vaikka lauantai oli vähän liiankin aurinkoinen ja vähätuulinen, tuuli kävi kuitenkin lounaasta ja meriveden korkeus oli normaalissa. Sunnuntaina saimme kuitenkin kohtuutuulta etelästä ja kelikin oli välillä pilvinen. Yllättävää oli, että meriveden lämpötila oli vielä 18 astetta.

Mutta minä sain kylmää vetää niskaan.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ mustekaloja kalastaneet juopot pyysivät lonkeroja.

Vastaa