Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Taimenen kilohinta 170 euroa

Työkaveri yritti työpaikalla vinoilla kysymällä, miten viitsinkin palata näin hienolla säällä töihin kolmen viikon keväisen kalastusloman jälkeen. Vastasin vilpittömästi, että tuskatta.

Aurinkoinen, lämmin ja tuuleton sää ei nimittäin tietenkään ole kalamiehen kannalta ollenkaan hieno sää. Lomani viimeinen viikko kuluikin lähinnä manatessa kelejä, jos toki silkkaan veneilyyn sää oli oiva.

Ei paljon hyrrä laulanut.
Ei paljon hyrrä laulanut.
Ainoan riemun aiheen minulle tuotti se, kun Pasi valitsi pakistaan 24 euron Vekkuli-vieheen, joka päätyi siiman katkettua meren pohjaan. Kyllä minua nauratti, ennen kuin kaikki silmissä musteni.
Ainoan riemun aiheen minulle tuotti se, kun Pasi valitsi pakistaan 24 euron Vekkuli-vieheen, joka päätyi siiman katkettua meren pohjaan. Kyllä minua nauratti, ennen kuin kaikki silmissä musteni.

Aika kalliiksi huristelu on käynyt. Kun olen ehtinyt kevään mittaan ajaa jo 110 tuntia, bensakulut nousevat noin 500 euroon. Onneksi veneessäni on vain 50 hevosvoiman moottori, muuten pitäisi käydä nostamassa lisää rahaa Panaman tililtä.

Kun kevään taimensaaliikseni näyttää nyt jäävän yksi vajaan kolmen kilon kala, sen kilohinnaksi muodostuu pelkillä bensakuluilla vajaat 170 euroa.

Totuuden nimissä tuosta 110 tunnista on muutama tunti kulunut myös haukikaislikkojen reunoilla. Kovin vaatimattomaksi saalis jäi sielläkin, sillä tänä vuonna olen ehtinyt saada vasta 27 haukea.

Saa pilkata, olen sen ansainnut.

Kalan tulo on ollut niin heikkoa, että Nauvon Fagerholmissa on näköjään otettu järeämmät pyyntivälineet käyttöön.
Kalan tulo on ollut niin heikkoa, että Nauvon Fagerholmissa on näköjään otettu järeämmät pyyntivälineet käyttöön.

Kirjanpitoni mukaan näin heikkoa alkuvuotta minulla ei ole ollut sitten vuoden 2011.  Sekään ei  ole verrannollinen vuosi, sillä silloin pääsin heittokalaan vasta vappuviikolla jäiden lähdön venyttyä Korppoossa. Tänä vuonna olen sentään ollut heittokalassa jo maaliskuusta lähtien.

Näinkö Ahti rankaisee siitä, että häiritsin vieheilläni kalojen joulurauhaa?

Siikaonginta tuotti onneksi mielihyvää ja riittävästi saalista, mutta nyt sekin sesonki on ohi. Lauantaina ahvenet ja särjet saapuivat siika-apajille nappaamaan ongista madot poikki, minkä myötä siiat häipyivät sinne mistä olivat tulleetkin: piiloon. Toki kylmä pohjoistuuli ja sään muutos voisivat vielä poikia satunnaisia siikasaaliita. Tai ainakin satusaaliita.

Haukimamma oli ruiskauttanut mätinsä pohjaan. Mäti lienee jo joutsenten vatsassa. Johtuneeko hauen vähäisestä arvostuksesta ruokakalana, että harva vaatii joutsenkannan rajoittamista yhtä ponnekkaasti kuin vaaditaan hylkeiden ja merimetsojen lahtaamista.
Haukimamma oli ruiskauttanut mätinsä pohjaan. Mäti lienee jo joutsenten vatsassa. Johtuneeko hauen vähäisestä arvostuksesta ruokakalana, että harva vaatii joutsenkannan rajoittamista yhtä ponnekkaasti kuin vaaditaan hylkeiden ja merimetsojen lahtaamista.

Hauki näytti ainakin Korppoossa jo kuteneen päätellen kuturannoilla meren pohjassa näkyneistä mätipuskista.  Ihmekö tuo, kun meriveden lämpötila nousi jo yli kymmenen asteen aukoillakin. Se merkitsee ikävä kyllä myös sitä, että paras taimensesonki alkaa kevään osalta olla ohi. Minun kohdalleni sellaista ei osunutkaan.

Sen sijaan Kustavin kalaopas Liukkosen Vesa nöyryytti minua parilla kuvalla, joista toisessa oli 58-senttinen taimen ja toisessa 61-senttinen.

Hullu Kalastaja -liikkeen isäntä Liukkosen Vesa sai taimensa tarkasti ilmaisten Iniön ja Kustavin suunnalta. (Kuva Hannu Toivanen).
Hullu Kalastaja -liikkeen isäntä Liukkosen Vesa sai taimenensa tarkasti ilmaisten Iniön ja Kustavin suunnalta. (Kuva Hannu Toivanen).

Ahti päätti vielä sunnuntaina vääntää veistä haavassani, joka oli jo valmiiksi syvä kuin Mariaanien hauta. Ajoin sunnuntaina taimenjahtiin Nauvon eteläpuolelle, jossa veneeni vierelle pelmahti vieheen perässä viiden mittataimenen parvi. Eikä sama parvi tullut vain kerran, vaan kuusi kertaa.

Kun päässäni olivat polaroisoivat aurinkolasit, joita ilman kalaan ei pidä koskaan lähteä, kalojen määrä ja pyörähdykset oli helppo laskea. Polarisoivien lasien ansiosta meren alla olevat objektit on huomattavasti helpompi havaita, kuin ilman niitä.

Polarisoivien lasien ansiosta meren alla olevat objektit on huomattavasti helpompi havaita, kuin ilman niitä. Tosin tässä kuvassa siitä ei saa selvää kuvaa.
Polarisoivien lasien ansiosta meren alla olevat objektit on huomattavasti helpompi havaita, kuin ilman niitä. Tosin tässä kuvassa siitä ei saa selvää kuvaa.

 

Pinnan alla on piisannut katsottavaa, sillä ainakin vielä viikko sitten ulommilla aukoilla pohjanäkyvyys ylti 5,5 metriin asti kaikumittausta arvion apuna käyttäen.

Veden kirkkaudessa oli tosin se huono puoli, että välillä meinasi tulla kakat vauhdissa housuihin, kun yhtäkkiä näytti siltä, että joku on siirtänyt karikon paikkaan, jossa sellaista ei ennen ollut.  Pysähdys sillä siunaamalla osoitti kuitenkin, että olihan siinä alla vettä kolme metriä….

Kalamiehillä on aina tapana kehua, millä uistimella vonkale tuli. Nyt rikon tuon käytännön ja kerron oikein kuvan voimalla, millä vieheillä niitä ei edes viiden kalan parvesta herunut.

Syylliset.
Syylliset.

Ehdin vaihtaa viehettä viisi kertaa, mutta mikään ei auttanut. Vain kerran yksi taimenista kävi varovaisesti tökkäämässä viehettä. Kuulin korvissani aivan selvästi Ahdin kuiskaavan: härpiti.

Olen yrittänyt välttää blogissani räävittömyyksiä, rivouksia ja kirosanoja, mutta sunnuntain epäonnen jälkeen otti niin paljon pattiin, että harmitusta kuvatakseni teen poikkeuksen: jumprahuiti.

Anteeksi.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ islaminuskoinen lainasi fillariaan hengelliselle johtajalleen sanomalla Aja tolla.

Vastaa