Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Taas meitä nöyryytettiin

Houtskarin haukicupiin viime viikonvaihteessa osallistunut venekuntamme on leikkisästi sitä mieltä, että järjestelyistä vastannut Saariston Lomakeskus voisi järjestää meille privaattikisat, koska vain siten me näköjään voisimme yltää tuloksissa mitaleille asti. Todennäköisesti me jäisimme vain meitä varten järjestetyssä kisassakin kolmannelle sijalle.

No, totuuden nimissä me selvisimme tänä vuonna palkinnoille, kun viisi parasta palkittiin. Kisaisäntä Boris Povaljajeff oli taas kerännyt sen verran paljon jaettavaa kasaan, että vähän vähempikin riittäisi. Kalamiehethän kisaavat kunniasta.

Kisareissumme alkoi tökkien, sillä mökkilaituriltamme aamutuimaan unenpöpperöisinä kohti Mossalan kisavesiä lähtiessämme meni aikansa ennen kuin huomasimme, ettei veneemme liiku yhtään mihinkään.  Syy selvisi noin vartin ihmettelyn jälkeen: keulanauru oli vielä laiturissa kiinni.

Selvisimme toki tästäkin tilanteesta ja sovimme, ettemme kerro nolosta tapahtumasta kenellekään.

Perille Mossalaan päästyämme alkoi selvitä sellainen järjestäjän kannalta hieman ikävä asia, että ensimmäinen keväinen haukicup jää osallistujamäärältään jälkeen syyskisojen osallistujamääristä. Tällä kertaa merelle starttasi 16 venekuntaa. Boris lupaili kuitenkin siitä huolimatta  harkita, jaksaako hän järjestää kisoja jatkossa.

Ennen lähtöä teeskentelimme, että olemme muiden venekuntien kanssa kavereita. Vasemmalta Heikki Vento, Jouni Aalto, Mikael Mårtenson, Tom Jalas ja Sami Pitkänen.
Ennen lähtöä teeskentelimme, että olemme muiden venekuntien kanssa kavereita. Vasemmalta Heikki Vento, Jouni Aalto, Mikael Mårtenson, Tom Jalas ja Sami Pitkänen.
Kisan järjestelyistä vastasi Boris Povaljajeff.
Kisan järjestelyistä vastasi Boris Povaljajeff.
Lähtöpaukkua odotellessa. Etualalla viime syksyn kisan voittanut Ylenien venkunta, joka jäi tänä vuonna kymmenenneksi, kun se kolmas mittakala jäi heiltäkin saamatta.
Lähtöpaukkua odotellessa. Etualalla viime syksyn kisan voittanut Ylenien venkunta, joka jäi tänä vuonna kymmenenneksi, kun se kolmas mittakala jäi heiltäkin saamatta.
Aamulla oli sen verran tyyntä, että jouduimme Jouni Aallon ja Heikki Vennon kanssa hakemalla hakemaan paikkoja, joissa oli edes vähän tuulen värettä. Välillä meistä tuntui, että meitä seurattiin.
Aamulla oli sen verran tyyntä, että jouduimme Jouni Aallon ja Heikki Vennon kanssa hakemalla hakemaan paikkoja, joissa oli edes vähän tuulen värettä. Välillä meistä tuntui, että meitä seurattiin.

Osallistujien kannalta oli tietenkin taas mukavaa, kun mittavilla kalavesillä piisasi koko korean päivän korkkaamattomia paikkoja. Tosin otimme taktiikaksi sen, että aamupäivän kalastamme ykkösmestoja ja iltapäivällä heittelemme rantoja, jotka eivät ihan parhailta ottipaikoilta näyttäneet. Näin siksi, että arvelimme parhaiden paikkojen tulleen jo aamupäivällä jonkun korkkaamiksi.

Tämä taktiikka toimi hyvin, koska saimme saalista koko päivän tasaiseen tahtiin. Luulisin, että kokonaishaukimäärämme, 24 kalaa, oli koko päivän parhaita saldoja. Kokonaismäärähän ei selvinnyt palkintojenjaossa tai tuloksista, koska voiton ratkaisi jokaisen venekunnan kolmen suurimman kalan yhteismitta. Alamitta oli 65 senttiä.

Lienee hieman makukysymys, tarvitaanko tuota alamittaa. Kolmen suurimman kalan yhteismitta sinällään voisi riittää, kun kaikki kalat joka tapauksessa vapautetaan heti kuvaamisen jälkeen. Nytkin kävi nimittäin niin, että kisan kaksi ylivoimaisesti suurinta haukea saanut Tomi Soinisen ja Sami Teeren venekunta sijoittui kisassa vasta kuudenneksi, kun heiltä jäi tuo kolmas mittakala saamatta. Alamitan ylittäneiden pituus oli 102 ja 90 senttiä. Eivät he silti jääneet ilman palkintoja, koska myös kisan suurimman kalan saaja palkittiin.

Meilläkin kolmannen mittakalan saaminen jäi jokseenkin viime tippaan. Olimme jo luovuttamassa ja lähtemässä kiireen vilkkaan katsomaan Suomen jääkiekkojoukkueen välieräottelua mökille, kun viisi minuuttia ennen kalakisan päättymistä silmäni osui vielä vastarannan kaislikontupsuun, jossa sittenkin päätimme päättää päivämme, joskaan emme masennuksestamme huolimatta nyt ihan kirjaimellisesti.

Siitä paikasta Vennon Heikki pelasti päivämme mittakalalla, jonka valokuvaamisessa mittalaudan päällä ja kuvan lähettämisessä tuomaristolle oli todella kiire. Rakastuimme itseemme totaalisesti, kun sanoin klo 15.59, että juuri ja juuri kerittiin, vaikka emme olekaan lammasfarmareita.

Näyttää siltä, että paineen alla olemme Heikin kanssa parhaimmillamme. Näin on nimittäin tapahtunut kerran ennenkin. Sain Brändön haukikisassa takavuosina kisan suurimman hauen vain muutamaa minuuttia ennen kisan loppua. Heikki haavasi sen veneeseen niin vauhdilla, että kala lensi haavista tuulilasiin, irtosi, mutta putosi onneksi veneen puolelle. Palkintona oli muuten kahden hengen Singaporen matka. Tämä piti kertoa, jotta saan taas omakehun haisemaan.

Loppukirimme ansiosta nousimme tämän vuoden kisassa viidensiksi 207 sentin yhteismitalla. Kaloilla oli pituutta 65, 73 ja 69 senttiä.

Voittoon jäi kuitenkin matkaa, sillä Markus Laurilan ja Timo Fribergin kalojen yhteismitta oli 233 senttiä. Kakkossijan nappasivat Juha Hellevuo, Arto Turunen ja Markus Hännikäinen, joiden kalojen yhteismitta oli  230 senttiä.

Kisan voiton veivät Markus Laurila ja Timo Friberg hauilla, joiden mitat olivat 79, 76 ja 78 senttiä.
Kisan voiton veivät Markus Laurila ja Timo Friberg hauilla, joiden mitat olivat 79, 76 ja 78 senttiä.

Kolmossijasta kertominen on minulle niin vaikeaa, etten tiedä pystynkö siihen….täytyy vetää hieman henkeä.

Kolmen mittakalan saaminen oli vaikeaa aika monelle muullekin venekunnalle kuin kaksi suurinta kalaa saaneelle kaksikolle. Vain viisi venekuntaa sai triplan kokoon.

Niin, sen kolmossijan ottivat…. en pysty vieläkään.

Kalaa oli kauniista päivästä huolimatta mukavasti liikkeellä. Melkein kaikki venekunnat saivat sentään jonkun kalan.

Minulle kävi puolilta päivin varsin selväksi, ettei jerkki toiminut, kun Vennon Heikki ja Aallon Jouni ottivat lusikoilla haukia useammasta sellaisesta paikasta, johon olin juuri heitä ennen jerkkini paiskannut.

Puolen päivän jälkeen vaihdoin vieheeni…. voi ei, en taida tätäkään pystyä paljastamaan….Beten vihreään krokodileen. Kuten tiedetään, se on niin perusvarma uistin, että sen käyttö on venekunnassamme periaatteessa kielletty, koska jokainen eettinen kalastaja jättää kalallekin mahdollisuuden. Hätä ei kuitenkaan lue lakia eikä lukenut 73-senttinen haukikaan, joka sortui himojensa valtaan krokkarini houkuttelemana.

Kisakalat vapautettiin heti mittauksen ja valokuvauksen jälkeen. Kalan päälle pantiin joukkueen numero. Kuva lähetetiin veneestä sähköpostilla tuomaristolle. Todella toimiva systeemi.
Kisakalat vapautettiin heti mittauksen ja valokuvauksen jälkeen. Kalan päälle pantiin joukkueen numero. Kuva lähetettiin veneestä sähköpostilla tuomaristolle. Todella toimiva systeemi.
Yritimme kisan jälkeen parantaa sijoitustamme parilla sijalla lähettämällä tämän mittahauen kuvan tuomaristolle. Jostain syystä se ei mennyt läpi.
Yritimme kisan jälkeen parantaa sijoitustamme parilla sijalla lähettämällä tämän mittahauen kuvan tuomaristolle. Jostain syystä se ei mennyt läpi.

Vihreään krokkariin päädyin siksi, että kesken kisapäivää kuulimme Mikael Mårtensonin tehneen Beten sinisellä krokkarilla kovaa tulosta ja vieläpä niin, että venekunnan alamitat ylittäneet useat kalat olivat nimenomaan Mikaelin saamia.

Kaikki paitsi umpikela on turhaa, tuumi Mårtenson. Paitsi, että umpikela vaatii sävy sävyä olevan virvoitusjuoman.
Kaikki paitsi umpikela on turhaa, tuumi Mårtenson. Paitsi, että umpikela vaatii sävy sävyä olevan virvoitusjuoman.

Tämän kerrottuani saan sen kolmanneksi sijoittuneen venekunnan vihdoin kakistettua: Mårtensonin kanssa joukkueeseen kuuluivat myös Tom Jalas ja Sami Pitkänen, jotka olivat jo koko Korppoolle etukäteen julistaneet, että heidän ainoa tavoitteensa on voittaa meidät – kuten he ovat aina ennenkin näissä kisoissa voittaneet. Tälläkin kertaa jouduimme nöyrtymään selvästi: heidän kalojensa yhteismitta oli 217 senttiä.
Arvatkaapa, saavatko he kutsun privaattikisoihin.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ veneilevän avioparin riita alkoi marinasta.

Vastaa