Lietolaiskirjailija Roope Lipasti väittää uudessa kirjassaan Viimeiset polttarit, että ”kalastuksesta ei tule ikinä valmista. Se on vähän kuin juokseminen.”
Lipasti on ikävä ihminen, koska voittaa minut tenniksessä aina mennen tullen eikä hän kalastuksestakaan paljon ymmärrä paitsi, että nyt hän osui oikeaan.
Kirjassa pohditaan Erkki Kanervan kirjarvion mukaan (TS 29.6.) harrastuksien olemusta ja todetaan, että kaikkin hupsuinta on sellainen, että tietää toiminnan järjettömäksi, mutta tekee sitä silti.
Osui ja upposi. Kuinka monta kertaa olenkaan tullut samaan lopputulokseen kesken pyydystä ja vapauta -kalastussessiotani.
Samaan sarjaan taitaa kuulua muskeliveneillä ajelu. Viime viikonvaihteessa saaristossa järjetetty Poker Run -muskeliveneiden reittiajo saattoi hyvinkin jakaa mielipiteitä, kun mökkiläiset seurasivat hurjaa kyytiä huristaneiden ja kovaa jylinää päästäneiden sikareiden menoa keskellä kauneinta saaristoa.
Ollaan homman järkevyydestä sitten mitä mieltä tahansa, kiistatonta oli, että tapahtuma toi väriä ja eloa saaristoon yllin kyllin. Reitin varrella tunnelma taisi olla vähän samanlainen kuin Tall Ships´ Racessa konsanaan: katsojaveneitä oli reitin varrella varmasti satoja ja rannoilla tapahtumaa seurasi oivassa säässä epäilemättä tuhansia mökkiläisiä. Itse juhlasatama Korppoon Verkan oli tupaten täynnä ja venepaikat loppuun myyty.
Ei ole sattumaa, että tapahtuman pääjuhla oli nimenomaan Korppoossa eikä lähtösatamassa Naantalissa tai välietapissa Nauvossa. Esimerkiksi pääjärjestäjäkolmikkoon kuuluva Pauli Peisa on Gyltöstä kotoisin ja varsinainen saariston lapsi. Saaristolaisiksi voidaan laskea myös hänen vaimonsa Annika Peisa ja Toni Koli.
Yllätyin, kun kuulin, että muuallakin maailmassa, muun muassa Hangossa, järjestetyllä Poker Run -tapahtumalla ei Korppoossa ollutkaan mitään valtakunnallista tai peräti globaalia järjestäjätaustaa. Sponsoreinakin oli paljon paikallisia yrityksiä.
Hatunnosto järjestäjille onkin paikallaan, koska lähes tyhjästä tempaistu tapahtuma osoittautui heti vetonaulaksi. Mukana oli peräti 56 venekuntaa, mikä taitaa olla suurempi määrä kuin esimerkiksi Hangon vastaavassa tapahtumassa.
Tero Nurminen ja Jennifer Ståhlberg joukkueineen.
Pauli, Annika ja Toni kertoivat, että tapahtuma keräsi vain hyvää palautetta, vaikka varmaan mielipiteitä jakoikin eikä ehkä sovi yli viisikymppisille.
Vaikka Poker Runista tuli ilman suurempaa markkinointia kertaheitolla mittava yleisötapahtuma, kolmikko kertoo, että yleisöön ei erityisesti edes ollut tarkoitus panostaa.
– Halusimme vaan koota jenkkiveneharrastajat yhteen mukavan meiningin merkeissä. Yleisö tuli siihen bonuksena, kertoi kolmikko ja lupasi harkita tapahtumalle jatkoa ensi vuodeksi.
PS. KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ todellinen kalastaja ei koskaan käytä hammasharjaa, koska puhuu aina suunsa puhtaaksi.
Nyt jäit kiinni, tämä asia otetaan tehotarkkailuun:)
Näitä lisää