Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Taimenkela lauloi jo

Taisin pari viikkoa sitten ennustella, että taimenkauden alku voi venyä pitkälle kauniin ja lämpimän syksyn vuoksi. Tuolloin meriveden lämpötila huiteli vielä 15-16 asteessa. Äkkiä se sieltä kuitenkin tuli alas, sillä viime viikonvaihteessa meren lämpötila oli Korppoossa vain 10,5 astetta eli niillä haminoilla, että taimen voisi alkaa jo ilmestyä apajille.

Olin erehtyväinen veikkauksessani, sillä Keskitalon Pasi meni ja nappasi lauantaina Kustavin Lehmänkurkun pohjoispäästä 58-senttisen, 2,2 kilon taimenen. Todelliset tekijämiehet olivat tosin ehtineet saada hyviä taimenkokemuksia jo aiemmin Kihdin laidalla, mutta meille amatööreille näin aikainen taimen oli tietenkin innostava uutinen.

Itsekin innostuin välillä koettamaan taimenta, mutta suuri osa parhaista taimenpaikoista oli niin kovassa tuulessa, ettei niihin ollut järkeä mennä onneaan ja potkurin kestävyyttä koettamaan, ei varsinkaan, kun merivesi oli erittäin alhaalla.

Hauki oli selvästi uinut tuulisilta reunoilta suojaisiin rantoihin, kuten usein kovalla tuulella käy. Syönti niissä oli varsinkin sunnuntaina yllättävän hyvä, kun ottaa olosuhteet huomioon.  Lauantaina haukisaldoni oli 9 haukea ja sunnuntaina 17, joista suurin painoi 5,12 kiloa. Ihanaa.

Tämä oli vasta toinen kauden viiden kilon ylitykseni. Tällä kertaa sain hauen hengissä ja hyväkuntoisena takasin mereen.
Tämä oli vasta toinen kauden viiden kilon ylitykseni. Tällä kertaa sain hauen hengissä ja hyväkuntoisena takasin mereen.

Taimenkauden ohella myös syksyn kuhakausi on pyörähtänyt käytiin. Kustavin komein kalaopas Liukkosen Vesa kertoi olleensa kalastuksenvalvojana viranomaisten kanssa kuha-apajille tehdyllä kalastuslupien ja kuhasaaliiden tarkastuskierroksella Kustavin Kaitaisten sillan maisemissa ja Ströömissä. Ilahduttavaa oli, että 70 tarkastetusta veneestä vain yhdeltä puuttui luvat. Alamittaisia kuhia ei löytynyt veneistä lainkaan. Tosin mittakalojakaan ei vielä kovin paljon ollut saalispytyissä näkynyt.

Kirjolohesta tehdään hovikelpoista uusilla ekorehuilla. Olen sitä mieltä, että ainoa kunnon laatukirjolohi on sellainen, joka on saatu vieheellä.
Kirjolohesta tehdään hovikelpoista uusilla ekorehuilla. Olen sitä mieltä, että ainoa kunnon laatukirjolohi on sellainen, joka on saatu vieheellä.

Viime viikolla sain päivätyössäni taas nöyrtyä tunnustamaan erehtyväisyyteni. Kirjoitin Turun Sanomiin parikin juttua Raisio-konsernin markkinoimasta itämerirehusta ja sillä kasvatetusta kirjolohesta.
Ensimmäisestä kirjoituksesta rehun Itämerta puhdistavasta vaikutuksesta saattoi kieltämättä saada niin houkuttelevan kuvan, että rehua halutti alkaa syödä itsekin lapiokaupalla.

Viisaammat tietenkin olisivat odottaneet sitä, että ekorehulla syötetty kirjolohi ilmestyy kauppojen tiskeille ja vasta sitten alkaneet popsia Itämerta puhtaammaksi. Raisiohan väitti, että mitä enemmän syömme Benella-kirjolohta sitä puhtaammaksi Itämeri tulee.

Itämeren suurkuluttajana täytyy myöntää, että saatoin innostua hieman liikaa Raision tuotteiden ekologisuudesta ja hypätä turhan sinisilmäisenä teollisuuden kelkkaan.

Halusin uskoa, kun myyjäkin kehuu. Onhan se hyvä uutinen, että meri, jonka päällä vietän noin kolmasosan elämästäni voisi vihdoin alkaa tervehtyä.

Olen toki jo aiemminkin kirjoittanut itämerirehusta ja tuuminut ainakin alitajunnassa, että tämä on liian hyvää ollakseen totta. Raision Baltic Blend -rehuihin ja Benellaan liittyvä faktapohja on kuitenkin päällisin puolin vakuuttanut.

Pasi Laihonen sai minut melkein lirauttamaan pöksyihini.
Pasi Laihonen sai minut melkein lirauttamaan pöksyihini.

Viime viikon ensimmäisen rehukirjoituksen tehtyäni satuin illalla lähettämään Laihosen Pasille sähköpostin kysyäkseni kiinnostaisiko kalareissu. Tulin siinä yhteydessä mainostaneeksi, että huomenna on itämerirehusta juttu lehdessä.  Ajattelin, että asia saattaisi kiinnostaa Pasia, koska hän työskentelee Suomen ympäristökeskuksen merikeskuksen kehittämispäällikkönä, jossa tehtävässä hän vastaa muun muassa meritutkimuksesta.

Pasi vastasi, että rehu on ylimainostettu juttu.

Minulle tuli melkein pisu housuun. Otin äkkiä puhelimen käteeni ja soitin Pasille kysyen, kuinka niin. Hän selitti, että itämerirehu ei ole mikään puhdistuskone ja että siihen liittyvät ylimitoitetut odotukset. Seuraavaksi minulle tuli kiire soittaa toimitukseen ja kysyä, vieläkö juttua voi muuttaa, koska siitä saa liian yksioikoisen ja yksipuolisen kuvan. Ei voinut, se oli jo sivulla.

Lohduttauduin sillä, että ei se ole ensimmäinen kerta kun seuraavana päivänä tehdään jatkojuttu, jossa esiin tuodaan mitalin toinen puoli tai vastaväittämät. Niin tein nytkin Laihosta haastattelemalla. Uskon, että keskustelu aiheesta ei jää siihen. Onhan pelissä tavallaan myös Suomen hallituksen arvovalta, koska rehu on malliesimerkki hallituksen sinisen biotalouden kärkihankkeesta. Sekin jää vielä nähtäväksi, oliko Pasikaan oikeassa.

Tapaus oli minulle taas yksi opetus siitä, että luonnon monimuotoisuuteen ja sen mekanismeihin ei pitäisi koskaan suhtautua yksioikoisesti. Niin monimutkaisista asioista on kyse.  Ihminen ei oikein jaksa pysyä evoluution perässä. Aika usein hutkitaan ja vasta sitten tutkitaan, mitä tuli tehtyä. Pääsääntöisesti luonto säätää aika hyvin itse itseään, kunhan ihminen ei mene väliin jumaloimaan.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ Amerikan parhaat kalavedet löytyvät Kalaforniasta.

2 vastausta artikkeliin “Taimenkela lauloi jo”

  1. vv

    kun ns villin taimenen kalastaminen on kiellettyä saristomerellä lähitulevaisuudessa, niin voiko taimenta ollenkaan kalastaa sen jälkeen? onko eettisesti oikein lähteä kalastamaan taimenta, vaikka niitä ”villitaimenia” ei juurikaan meressä täällä ole (eikä tule)?

    se, että sattuu saamaa haukea, kuhaa tai muuta kalaa kalastaessaan taimenen saaliiksi lienee hyväksyttävää. siis vaikka käyttäisi verkkoa kalastusmuotona.


    • Jukka Vehmanen

      Villin taimenen kalastaminen ei kai ole kovin eettistä nytkään. Olen ajatellut niin, että kuitenkin istutetun taimenen kalastusta voi jatkaa. Jos sattuu saamaan sivusaaliina ns. Villin taimenen, se pitää vapauttaa niin kuin kannattaa nytkin, siis samalla tavalla kuin ammattikalastajat vapauttavat verkkoon jääneet alamittaiset kuhat, eiko niin?


Vastaa