Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Siikaa jään alta

Leuto talvikin voi tehdä kummia tepposia, sillä enpä olisi uskonut, että plussan puolella eteläisessä Suomessa kulunut viime viikko olisi voinut vahvistaa Saaristomeren jäätä. Ainakin Korppoon pohjoispuolella jää oli paksuuntunut kolmesta sentistä liki kymmeneen senttiin.

Ei, en saanut viikonvaihteessa niin isoja kaloja, että ne olisivat vaatineet näin ison reijän tekemistä. Tästä mentiin illalla avantoon. Sitä ennen vesi oli todella kirkasta.
Ei, en saanut viikonvaihteessa niin isoja kaloja, että ne olisivat vaatineet näin ison reijän tekemistä. Tästä mentiin illalla avantoon. Sitä ennen vesi oli todella kirkasta.
Vaikka jää oli pääosin vahvistunut, joissakin virtapaikoissa oli ilmestynyt jo avovettä sellaisiin kohtiin, jossa sitä ei edellisviikonvaihteessa ollut.
Vaikka jää oli pääosin vahvistunut, joissakin virtapaikoissa oli ilmestynyt jo avovettä sellaisiin kohtiin, jossa sitä ei edellisviikonvaihteessa ollut.

Jää oli kuitenkin loppukevään jään oloista: mustaa ja arvoituksellista. Rantakivien vierustat olivat paikka paikoin auki. En uskaltanut päästää rouvaani vieläkään retkiluistelemaan muualla kuin Långvikenissä, jossa jäätä oli jo kolmisenkymmentä senttiä. Pilkkiahvenia siellä ei ollut kuin kolme.

Otin kalapulassani hieman epätavallisemman kalastuskonstin käyttöön mökkimme edustalla. Viritin kairanreistä siikaonget pohjaan pyytämään ilman vapoja. Siima vaan puukalikkaan kiinni ja mato liukupainon kanssa päiväksi pohjaan odottamaan siian himokkaita imuhuulia.

Kalikan kantaan voi naulata hieman leveämmän vanerin tai muun palan, jotta tuuli ei kaada palikkaa omia aikojaan. Ei sitä välttämättä tarvitse ylipäätään saada pysymään pystyssä, mutta niin tehden pystyy seuraamaan kauempaa, milloin kala on vetänyt kalikan kumoon. Tosin tällä konstilla viikonvaihteessa saamani kaksi siikaa olivat sen verran pieniä, etteivät ne onnistuneet edes kevyttä kalikkaa kaatamaan.  Tärkeintä oli kuitenkin huomata, että onnistuu se siian kalastaminen tuloksekkaasti tälläkin konstilla.

Siikaonkien pyytäessä jäällä, saatoin keskittyä klapien tekoon. Leppäklapien sisältä paljastui hienoja värikuvioita.
Siikaonkien pyytäessä jäällä, saatoin keskittyä klapien tekoon. Leppäklapien sisältä paljastui hienoja värikuvioita.

Sellaista tietoa oli puksahtanut töihin palatessani Halosen Jukalta sähköpostiini, että Suomen Kalastusmatkailun edistämisseura on taas valinnut vuoden kalamiehen ja kalastusoppaan. Vuoden kalamieheksi valittu inarilainen Luonnonvarakeskuksen tutkimusmestari Ari Savikko on varmasti tittelinsä ansainnut, sillä hän sai tunnustuksen suomalaisen kalakirjallisuuden kokoamisesta yhdeksi kirjastoksi, joka sijoitetaan Muonioon.

Savikon työn tuloksena on ainutlaatuinen lahja satavuotiaalle Suomelle: Suomen Kalakirjasto, josta löytyvät alkuperäispainoksina lähes kaikki Suomessa ilmestyneet kalakirjat aina vuodesta 1730 lähtien, yli 200 hyllymetriä.

Huh huh. Tämän ikäinen mies ei jaksaisi noin pitkää matkaa edes kävellä, saati lukea.

Käsivarren Lapin luonto ja sen jokien suuret harjukset ovat Ari Savikon toinen harrastus ja intohimo. Monina vuosina Ari on ollut suurimpien vapavälineillä saatujen harjusten listan kärjessä. Hän on myös kertonut harjuksen biologiasta ja sen perhokalastuksesta useissa alan lehtien artikkeleissa.

Ari Savikon hanke kunnioittaa perinteitä ja siirtää omalta osaltaan vanhaa, katoavaa tietoa uusille sukupolville. Kirjastossa on Suomen kattavin kala- ja kalastusaiheinen julkaisukokoelma. Samaan kokonaisuuteen liittyy laajalle yleisölle suunnattu nettisivusto www.suomenkalakirjasto.fi .

Vuoden kalastusopas on vantaalainen Harri Hintsa. Hän on yksi pisimpään kalastusmatkailualalla yhtämittaisesti työskennelleistä oppaistamme. Hintsalla on takanaan jo yli 750 opaskeikkaa.

Hintsan päävedet sijaitsevat Pernajassa, mutta opastaminen onnistuu missä tahansa Suomenlahdella. Hintsan asiakaskuntaan kuuluu myös paljon kansainvälisiä vieraita. Hintsa on mestariluokan hauenpyytäjä, joka vaalii valikoivan kalastuksen oppeja. Harri Hintsa on ollut mukana myös kalastusalan kehitystyössä kouluttamalla tulevia kalastusoppaita oppilaitoksissa.

Vuoden valintaraati valitsi myös uuden henkilön suomalaisen kalastuksen Hall of Famen kultagalleriaan, joka sijaitsee Kotka Maretariumin tiloissa. Suomalaisen kalastuskulttuurin suurten nimien Lauri Rapalan, Juhani Ahon, Herman ja Maria Renforsin, Oscar Nordqvistin, Lauri Syrjäsen sekä Harri Dahlströmin rinnalle nostettiin eläintieteen tohtori Lauri Koli.

Tohtori Koli on tunnetuin ja tunnustetuin kala-alan auktoriteetti Suomessa runsaan neljän vuosikymmenen ajalta. Helsingin yliopiston dosenttina toimiessaan Koli koulutti luennoilla ja kalakursseilla joukon tulevia kalabiologeja. Hän kartutti ja tarkisti eläinmuseon kokoelmia.

Kalastusalan eri toimijoista koottu raati on valinnut vuoden kalamiehen ja kalastusoppaan vuodesta 2000 alkaen. Huomionosoitukset myönnetään tärkeästä työstä suomalaisen kalastuskulttuurin eteen.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ Suomen hiihtoon odotetaan Lahden MM-kisoissa taas piristysruisketta.

Vastaa