Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Siioilla irtoaa kehut

Onkisiika oli viikonvaihteessa aivan hitonmoisella syönnillä, ja koossakin pääsin yli kilon rajan. Saalista tuli sen verran paljon, että siitä piisasi graavisiikaleivät toimituksen aamupalaveriin, tosin en minä niitä leipiä sieltä merestä sentään saanut. Lisäksi järjestin siikalottoarvonnan, jossa siikapaketin ansaitsi se, joka arvasi, kuinka monta kalaa vaimon kanssa saimme. Kukaan ei arvannut lähellekään, joten kolme lähimmäksi arvannutta palkittiin.

Siiat olivat pääasiassa yli puolikiloisia ja ihan tumppeja ei tullut ollenkaan. (Kuva Kristiina Jurvainen)
Siiat olivat pääasiassa yli puolikiloisia. Ihan tumppeja ei tullut ollenkaan. (Kuva Kristiina Jurvainen)

Tämä ei totuuden nimessä ole ollenkaan niin antoisa siikapaketin jakamisperuste kuin se, mitä olen käyttänyt  tuodessani  kalaa taloustoimitukseen. Paketin on saanut se, joka on osannut pyynnöstä eniten kehua komeaa ulkonäköäni, mahtavaa luonnettani ja verratonta älykkyyttäni. Aika miedoilla kehuilla paketti on usein mennyt jakoon, kun toimittajat eivät oikein osaa valehdella. Onneksi toimittajilla on sentään mielikuvitusta.

Olen miettinyt, että kun joskus heitän veivini, en voi jättää negrologin eli muistokirjoituksen  tekemistä toisen toimittajan tehtäväksi, koska hän saattaa kertoa totuuksia. Ajattelin kirjoittaa riittävän kehuvan negrologin itsestäni itse, allekirjoituksena Jukan paras ja ainoa kaveri.  Odottelen dementoitumistani, koska silloin elämäni mokat unohtuvat automaattisesti pois kirjoituksesta.

 

Parhailla siikaonkipaikoilla alkaa pian olla niin ruuhkaa, että paikka kannattaa varata vaikkapa tällaisella kyltillä. Tässä lienee onkin Juhana Vartiainen.
Parhailla siikaonkipaikoilla alkaa pian olla niin ruuhkaa, että paikka kannattaa varata vaikkapa tällaisella kyltillä. Tässä lienee onkinut Juhana Vartiainen.

 

Vaimokin sen tietää, että saalissiikoja kannattaa lämpimässä kelissä säilyttää kylmässä vedessä palju-uinnilla, jotta ne eivät pilaannu. Siika näyttelee silloin usein kuollutta.
Vaimokin sen tietää, että saalissiikoja kannattaa lämpimässä kelissä säilyttää kylmässä vedessä palju-uinnilla, jotta ne eivät pilaannu. Siika näyttelee silloin usein kuollutta.

Siikaonginnan lomassa ehdin tehdä lauantaina pitkän lenkin taimenten ja haukien perässä veneellä. Pysyin kaukana perässä, pettymys oli valtava, kun en nähnyt kummastakaan lajista vilaustakaan, vaikka sää oli aivan erinomainen. Tuuli puhalteli lounaasta noin 6 metriä sekunnissa eikä meriveden korkeuskaan ollut kuin kymmenkunta senttiä alle normaalin. Veden lämpötila ei tosin ollut vielä kuin vajaat 3 astetta, kun se mieluiten saisi olla 4-8 asteen välillä taimenta pyydettäessä.

Keskitalon Pasi osasi taas homman paljon paremmin kuin minä. Hän nappasi Iniön aukolta taimenen, tosin alamittaisen. Kaiken lisäksi hän ei ehtinyt kovin kauan edes kalastaa, koska matka veneellä Raisionlahdelta kohti Taivassalon mökkiä oli jäiden vuoksi osoittautunut aika hankalaksi. Merimaskun suntin kautta edennyt retki keskeytyi Velkuan suunnalla parikin kertaa jääesteisiin, mistä seurauksena oli kiertoreittien etsiskely.

Jäät ovatkin olleet tänä keväänä paikka paikoin yllättävän sitkeitä siellä minne ne ovat päättyneet jäädä viipyilemään. Täksi viikoksi on kuitenkin luvattu sen verran lämmintä keliä, että eiköhän jokainen veneellä mökilleen halajava sinne pääse.

Sunnuntaina oli niin tyyni sää, että heittokalaan oli aivan turha lähteä. Nautin siikaongella keväisen saariston upeasta rauhasta kuunnellen, kun ei kuulu mitään. Hiljaisuuden katkoivat välillä haahkat kevätpulputuksillaan tai hanhet ja kurjet töräytyksillään. Ne ovat niitä harvoja biisejä, joita jaksaisi kuunnella radioiden soittolistoilta päivästä toiseen.  Lintujen laulusta ja kansanradiosta en saa koskaan tarpeekseni.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ vangeilla oli karatessa mustat vyöt.

Yksi vastaus artikkeliin “Siioilla irtoaa kehut”

  1. jyrki syren

    toi on elämää. onnen pekka. hienoa. kateeksi käy kuitenkin. jonkun on tehtävä työtkin, jolla maa makaa.


Vastaa