Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Vapauttava joulufiilis löytyi sittenkin

Lauantaina päivä lävähti silmille sumppuisena ja pimeänä, mutta tuuli henkäili vihdoin taimenkalastukseen otolliselta suunnalta, lännestä. Kun tuulen voimakkuus pysytteli alle 7 metrissä, meren pinta oli hieman normaalia korkeammalla ja ilman lämpötila plussan puolella, olin varma, että tänään joulutaimen nousee.

Edellisviikon lopulla tulleet vähäiset jäät olivat Korppoosta häipyneet, mutta Turussa näytti vielä tänäkin aamuna olevan Jalostajan rannassa Pansiossa pilkkitohina päällä: ainakin kymmenen ihmistä oli koittamassa kuhaonneaan. Hurjimman kuulopuheen mukaan sieltä on noussut jopa 85 senttinen kuha.

Aika hurjalta kuulosti sekin, että jotkut olivat kuulemma jo retkiluistelleet Aurajoen jäällä.

Korppoossa ongelmaksi nousi se, että päivän pimeyden vuoksi aktiivinen kalastusaika jäi vähiin ja kaikkien perusapajieni koluamisessa oli kiire. Vapaa sai heiluttaa niin kovaan tahtiin, että siinä meinasi tulla hiki. Vaatteita piti vähentää ja ihan lopuksi päälläni oli enää tangat. Tämä selitykseksi niille Viking Linen ja Tallinkin matkustajille, jotka valokuvailivat tätä outoa näkyä ohi lipuvista laivoista. Siitä sai varmaan hienon joulukortin.

No, kalamiehen joulusadut sikseen.

Toinenkin ongelma haittasi päivääni. Kalaa ei taaskaan noussut. Viimeksi sain taimenen 23.10. , ja lauantai oli peräti 16:s tyhjä kalapäivä sen jälkeen.

Aloitin siikaonkikauteni poikkeuksellisen aikaisin.
Aloitin siikaonkikauteni poikkeuksellisen aikaisin.

Kalattomuus kypsytti niin, että päätin sunnuntaina keskittyä siikaongintaan, vaikka ajankohtahan siihen oli periaatteessa liian aikainen. Yleensähän siikaa ongintaan vasta keväällä. Tämän vuoden alussa onnistuin kuitenkin saamaan ensimmäisen onkisiikani jo 10.1., joten ajattelin yrittää aikaistaa siikakauden avausta vielä tuostakin. Koitin pari tuntia, mutta turhaan.

Päätin sittenkin lähteä vielä taimenta koittamaan, vaikka tuuli oli kääntynyt epäedullisesti luoteeseen. Parhaiten kalan kuitenkin saa, kun yhtään sitä ei odota. Niinpä vieheeseeni tarrasi taimen, jonka arvioin aika äkkiä ja kesken väsyttelyn alamittaiseksi. Vaikka itse sanonkin, aika hyvin olen oppinut silmämääräisesti ja väsytystuntumalla päättelemään vielä meressä olevasta kalasta sen koon.

Yleensä en heitå viehettäni kovin monta kertaa samaan kohtaan, mutta tällä kertaa se kannatti. Tämä rääpäle otti kiinni vasta viidennellä saman kiven kylkeen tekemälläni heitolla.
Yleensä en heitä viehettäni kovin monta kertaa samaan kohtaan, mutta tällä kertaa se kannatti. Tämä rääpäle otti kiinni vasta viidennellä saman kiven kylkeen tekemälläni heitolla.

Tämän taimenen mitta oli 47 senttiä. Kala oli istutettu, mutta kun alamitta on niidenkin osalta 50 senttiä, mereenhän se piti palauttaa. Se toimenpide antaa aina hyvän fiiliksen, varsinkin kun tänä vuonna on käynyt taas harvinaisen selväksi, että taimenia ei todellakaan ui meressä enää liikoja.

Tiukoille vetää: joulukalaa pitää näköjään mennä koittamaan vielä jouluaaton aamupäivällä. Siinä koetellaan taas aviosopua, mutta minkäs vaimo hullulle voi.

Eikä meillä jouluna nälkä pääsee yllättämään, vaikka joulukalaa ei tulisikaan: Olenhan minä joulupöydässä silmänruokana, ja monet ovatkin ahmineet makeaa mahan täydeltä.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ jenkkiautoharrastajan lempikampaus on Chevroletti.

Yksi vastaus artikkeliin “Vapauttava joulufiilis löytyi sittenkin”

  1. Kimmo K

    Pienihän se on kalaukkelikin silmänruuaksi mutta kyllä siitä silti isompikin seurue saa pian kyllikseen…


Vastaa