BLOGIT | Kala-apajilla

Taimen tyrkyllä, hauet kortilla

Viime viikonloppu tarjosi ulkoilijoille hyvää säätä, kalastajille ei niinkään. Korkeapaine, idänpuoleiset tuulet, välillä tyven sää sekä meriveden pinnan laskeminen saivat hauet sulkemaan välillä suunsa jokseenkin totaalisesti.

Pääsin kalavesille jo torstaina. Vapani tähtäimessä oli nyt ensimmäistä kertaa tänä syyssesonkina taimen, kun meriveden lämpötilakin oli pudonnut pääasiassa alle 11 asteen.

Vielä torstaina ja perjantaina haukea tupsahteli taimenpaikoilla silloin tällöin taimenvieheisiin. Keskikoko oli koko loppuviikon selvästi parempi kuin tähän mennessä alkusyksynä. Alle kahden kilon kaloja ei joukkoon mahtunut juuri lainkaan, mutta ei toisaalta yli nelikiloisiakaan. Haukien paksuudesta näki, että nyt niillä oli kunnon syystankkaus päällä.

Varsinkin lauantai oli tyvenen sään ja laskevan meriveden vuoksi erityisen hankala. Kuvaavaa oli, että sain kuudessa tunnissa vain kaksi haukea ja nekin vasta aivan päivän päättyessä. Kun keli oli suorastaan epätoivoinen siirryin välillä taimenpaikoilta perinteisille haukipaikoilleni, mutta sekään ei juuri auttanut.

Sunnuntaina tein täysin varman taimenhavainnon, kun alamittainen kala kävi pyörähtämässä veneen vieressä. Se oli hyvin iskuhalukas, mutta minä tupelo reagoin viime hetken hyökkäykseensä nostamalla vieheen turhan aikaisin ylös.

Kalapäiväni saalista tultiin hakemaan rahtilaivalla. Melko turhan reissun tekivät.
Kun säät eivät suosineet kalastusta, tein vaimon kanssa taas yhden uuden telineversion kalaveneen talvitelakointia varten. Näinköhän tämä jatkopätkä toimisi. Yleensä ongelmia syntyy keväällä laskuvaiheessa, kun veneen perä tökkää aina telarullaan tai johonkin muuhun kiinni.

 

Kaikenlaisia telakointivirityksiä olen jo kokeillut.

Viime viikonvaihteessa en ollut syöntiongelmieni kanssa yksin, sillä veljenpoikani Markus kalasti yhtä hankalissa olosuhteissa Kustavin suunnalla 16 kaverinsa kanssa leikkimielisesti kilpaa. Myös Iniön Perkalaan kokoontui taas joukko innokkaita kalamiehiä. Molemmista paikoista kuului melkein Korppooseen saakka kiroskelua sen johdosta, että kalaa ei  tullut pitkien jaksojen aikana lainkaan.

Kustavista raportoitiin perjantaina ja lauantain osalta, että ”lähtökohtaisesti syönnin osalta nuo päivät olivat aivan kamalaa roskaa. Vain pari tyyppiä sai kahtena päivänä yli 10 kalaa. Useampi veti nollat jompana kumpana päivänä.”

Kummipoikani Markus Vehmanen harjoitteli toista viikkoa sitten kalastusta Korppoon mökillämme. Aika pientä saalista jäi silloinkin hänen koukkuunsa.
Jani Vartiaisen voittohauki nappasi Isluren Pike On -kumikalaan, joka oli väriltään hopea-musta. (Kuva: Markus Ungern.)

Kustavin leirillä pisimmän hauen, 96 senttiä, pyydysti Jani Vartiainen ja painavimman, 7,5 kiloa, Pasi Laakso. Venekuntakohtaisen kisan, jossa laskettiin yhteen kolme pisintä kalaa, voitti Team Saaristomeren Pulloilijat, johon kuuluivat Pasi Laakso, Joonas Mannerjärvi ja Janne Nurminen. Venekunnan kalat, 95, 95 ja 94 senttiä, kertoivat että Kustavin leirin suurimmat kalat olivat hyvin samaa luokkaa.

 

 

 

Pasi Laakson 7,5:n kilon hauki oli Kustavin retken painavin. (Kuva Janne Nurminen)

Perkalassakaan ei kalamäärillä juhlittu. Voiton siellä vei Ville Kurjen poika Elmeri Kurki uudella haukiennätyksellään 6,66 kiloa. Kuvaavaa on, että toiseksi tulleen Jari Tammennon hauki painoi vain 2,6 kiloa.

Hienoa on, että meidän kalastavien vanhusten joukkoon alkaa tulla seuraksi nuorempia veijareita. Elmerikin lähti mielummin kalaan kuin vaihtoehtoiselle syyslomamatkalle Gdanskiin. Kalamiesten tietotoimisto ei kertonut, katuiko Elmeri valintaansa, kun seuran ottaa huomioon.

Vähän poispilattuja nuo nuoret miehet ovat päätellen siitä, että Markuksen porukka majoittui Lootholman  luksuslomahuoneistoihin, joiden taso ja palvelu saivat heiltä kiitosta maasta taivaisiin. Paikka sopii kuulemma ”ylellisyyttä haluaville kalastajille.”

Epäilemättä Lootholma ansaitsee kehunsa  senkin vuoksi, että venebensaa saa aivan vierestä ja veneille on hyvä laskuramppi. Tankkausreissut voivat välillä olla saariston syksyssä turhan pitkiä ja rampit onnettomassa kunnossa.

Nykyään noilla nuoremmilla on veneissä sähköiset keulamoottorit ja muut hienot vempaimet. Kun minä olin nuori, vuokramökeille mentiin neliheppaiset kainalossa ja matka kunnon kala-apajille kesti yhtä kauan kuin sote-uudistuksen veivaaminen.

Pitkälle on menty siitä, kun omassa nuoruudessani majoituimme autiosaarilla jopa telttaan. Se ei tietenkään sateen sattuessa pitänyt edes vettä, minkä seurauksena teltan pohjalla oli meri, kun saavuimme yöpuulle kalapäivän jälkeen. Että sellainen palju siihen aikaan.

Ylellisyyttä edustivat Jalostajan hernekeitto ja naapurinukkujan ilmavaivat, jotka peittivät mukavasti kuorsauksen äänet. Samaisten vaivojen voimalla palju muuttui käden käänteessä porealtaaksi.

Muistissa ovat myös Naantalin Pursiseuran Keistiön venetukikohdan pienen saunamökin lattialla vietetyt kylmät kevät-  ja syysyöt kuuden muun kalamiehen kanssa. Ne aamunraikkaat tuoksut jättivät ikuiset arvet nenääni.

Oman säväyksensä noille muistoille antoi supikoira. Se oli vetäissyt naamaansa ison pahvilaatikollisen eväitämme, jotka oli jätetty säilytykseen mökin terassille. Kalapäivän päätteeksi saimme ihmetellä, miten supille, tai saattoi se minkkikin olla, oli voinut kelvata ihan kaikki, jopa tuliset broilerin siipipalat. Vain voirasia ja Hankkijan lippis oli jätetty syömättä.

Sen kalapäivän päätteeksi meille tuli kiire Keistiön silloiseen kauppaan, joka hädän tullen palveli onneksi myös aukiolon jälkeen.

Tuli noilla retkillä ihan eri tavalla kalaakin. Suurimpana mielessäni on haavekuvanomaisesti edelleen Kurjen Villen 16,2 -kiloinen hauki. Tai enhän minä sellaista omalle kohdalle oikeasti toivo. Voisi loppua kalastus siihen paikkaan, kun isompaa ei kuitenkaan koskaan saisi. Kysykään vaikka Villeltä.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ Todella upeeta -sarjan seuraava kuvauspaikka on tulivuori Etna ja sen Pätsi.

 

Vastaa