Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Tom of Finland poijuun

Nyt kun mökkitontti on taas kokonaan paljastanut lumen alta, tuli aika saapastella sitä ristiin rastiin ja mietittyä, mitä projekteja nurkkien sievistämiseksi pitäisikään kesän mittaa tehdä. Tällä kertaa silmiin osuivat maalle nostetut poijut, joista pari on jo harmaantunut ja parhaat päivänsä nähnyt. Siitä tuli mieleen, että ne voisi oikeastaan raaputtaa näkeistä puhtaaksi ja maalata uudelleen punaiseksi, jos jostain siihen sopivaa maalia löytyy.

Punaiseksi? Miksi kaikki poijut ovat punaisia? No joo, ne erottuvat sen värisinä sinisessä meressä hyvin. Sen ymmärrän, että reimareita ei parane alkaa värittää mielensä mukaan, mutta onko olemassa joku direktiivi tai asetus, jonka mukaan poijujen on oltava yksinomaan punaisia?

Tupu, Hupu ja Lupu? Näistä voisi saada vähän hauskempia. (Kuvat: Jukka Vehmanen)
Tupu, Hupu ja Lupu? Näistä voisi saada vähän hauskempia. (Kuvat: Jukka Vehmanen)

Ajattelin, että poijut voisi ehostaa jotenkin mielikuvituksellisemmin vaikka nauravalla suulla ja silmillä tai kalan kuvalla, kun meidän ylijäämäpoijut poijut epäilemättä jäävät maalle eläkettä viettämään. Toivottaisivatpa ne siinä samalla venevieraat iloisesti tervetulleiksi.

Idean saatuani yritin tarjota sitä pareille toimitusjohtajatutulleni provikat mielessäni. Yksilöllisesti väritettyjä poijujahan  voisi alkaa myydä. Niissä voisi lukea vaikka mitä tekstejä mökkipaikan nimestä alkaen.

Sarjavalmisteisina voisi alkaa myydä naisten silmää viehättäviä vaaleanpunaisia poijuja. Miehet tykkäisivät varmaan mustista poijuista, koska illan pimetessä niitä olisi äijäporukalla hupaisaa etsiä. Vähän rikkaammat voisivat hankkia kullan väriset poijut ja oikein rikkaat aitokultaiset, koska heillä on varaa siihen, että poijut painuisivat saman tien pohjaan.

Ensimmäistä kertaa mökille saapuvia venevieraita voisi opastaa sanomalla, että meidän mökin tunnistaa keltaisesta poijusta. Se poiju olisi tietenkin naapurin mökillä.

Turun vierasvenesatamaan voitaisiin asentaa Tom of Finland -poijut ja Naantalin vierasvenesatamaan muumi-poijut. Raision Hahdenniemen satamaan voisi panna lillumaan…. no, ei nyt tule mitään mieleen, kun harva halunnee poijuunsa Heikki Hilanderin tai Joel Hallikaisen kasvoja. Sori pojat.

Tämä poijuajatus ponnahti varmaan alitajunnastani ja siitä, että ehdotin kerran printtilehden puolella, että Raisio-konserni voisi alkaa tasapuolisuuden vuoksi tukea miesten eturauhassyövän ehkäisyä jakamalla pelloille heinäpalleroiden suojaksi keltaiset suojamuovit. Ennestäänhän yhtiö on jakanut viljelijöille vaaleanpunaisia suojamuoveja, joilla tuetaan naisten rintasyövän ehkäisyä.

Kuinka ollakaan, ehdotuksestani ei mennyt kauan, kun Raisio kertoi alkavansa tukea seuraavaksi miesten eturauhassyövän vastaista työtä. Jos oikein muistan, näiden suojamuovien väri on sininen, vaikka keltaistahan niiden pitäisi tietenkin olla.

Tämä vaan tiedoksi niille kahdelle pöljälle toimitusjohtajalle, jotka eivät tuntuneet oikein uskovan poijuideaani. Niinpä panin idean nyt tänne vapaasti tarjolle ja jään seuraamaan, kuinka miljoonat eurot vilistävät pian silmieni ohitse.

Ensimmäiset ongelmat tulivat siitä, että veneen laskutelineen jatko-osa ei toiminut niin kuin piti, vaan veneen perä alkoi tämän jälkeen pian jumittaa parrua vasten erilaisen kulman ja liian harvojen rullien vuoksi. Edes liukastinfairy ei tällä kertaa auttanut. Onneksi naapurin miehet tulivat apuun.
Veneenlaskun ensimmäiset ongelmat tulivat siitä, että veneen laskutelineen jatko-osa ei toiminut niin kuin piti, vaan veneen perä alkoi tämän jälkeen pian jumittaa parrua vasten erilaisen kulman ja liian harvojen rullien vuoksi. Edes liukastinfairy ei tällä kertaa auttanut. Onneksi naapurin miehet tulivat apuun.

Viime viikonvaihteessa pääsin aloittamaan kalastussesongin täysipainoisesti laskemalla kalaveneen vesille. Voi sitä riemua, joka jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, koska huomasin aika pian, että veneeni moottorin trimmin ylösnosto ei toimi. Parin viime yön unet ovat jääneet surun vuoksi vähäisiksi, koska eihän kalamiestä voi mikään pahempi epäonni piinata kuin se, että perämoottori ei toimi kunnolla keväällä.

Veneellä ajamista vika ei kuitenkaan estänyt ja niinpä hurautin heittämään kevään ensimmäiset taimenheitot. Kun vesi oli vielä kylmimmillään 1,2 astetta ja lämpimimmillään 2,6 astetta, en jaksanut oikein uskoa kalan tuloon. Muutama hauki tosin kävi kankeasti pyörähtämässä vieheen perässä ottamatta kiinni. Pari isompaa näytti olevan yli viisikiloisia.

Saldoksi jäi se, että mereen pohjaan hukkui taas yli 40 euron edestä vieheitä, minkä seurauksena päätin, että nyt saa riittää taimenen kalastus monofiilisiimalla, vaikka sen kuinka väitetään olevan kuitusiimaa parempi ratkaisu.

Vaimon siiannostoasento haki vertaistaan.
Vaimon siiannostoasento haki vertaistaan.
Nousihan se sieltä.
Nousihan se sieltä.
Tämä siika oli näköjään meinannut joutua ihan vääriin suihin.
Tämä siika oli näköjään meinannut joutua ihan vääriin suihin.
Parempi ruokana makkara kuin päivänkakkara.
Parempi ruokana makkara kuin päivänkakkara.
Vaimo kyllästyi kertakäyttögrilleihin ja teki tällaisen uudelleen täytettävän version peltisestä piparipurkista.
Vaimo kyllästyi kertakäyttögrilleihin ja teki tällaisen uudelleen täytettävän version peltisestä piparipurkista.

Viikonlopun murheita lievitti hieman se, että siikaa oli hienoa onkia aurinkoisilla tyvenenpuolisilla rannoilla, kun tuuli muualla ylti välillä aika kovaksi. Siikoja tuli mukavasti, vaikka onkimiseen käytettyyn tuntimäärän nähden saalis jäi sen verran vaatimattomaksi, että se kieli parhaan siikaonkikauden vasta orastavan.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ Turun valtuustossa sai haukkua valtuutettu Olavi Mäenpäätä tuntitolkulla, koska pöntöstä puhumista ei rajoitettu.

Vastaa