Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Pidä Ahti tunkkisi

Toisin kuin pääministerimme, minä en vain uhkaile tunkkipuheilla, vaan myös jätän homman sikseen, kun ei enää kerta kaikkiaan maistu.

Kävin yrittämässä vielä joulupäivänä mittataimenta, mutta kun en saanut havaintoakaan, päätin nostaa veneen ylös ilman tunkkia, vaikka eihän Korppoon suunnalla ollut jäitä mailla halmeilla. Eihän niitä tosin mailla kuulu niin ollakaan.

Nyt on korkea aika pitää heittokalastuksesta taukoa varsinkin, kun taakse jäänyt vuosi meni pieleen kuin Talvivaara. Viime vuoden päätteeksi tein tähän blogiin top 5 -listan huippuhetkistäni merellä, mutta tältä vuodelta en kehtaa, koska vauvat ja tamperelaisetkin pystyvät parempiin saaliisiin.

Vain saamieni haukien kokonaissaalis oli kohdallaan: 515. Kun käytin niiden saamiseen  387 tuntia, keskiarvoksi tuli 1,33 haukea tunnissa, mikä on jopa parempi kuin 19 vuoden ajalta kirjaamieni haukisaaliideni keskiarvo, joka on 1,17 haukea tunnissa.

Jos hakemalla jonkun mainittavan saavutuksen hakee, se löytyy päivämäärältä 17.9., jolloin sain 6,5 tunnissa 53 haukea.
Heittokalastuspäiviä kertyi 94.  Varsinkin alkukeväästä ja loppusyksystä osa noista päivistä kului taimenkalassa poissa perinteisiltä haukimestoilta. Taimensaalis jäi lopulta kolmeen taimeneen, joista vain yksi oli yli alimitan.

Hieman alkoi tuntua siltä, että äärimmäisen uhanalaiseksi luokitellun meritaimenen rauhoituspäätös taisi jäädä liian myöhäiseen, vaikka toki itse kukin olisi voinut tehdä henkilökohtaisen rauhoituspäätöksen jo ajat sitten.  Ennen kuin vaivun itsesyytöksiin ja pyydän vaimon ruoskimaan minua katson vielä, miten sujuu ensi vuosi. Jospa  kulunut vuosi menisi sittenkin kausivaihtelun piikkiin. Jos meni, saatan pyytää vaimoa ruoskimaan silti.

Taimenen saannin vaikeuteen olen tosin jo tottunut monen aiemman vuoden kokemuksella, mutta sitä en ymmärrä, miksi suurten, yli 5-kiloisten haukien määrä jäi onnettomasti kolmeen. Niistäkin suurin painoi vain 6,7 kiloa. En muista milloin viimeksi olen ollut näin huono, surkea ja toope.

Joulupukki toi minulle muun muassa uuden pilkkipulkan ja vaimolle verkkojen uittolautan, siis sellaisen, jota käytetään apuna ujutettaessa verkkoja jään alle.  Sivumennen sanoen, ikuisena romantikkona ostin hänelle myös ulkotilojen liukkauden poistoainetta ja liesituulettimen.

Nyt siis pitää vain odotella, että jäät alkaisivat tulla, joskin saatan minä siikaongellekin lähteä, kun emme panneet verkkovenettä vielä talviteloille. Jos saaliin tulo ei osoita paranemisen merkkejä, ostan akvaarion ja alan kalastaa sieltä.

Velipoika on jo ennättänyt pilkille Särkänsalmen laiturille eikä ihan huonolla menestyksellä. Siitä todisteena alla hänen lähettämänsä kuva. Yritin sitä haistella, eivätkä kalat ainakaan niin märäntyneiltä tuoksuneet, että olisi pitänyt olettaa kuvan olevan viime vuodelta.

Veljeni nosti lumikolallisen ahvenia yhdestä ja samasta kohtaa. (Kuva Jouni Vehmanen)
Veljeni nosti lumikolallisen ahvenia yhdestä ja samasta kohtaa. Äkkiä laskien kolassa on noin 50 körmyniskaa, Onhan se kiva, että kalliille lumikolalle on jotain käyttöä. (Kuva Jouni Vehmanen)

 

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ epäkuntoon menneiden jätetunkkien kasaa kutsutaan tunkkioksi.

Vastaa