Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Saako hirvikärpästä läpsiä?

Ja sitten byrokratiaa.
Oho, lipsahti, älkää poistuko, koska seuraa kalastajille tärkeää asiaa.

Enpä haluaisi istua siinä maa- ja metsätalousministeriön ohjaustyöryhmässä, joka alkaa keskustella siitä, pitäisikö catch & release -kalastus kieltää uudessa eläinsuojelulaissa. Turun Sanomien printtilehtihän kertoi tänään, että ohjaustyöryhmää vetävä ministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio aikoo nostaa pyydystä ja vapauta -kalastuksen oikeutuksen keskusteluun lain valmistelussa. Husu-Kallion pontimena on viimeisimmät tutkimustulokset kalan tuntemasta kivusta, joita biologi Helena Telkänranta oli kerännyt tietokirjaansa.

En haluaisi olla työryhmässä siksi, että aihealue on vetelä suo. Alkaako työryhmä pohtia, pitääkö myös esimerkiksi suunnistus kieltää? Aiheuttavatko myös suunnistajat tarpeetonta kipua eläimille, kun he näin syksyisin metsässä huvikseen kirmatessaan läiskivät itsestään hirvikärpäsiä?
Entä sienestys ja marjastus? Kuinka moni muurahainen jää kitumaan näiden keräilijöiden töppösten jäljiltä?

Lain kunnianhimoisena tavoitteena on kunnioituksen nosto eläimiä kohtaan, mutta määritelläänkö laissa, mitkä eläimet ovat kunnioittamisen arvoisia ja mitkä eivät?
Kuten aiemmin olen kertonut, minun veneessäni kunnioitetaan mittataimenia ja yli viiden kilon haukia pikkolopullollisella kuohuviiniä ja Finlandia-kappaleella aina, kun tuollaisia saaliita veneeseen saadaan. Otamme aina myös asennon. Riittääkö tämä kaikki, vai pitääkö vetää myös kättä lippaan?

Erityisen hankala posti voi olla edessä ministeriön lainsäädäntöneuvoksilla, jotka joutuvat varmaan pähkimään, miten eläinsuojelulaki sovitetaan yhteen ministeriössä niinikään valmisteltavan kalastusasetuksen kanssa. Jos eläinsuojelulaissa kielletään pyydä ja vapauta -kalastus, miten silloin toimitaan kalastusasetukseen tulevan kuhan alamitan kanssa: alamittainen kuha pitäisi asetuksen mukaan vapauttaa, vaikka vapauttaminen olisi lainvastaista toimintaa. Entä miten toimintaan villin taimenen kanssa, jotka asetusluonnoksen mukaan pitäisi niinikään jatkossa vapauttaa?

Eläinsuojelulain kiemurat voivat lisätä vaikeuskerrointa kalastusasetuksen säätämisessä. Siinä missä kalastuslain kokonaisuudistuksen hyväksyminen jäi alkuvuonna loppumetreille,  samoin näyttää käyvän myös lakia tarkentavalle kalastusasetukselle. Maa- ja metsätalousministeriön virkamiehet ovat hiomassa lausuntokierrokselta tulleeseen asetusehdotukseen joitakin tarkennuksia esimerkiksi juuri taimenen ja kuhan osalta, mutta ehdotus ei ole ennättänyt vielä maa- ja metsätalousministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk) silmien eteen.
Ei siis ihme, että yritin taas viime viikolla turhaan kärkkyä ministeriltä näkemyksiä virkamiesten asetusehdotuksesta ja siitä, haluaako hän siihen muutoksia.

Ensimmäinen asetusharjoitelma vuosi kohua aiheuttaen julkisuuteen, mistä on mielestäni ollut selvää hyötyä asetuksen valmistelussa, miksei siis keskustelu hyödyttäisi eläinsuojelulain valmisteluakin. Jos pyydystä ja vapauta -kalastus tai sen kieltäminen ei kestä julkista keskustelua, jommasta kummasta on syytä luopua.

Kalastusasetus pitäisi saada voimaan vuoden vaihteessa, jolloin myös itse laki tulee voimaan. Uutta kalastuslakia ja asetusta voimakkaasti ajanut, Tiilikaisen edeltäjä ja nykyinen sisäministeri Petteri Orpo (kok) myönsi viime viikolla Naantalissa olevansa huolissaan siitä, miten asetuksen käy.

Jos asetus myöhästyy, siitä voi syntyä aikamoinen kalasoppa. Toki ihmisten olisi hyvä tietää uuden lain tullessa voimaan, mitä ja minkä mittaista kalaa saa pyytää.  Tärkeää olisi, että tieto ja valistus saadaan kulkemaan ajoissa kalastuksen harrastajille ja ammattilaisille.

PS. KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ tarpeettominta kivun aiheuttamista oli se, kun blondit maksoivat kauneusleikkauksistaan tuhansia euroja per nenä.

Vastaa