BLOGIT | Kala-apajilla

Merten punkit tulevat

Hauen hyvä syönti jatkui myös viime sunnuntaina, mutta ihan en päässyt sellaisiin lukemiin, joihin yllettiin Naantalissa samana päivänä mustatäplätokon SM-onginnassa. Suomen mestaruuden napannut Ari Meskanen sai saalikseen näitä eväkkäitä neljässä tunnissa peräti sata.

Jo tuo luku kertoo hyvin siitä, että vieraslaji mustatäplätokko kotiutuu Suomen merivesiin salamavauhtia.  Suomen ensimmäinen havainto tehtiin talvella 2005 Kaarinassa. Nyt niitä on jo niin paljon, että lajin SM-kisat voitiin järjestää.

Havainnot mustatäplätokosta ovat runsastuneet meren rannikoilla, ennen muuta satamakaupungeissa. Laji on levittäytynyt Suomeen laivojen painolastivesissä. Ei siis ihme, että SM-kisoissakin tokkoja nousi tuollaisia määriä, koska kisapaikkana ollut Ukkopekan sillan ja Naantalin vierasvenesataman välinen alue on hyvin lähellä Naantalin satamaa.

Kun Ari Meskanen nosti mustatäplätokkoja 25 kalan tuntivauhdilla, kakkoseksi sijoittunut Juuso Triipponen jäi vain niukasti hopealle. Hän saalisti 97 mustatäplätokkoa.

– Syötteinä käytettiin matoa ja toukkaa, kalastus tapahtui pilkeillä ja ongilla. Mato toimi syöttinä selkeästi paremmin. Ylipäätään nämä kilpailukalat iskivät hanakasti kiinni, kilpailujohtaja Tanja Merikanto kertoi.

Kalojen keskimitta oli kahdeksan senttiä, joten valtaisan suuria yksilöitä ei saatu. Kisan suurin oli Petri Tynkkysen saama 12,8-senttinen yksilö.

– Tiettävästi jo Ruissalon edustalta tulee suurempia yksilöitä, Merikanto sanoo.

SM-kisatuloksissa kalojen koolla ei ole merkitystä, vaan kilpailijoiden paremmuus ratkotaan saatujen yksilöiden määrällä.

Mustatäplätokon SM-kisan järjestää Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura. Kisalla halutaan kertoa tästä haitallisesta vieraslajista ja antaa tutkimukselle tietoa lajin levittäytymisestä.

Tästä saaliista en todellakaan jaksa olla hurmaantunut. Sopeutuvaisena ja aggressiivisena lajina mustatäplätokko raivaa itselleen nopeasti elintilaa. Yleistyessään se aiheuttaa alkuperäisten kalalajien vähenemisen ravinto- ja elintilakilpailun seurauksena. Esimerkiksi jo muutenkin harvinaistunut kampela on vaarassa, mikä on yhtä perkelettä.

Mustatäplätokon on todettu lisääntyvän niin voimakkaasti, että kymmenien yksilöiden tiheydet neliömetrillä eivät ole harvinaisia. Täten ne voivat tehokkaasti syödä toisten kalojen mätiä ja pienpoikasia.

Jään mielenkiinnolla odottamaan milloin muun muassa ammattikalastajat suuntaavat vihansa merimetsojen ja hylkeiden ohella mustatäplätokkoon.

Mustatäplätokon torjuntatoimia ole tehty. Painolastiyleissopimus pitäisikin saada heti käytäntöön.

Onhan se nimittäin niin, että punkeissa ja hirvikärpäsissä on jo tarpeeksi sietämistä. Järkyttävää, että ne ovat saaneet yhtä viheliäisen kaverin jo mereenkin.

Yksi laji, jonka lahtaamista varmaan pian vaaditaan on harmaahaikara. Jostain syystä nekin ovat lisääntyneet saaristossa silmiinpistävästi, mikä aina herättää vainojen syntymistä. Onkohan Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne niitä Suomeen houkutellut, kun hänhän ehdotti synnytystalkoiden pystyynpanoa. Eiväthän nykyajan uranaiset sellaiseen taivu, joten haikaroille olisi hommia.

Mustatäplätokot lienevät syöneet Korppoosta kaikki yli viiden kilon hauet, sillä en vieläkään saanut niitä ainuttakaan, vaikka sunnuntaina sain sentään 33 haukea. Noh, tämä on käynyt jo tutuksi, sillä viime vuonna sain vuoden ensimmäisen viisikiloisen vasta lokakuussa.

Kuten jo viime kerralla kerroin, elokuun jälkipuoliskon ja syyskuun alkupuoliskon aikana hauki on yleensä hanakalla syönnillä, joten nyt kannattaa mennä kalaan. Syöntiä ei välttämättä heikennä edes epäedulliset olosuhteet. Sunnuntainakin tuuli tuli hyvin heikosti pohjoisesta. Hyvää syöntiä saattoi edesauttaa se, että matalapainetta oli selvästi ilmassa.

Kummipoikani Markus on sangen taitava kalamies.
Veljeni ei niinkään….

Minun lienee syytä siirtyä syksyn tullen taas suurempiin vieheisiin jo siitäkin syystä, että veljenpoikani Markus Vehmanen halveksii suuresti minua siksi, että käytän tähän aikaan vuodesta lusikkauistinta. Kieltämättä pienet vieheet lienevätkin syynä siihen, että saan paljon pientä kalaa. Niillä on kuitenkin mukavampi kalastaa kuin raskailla vieheillä, joiden perässä tällainen äijänrääpäle on vaarassa lentää mereen.

Markus pyytää suuria yksilöitä. Niin viime viikonvaihteenakin, jolloin hän sai ihan muualta 7,1-kiloisen ja 6,5-kiloisen hauen isolla kumilötköllä. Veljeni Jouni  pani paremmaksi: hän sai yli satakiloisen taiteiltuaan hauen irroituksessa koukun kämmenensä lihaan sisälle. Oli siinä varmaan naurussa pitelemistä.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ outletit myyvät hiuslisäkkeitä ja peruukkeja ulkokäyttöön.

 

 

 

Vastaa