Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Tattitaivaassa

Hämmästelimme ylämökin Tiinan kanssa viime viikonvaihteessa, kuinka nopeaa tahtia uusia herkkutatteja putkahteleekaan esiin.  Niitä tulee kuin sieniä sateella. Tattitiina tyhjensi jo edellisviikonvaihteessa Korppoossa takametsiämme tateista, mutta viime viikonvaihteeksi niitä oli tullut taas niin huimasti lisää, ettei hän jaksanut kaikkia raahata mökille.

Joku sieniasiantuntija oli jo ennakkoon sanonut kollegalleni, että tatteja tulee näin kuuman kesän jälkeen paljon. En olisi näkemättä uskonut. Samanlainen tatti-invaasio oli kuulemma tapahtunut myös viimeksi, kun kesä oli lämmin.

Kaiken lisäksi tattien laatu on nyt huippuluokkaa. Kävin itsekin omilla mestoillani toteamassa, että madot eivät ole juurikaan ehtineet pureutua tatteihin.

Päätin jo metsään mennessäni valikoida vain kauneimmat ja neitseellisimmät tatit. Olin metsien Eino Makunen ja pidin omaksi huvikseni tattien missikisat.

En osannut päättää voittajaa. Kaikki osallistujat olivat uhkean muodokkaita brunetteja, mutta niillä oli karsean paksut jalat. Niinpä päätin ottaa pääpalkintomatkalle viitisenkymmentä loppusuoralle valikoitunutta kaunokaista.

Pääpalkintoreissu oli tietenkin se, että sienet pääsivät minun matkaani. Kotona olin niin onnellinen, että aloin pillittää. Eli poistaa tattien pillejä. Kaunokaisten kanssa peuhatessa menikin sitten kolmisen tuntia.

Koin metsässä myös  sellaisen iloisen yllätyksen, että löysin kantarelleja. Sain poimittua näitä ellejä parisen litraa.
Tämä kaunokainen seisoi kivellä kuin tatti, muttei ole tatti, minkä teräväkatseinen huomaa jo jaloista. Harmaahaikaroita näkee merellä jo melkein yhtä usein kuin merikotkia. Se on usein se.

Niinhän siinä siis kävi, etten taaskaan päätynyt mökiltä muille kalavesille, vaikka vielä viikko sitten ajattelin niin käyvän. Sienimetsässä meni nyt niin paljon aikaa, etten ehtinyt olla merellä kuin lauantaina nelisen tuntia.

Elo-syyskuun hulppeaa haukisyöntiä eivät näköjään juuri mitkään olosuhteet haittaa. Nytkin tuuli koillisesta hyvin vaimeasti. Silti sain 32 haukea. Aluksi vaikutti siltä, että keskikoko alkaa kasvaa, kun ensimmäiset hauet olivat parin kilon luokkaa. Tahti kuitenkin muuttui. Mitä lähemmäs iltaa mentiin, koko pieneni sitä tahtia, että lopuksi meinasin lähteä käymään Specsaversillä.

Tämmöinen pallero tuli vastaan merellä. Ei ihan terveeltä näyttänyt, joten jätin syömättä.

Samasta koon hyytymisestä raportoi Liukkosen Vesa, joka osallistui venekuntineen Brändön kalakisaan. Liukkoslaisten saalis jäi sen verran heikoksi, ettei hän jäänyt seuraamaan tulosten julkaisua. Valitettavasti minäkään en pystynyt kaivamaan niitä mistään tähän hätään, kun Brändön kisojen tiedotus on aina ollut onnetonta. Epäilen, ettei Kekkonen ole siellä käynyt koskaan. Tunnettuahan on, niihin saariston kolkkiin missä Kekkonen oli käynyt ilmestyi sen jälkeen sähköt. Ilman sähköähän mikään ei toimi.

Sen verran meren yli kantautui tietoa, että tänä vuonna yksipäiväiseksi kutistuneeseen kisaan osallistui 54 venekuntaa. Tyyni sää haittasi Brändössä, ja Liukkosen silmämääräisten havaintojen mukaan muutkaan eivät kovin kummoisia saaliita saaneet. Jos jostain ihmeestä tulokset ulottuvilleni päätyvät, lisään niistä jotain tähän myöhemmin.

Kalakisat ovat käyneet sen verran harvoiksi, että aloin pohtia pitäisikö minun viimeinkin osallistua Kustavin GP:hen 6.10. Valitettavasti tuohon viikonloppuun on yleensä aina osunut perinteinen Perkalan kalareissuni, jonka epävirallisessa kisassa en ikinä pärjää muille. Kustavin kisassa lienee Perkalan kisaan verrattuna se hyvä puoli, ettei siinä voi muuttaa sääntöjä kesken kaiken, jos minä satun saamaan suurimman kalan.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ Liikennevirasto kommentoi ikuisuushankkeeksi venynyttä Naantalin Särkänsalmen läppäsillan rakentamisaikataulua kertomalla, ettei osaa sanoa hankkeesta muuta kuin, että asia ratkaistaan silloin.

 

Vastaa